Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin

Olen ajanut autolla Tampereen keskustassa viimeksi suunnilleen vuonna kivi ja keppi. Tänä kesänä tein paluun sinne, kun vierailimme mieheni kanssa Suomen pelimuseossa Vapriikissa. Pyynikin kupeessa vietetyn yön jälkeen lähdimme takaisin Jyväskylään, mutta Tampere ei olisi halunnut päästää meitä pois…

Leveillä kaduilla kaipaa kaistamerkintöjä

Blogasin vuonna 2009, että en pidä Tampereella ajamisesta, koska keskustassa ei ota tolkkua, miten monta kaistaa kaduilla on. Näköjään samaa vikaa oli nyt kahdeksan vuotta myöhemminkin. Kadut ovat leveitä, mutta monesti kaistaviivat on piirretty vain juuri ennen risteystä. Missä ihmeen kohdassa tietä pitäisi ajaa?

Liikennesääntöjen mukaan tietenkin oikeassa reunassa. Kun katujen reunassa on pysäköitynä autoja, ajan keskemmällä katua, mutta kun autot loppuvat, olenkin yhtäkkiä keskellä kaistaa. Ajanko sitten reunaan ja taas seuraavien autojen kohdalla keskelle kaistaa? Entä milloin siirryn keskiviivan tuntumaan vasemmalle käännöstä varten?

Ajan toisen auton perässä keskellä ainutta kaistaa. Ei ehkä järkevin ajolinja?

Nyt se keskellä kaistaa ajaminen onkin oikeassa reunassa ajamista, koska vieressä on autoja.

Autokoulussa neuvottiin aikoinaan, että vilkkua pitää näyttää aina, kun autoa siirtää sivuttaissuunnassa. Meillä Jyväskylässä tällaisia paikkoja ei juuri ole, koska tiehen on maalattu kaistat (toki niissäkin vilkutetaan, kaistanvaihdon vuoksi), mutta näillä baanoilla on leveyttä niin, että todellakin tulee sivuttaissiirtymiä. Joku voisi sanoa, että eihän talvellakaan näe kaistamerkintöjä, mutta toisaalta silloin näkee, missä muut ovat ajaneet ja jatkaa laumaeläimenä samaa linjaa.

Oma jännittävyytensä oli myös Hämeenpuisto-nimisessä kadussa, jossa oli risteystä ennen kaksi kaistaa, mutta risteyksen jälkeen toinen kaista mystisesti katosi ja muuttui pysäköintipaikaksi. Kuka on syyllinen, jos tässä kaksi autoa ajaa vierekkäin risteyksen yli ja kiilaa toisensa?

Risteystä ennen on kaksi kaistaa, joita molempia pitkin ajaa auto suoraan.

Risteyksen jälkeen kaistoja onkin enää yksi. Vierekkäisillä kaistoilla ajaneet autot siirtyivät ajamaan peräkkäin, tosin toinen oikeaa ja toinen vasenta laitaa.

Suljettuja katuja ja tietöitä joka puolella

Kaistaihmetykset koin jo ekana päivänä, eivätkä ne yksinään olisi olleet blogauksen arvoiset. Se mistä halusin kertoa, oli vaikeus päästä pois kaupungista!

Auton navigaattorin nopein mutta pisin reittivaihtoehto Scandic Rosendahlista olisi ollut suunnata etelään moottoritielle. Mieheni olisi valinnut sen, mutta minusta oli turha kiertää niin paljon minuutin säästämiseksi ja päätin ajaa suoran näköistä reittiä keskustasta. Virhe!

Ensinnäkään en kesälomalaisena tajunnut, että viiden korvilla maanantaina saattaa olla pientä iltapäiväruuhkaa. Toisekseen Leonin navigaattori ei tiennyt, että suora reitti keskustan läpi ei onnistu, koska Hämeenkatu oli suljettu. Ja kolmanneksi tamperelaiset olivat vielä keksineet alkaa rakentaa junarataa keskelle kaupunkia, joten tietöitä oli siellä täältä ja kadut ilmeisesti siksikin erityisen ruuhkaiset. (Toisaalta ylileveillä kaduilla on kyllä tilaa vaikka mille, vaikka sitten raitiotielle...)

Ensimmäisen virheen tajusin jo lähestyessäni Pyynikintien ja Mariankadun risteystä, mistä halusin jatkaa suoraan Hallituskadulle. Autoja tuli oikealta jatkuvana virtana ja minä tulin vielä kolmion takaa. Tässä varmaan seistäisiin pitkään… Katu oli kuitenkin niin tukossa, että autot eivät päässeet etenemään, joten oikealta tulevat jättivät ystävällisesti tilaa risteyksen läpi ajamiseen eikä siinä tarvinnut lopulta seistä kuin 50 sekuntia.

Väärä reittivalinta alkoi paljastua...

Pari korttelia meni sen jälkeen mukavasti, mutta sitten huomasin, että olin päästänyt helpotuksen huokauksen ihan liian ajoissa. Hallituskadun ja Hämeenpuiston risteys oli nimittäin vielä enemmän tukossa! Risteyksessä oli liikennevalot, mutta katu oli niin tukossa, että vasemmalle ei päässyt kääntymään kuin muutama auto kerrallaan. Lopulta neljän minuutin ja kolmen pysähdyksen jälkeen pääsin jatkamaan matkaa. Mietin kyllä, että onko tämä edes paljon? Ulkopaikkakuntalaisena en tiedä yhtään.

Edellinen risteys ei tosin ollut mitään tähän verrattuna.

Seuraavassa eli risteyksessä navi olisi ohjannut meidät kääntymään oikealle Hämeenkadulle, mutta katu olikin suljettu. Oli siis arvottava uusi reitti. Navi ehdotti, että ajaisimme suoraan ja kääntyisimme oikealle Paasikiventielle/Kekkosentielle Näsijärven rannassa. Minulla oli mielikuva, että rantatunnelien avaamisen jälkeen siellä on kuitenkin suljettu katuja eikä oikealle pääsisi, joten päätin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja ajaa keskustan läpi. Navin kartta näytti, että seuraavan kerran Tammerkosken yli pääsee Satakunnankatua pitkin. Sinne siis.

Hämeenkadulle kääntyminen kielletty.

Satakunnankadulla ja sen jälkeen Rautatienkadulla liikenne sujui ihan sutjakkaasti. Mutta sitten, kun olisi pitänyt kääntyä rautatieaseman kohdalla vasemmalle Itsenäisyydenkadulle ja ajaa tunnelin läpi, katsoin opasteista että kääntyminen olisi kielletty. Jaha, ja ei muuta kuin suoraan ja uukkari viereisen rautatieaseman pihassa. Tähän tuhrautui viisi minuuttia!

Vasta kotona tuulilasikameran video paljasti, että tein risteyksessä lukuvirheen. Vasen vasemmalle kääntyvien kaista oli suljettu (ja muutettu vastaantulijoiden kaistaksi), mutta oikeanpuoleista olisi voinut käyttää. Siinä rasti oli vedetty opasteen päälle, mutta ei kääntyvien nuolen päälle.

Lukuvirhe; olisihan tuonne vasemmalle saanut kääntyä. Hyvä kysymys on kyllä myös se, että miksi olen oikeanpuoleisella kaistalla, mistä ei ainakaan käännytä.

Itsenäisyydenkadulla oli jonkin verran liikennettä, ja jossain vaiheessa katsoin kaistan yläpuolisista opasteista, että vasen kaista veisi ysitielle. Niinpä vaihdoin siihen. Hieman ärsyttävää olikin tajuta heti seuraavassa risteyksessä, että vasen kaista on suljettu - yllätys yllätys - raitiotietyömaan takia. Ja ei muuta kuin kaistanvaihto takaisin oikealle.

Keskimmäinen kaista näytti vievän 9-tielle, joten siirryin siihen.

Risteyksen jälkeen kaista kuitenkin loppui...

Kalevan puistotien ja Teiskontien risteyksessä oli myös työmaahärdelliä ja mietin mielessäni, että ole kiltti ja päästä minut nyt Jyväskylään. En onneksi juuttunut siihen, vaan pääsin suuntaamaan väljempiä teitä pitkin kohti kotia.

Lopulta Jyväskylä kutsuu!

Sen pituinen se reissu. Olisi vaan kannattanut valita navin tarjoama pisin reitti, sillä kokonaisuudessaan reilun neljän kilometrin matka Scandic Rosendahlista Teiskontien risteykseen vei 25 minuuttia...

Drivecon piirtämä reitti Pyynikiltä Teiskontielle. Siniset pallot ovat pysähdyksiä, joista tummansiniset yli minuutin mittaisia. (Driveco saatu käyttöön Falckilta.)

Totta puhuen mulla jäi kyllä pieni kutina päästä ajamaan lisää Tampereen keskustaan. Helsingin keskusta on niin nähty! :P Lähtisiköhän Tampereen Enska oppaaksi?