04.11.2013
Kesäinen koeajorupeama
Vaikka Polo on vasta kaksivuotias, olemme tässä jo vähän miettineet, mikä auto meille voisi tulla sen jälkeen. Voi olla, että auto vaihtuu ensi vuonna kun Polo täyttää 3 vuotta ja huolenpitosopimuksen pidentämä takuu loppuu, tai sitten pidetään Poloa pidempään. Ei voi tietää. Se ei silti estä koeajelemasta mahdollisia autokandidaatteja.
Todennäköisesti siirrymme Polosta seuraavaan kokoluokkaan eli C-segmenttiin. Auton pitää olla korimalliltaan hatchback, sen moottorikoko voisi olla vähän nykyistä isompi mutta silti turbolla varustettu ja bensasyöppö se ei saa olla. Automaattivaihteisto on ehdoton ja sen pitää olla toiminnaltaan järkevä. Auton pitää olla kestävä, sen pitää tuntua laadukkaalta eikä se saa näyttää sisältä halvalta stereosarjalta. Persoonallinen ulkonäkö on plussaa.
Vaikka minä olenkin autoblogaaja ja liikenneintoilija, niin meidän perheessämme mieheni on kuitenkin se, joka lukee innokkaammin eri automallien ominaisuuksista, kuten moottorikoista ja vaihteistotyypeistä. Minä taas otan enemmän kantaa siihen, mikä on kiva ajaa ja mikä näyttää hyvältä. Mieheni on tehnyt esikarsintaa jonka myötä mahdollisiksi autoiksi on tähän alkuun valikoitunut Mercedes-Benz A-sarja, Volvo V40, Audi A3, Seat Leon ja Volkswagen Golf.
Kesälomalla kävimme testaamassa listalta muutaman auton. Tästä postauksesta tulee nyt hyvin kuvapainotteinen, koska koeajoimme autot heti kesäloman enkä siten enää muista kovin tarkkaan millaisia autot olivat… Toisaalta koeajomme tarkoituskin oli olla lähinnä suuntaa antava, eikä niinkään syväanalysoida autoja.
Volvo V40
Ensimmäiseksi koeajoautoksi valikoitui Volvo V40, joka tuli koeajolta juuri kun saavuimme Hämeen Autovarusteelle. Edelliset koeajajat vastaanottanut pyysi toista myyjää esittelemään meille auton, mutta tämä antoi meille vain avaimet ja saimme keskenämme lähteä liikenteeseen. Tämä oli muuten ihan ok, mutta V40:ssä oli niin hieno sähkötoiminen kuljettajan istuin, etten meinannut millään osata käyttää sitä! Varmaan viisi minuuttia painelin nappeja ennen kuin keksin, mistä saan istuimen siirtymään eteenpäin. Tätä ennen olin kyllä onnistunut kallistelemaan istuinta suuntaan jos toiseenkin.
Volvon sähkösäätöiset nahkapenkit.
Volvo V40 oli yksi auto viime syksyn kovasta saman kokoluokan uutuuskolmikosta (A3, V-40, A-Mersu). Mieheni oli alunperin kiinnostunut autosta, mutta hänen kiinnostuksensa oli lopahtanut jo aiemmin tylsien sisätilojen ja huonon automaatin vuoksi ja lähti koeajolle vain koska halusin. Ajattelin että auto olisi kiinnostava, mutta ajaessa se oli hyvin eleetön eikä herättänyt suuria tunteita eikä siten myöskään omistamisen halua. Automaattivaihteisto oli perinteistä kuminauhamallia, eli kiihtyy kun kiihtyy.
Volvossa tykkäsin selkeästä nopeusmittarista. Lisäksi esiin täytyy nostaa navigaattori, joka oli hienoin kaikista koskaan ajamistamme autoista. Ainakin pikaisen käytön perusteella sen ohjeet olivat selkeät ja näyttö terävä. Myös peruutuskamera oli hieno, kun se näytti ruudulla, mihin auto päätyy milläkin renkaiden kääntökulmalla.
Volvon mittaristo ja kojelauta.
Volvossa oli hieno navigaattori.
Volvon renkaiden kääntökulman näyttävä peruutuskamera.
Mercedes-Benz A-sarja
Hämeen Autovarusteelta suuntasimme Käyttöautoon, joka myy muun muassa Mersuja. Saimme allemme pirteän punaisen manuaalivaihteisen A-sarjalaisen, jonka perustoiminnot myyjä kävi läpi ja sitten ei muuta kuin tien päälle.
A-Mersu tuntui hyvin kotoisalta ja tykkäsin siitä tosi paljon! Mitään muita erityisiä asioita minulle ei siitä ole jäänyt mieleen muuta kuin että penkit olivat mukavat istua ja myöskin hyvän näköiset.
Mersun ihanat penkit.
Toisin kuin mieheni, en ole missään vaiheessa erityisesti välittänyt A-Mersun keulan muotoilussa. Jokin siinä keulagrillin muotoilussa on ärsyttänyt. Nyt, kun pääsin kunnolla katsomaan sitä, totesin, että ei se itse asiassa näytä hullummalta. Hieno suorastaan.
Testaaja tykkäsi A-Mersusta!
Ai niin! Olihan siinä Mersussa yksi mieleen - vai sanoisinko kameraan - jäänyt ominaisuus. Peruuttaessani autoa ruutuun peruutustutka älähti vasta, kun takana oleva verkkoaita oli 20 sentin päässä auton takapuskurista. Tutka näytti ledipalkeilla etäisyyttä jo aiemmin, mutta ainakin Volkkarin peruutustutkaan tottuneena siihen olisi kaivannut lähestymisääntä jo paljon aiemmin. Itse tutkan ledit olivat jännässä paikassa: ne näkyivät taustapeilistä, mutta olivat fyysisesti auton takaikkunan yläpuolella, jolloin ne näkee myös silloin, kun peruuttaa katsomalla olan yli takaikkunasta ulos.
Vasta näin lähellä aitaa Mersun peruutustutka kävi meluamaan.
Mersun takakontti oli aika pieni.
Seat Leon
Pari päivää myöhemmin suuntasimme Ahjoautoon uuden Seat Leonin perässä. Totta puhuen pistäydyimme siellä jo ensimmäisen koeajopäivänä, mutta koeajoyksilö oli juuri myyty ja sen korvaaja oli ajettavissa vasta seuraavana päivänä. Tästä tuli elävästi mieleen parin vuoden takainen tapaus, kun kävimme Ahjoautossa tarkoituksenamme koeajaa eräs käytetty Golf, mutta sen ollessa poissa menimme Autotarvikkeelle ja ostimme Polon… Noh, nyt emme ostaneet vielä Volvoa emmekä Mersua, joten palasimme Ahjoautoon, jossa myyntipäällikkö tuli heti meitä vastaan Leonin avainten kanssa.
Vanha ja uusi Leon erosivat toisistaan kuin yö ja päivä! Vanha oli muovihirvitys, mutta tämä uusi oli selkeästi velkaa konsernisisarilleen ja sisätilat olivat nyt olemukseltaan huomattavasti arvokkaamman näköiset ja tuntuiset. Sisätiloiltaan ja muutenkin Leon oli hyvin kotoisan oloinen. Hallintalaitteet olivat helposti saatavilla ja auton käsittely sopivan tunnokasta.
Leonin muotoilusta tykkäsin tosi paljon! Sen terävissä muodoissa on sopivasti särmää verrattuna sisareensa Golfiin, joka on muotoiltu vähän liiankin varman päälle ja ei siksi oikein houkuttele.
Seat Leonissa erityisesti mieleen jäi Volvoon ja Mersuun verrattuna hiljainen ohjaamomelu. Joukon halvin ja silti hiljaisin, yllättävää!
Seatista näki hirveän hyvin ulos ja iso plussa täytyy antaa peilien muotoilusta. Peilien ja A-pilarin väliin on jätetty kunnollinen kurkistusaukko, jolloin kevyt liikenne ei jää niin herkästi katveeseen.
Leonin A-pilarin ja peilin väliin jäi hyvä kurkistusaukko.
Leonissa oli joukon suurin takakontti. Sinne olisi kaverikin mahtunut kanssani. :D
Yhteenveto
Koeajetuista autoista ehdottomasti eniten houkuttelisi Seat Leon. Volvosta mieheni ei itseasiassa ollutkaan missään vaiheessa kiinnostunut, vaan luulin vain niin koska se kuuluu ylempänä mainitsemaani viime vuoden kovaan uutuuskolmikkoon. Käytännössä vain minä siis halusin yleensä koeajaa sen. Koeajon perusteella se ei herättänyt mitään erityisiä tuntemuksia.
Mersusta tykkäsin tosi paljon, mutta se on hieman ylihintainen. Mersun hinnalla Leoniin saa hirveästi lisävarusteita, joten valinta kallistuu siihen suuntaan. Leonissa on kuitenkin yksi vika: siihen ei saa automaattivaihteistoa ja haluamaamme 1.4 TSI -moottoria, sillä automaatin kaveriksi saa vain 1.2 TSI tai 1.8 TSI -moottorin. Ehkä siksi, että auto myisi muuten vähän liikaa ja veisi ostajia Volkkarilta.
Huhujen mukaan automaattivaihteinen Seat Leon 1.4 TSI tulisi myyntiin ensi keväänä. Täytyy toivoa, että huhu pitää paikkansa ja palata sitten mahdollisesti asiaan. :) Sitä ennen kuitenkin vähän lisää koeajoja, sillä kaikkia listan ehdokkaita ei ole vielä testattu. Jos joku alkaa vakavasti kiinnostaa, niin ajellaan sitten vähän enemmän kuin nämä ensimaut.
Ford Focus ST oli hienon värinen, sääli ettei mieheni oikein lämmennyt autolle muuten.
Keskustelu
Ei kommentteja
