Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400

Lotus Finland twiittaili minulle viime syksynä, että miten olisi Lotuksen koeajo. Whoa, todellakin, kyllä kiinnostaisi! Mutta sitten tuli talvi ja Lotukset menivät talviunille ja asia jäi. Viime viikonloppuna minulla tuli pitkästä aikaa asiaa Helsinkiin, joten päätin kysäistä samaan yhteyteen koeajoa. Ja kyllähän se vain järjestyi.

Ajattelin, että minulle sopisi parhaiten koeajettavaksi Lotuksen pienin ja söpöin malli Elise, mutta se oli juuri myyty. Niinpä sainkin sitten testiin sen kaikista tykeimmän ja komeimman menopelin eli 406-hevosvoimaisen Lotus Evora 400:n.

Lotus Evora 400

Urheiluautot ovat minulle aika lailla tuntematonta aluetta. Olen ajanut radalla pari kierrosta Nissan 370z:lla ja viime syksynä koeajoin Mazda MX-5:n. Evora oli mielestäni näitä huomattavasti superimpi auto, vaikkei ehkä ihan super-superauto. Tai no, miten kukin määrittelee, minä en ole ihan näistä termeistä perillä. Suomen teillä Evora on joka tapauksessa jotain hyvin harvinaista ja päät kääntävää.

Tykkään Evoran perän muotoilusta enemmän kuin etuosasta. Kaverini kommentoi, että ehkä urheiluautot suunnitellaan perä edellä - senhän ihmiset niistä yleensä näkevät, kun ne painavat ohi. :D 

Koska pääkaupunkiseudun tiet eivät ole minulle kovin tuttuja, pyysin urheiluautoihin ja roadtrippeihin erikoistuneelta Get Palmd -blogin Saralta vinkkejä, mihin Evoralla kannattaisi suunnata, kun aikaa on pari tuntia. Sain muutaman ehdotuksen, mistä valitsin Saran hehkuttaman Kirkkonummen Porkkalantien. Eikä siinä tarvinnut kyllä pettyä, sillä kyseessä oli todellinen ajajan tie tiukkoinen mutkine ja mäkineen.

Osa 60 km/h rajoitetun Porkkalantien mutkista oli kyllä niin tiukkoja, että aluksi himmasin niihin. Tuntuivat liian jyrkiltä ajaa rajoitusnopeutta! Kun auto kävi tutummaksi, aloin vähitellen uskaltaa ajaa sillä reippaammin. Evora tuntui oikein imeytyvän tiehen ja menevän tasan sinne minne ratti osoitti. Ja ainut joka kallisteli mutkissa oli kuski. Oli kyllä mahtava tunne! Ja sitten nopeusrajoitus alkoikin tuntua jo liian matalalta...

Eihän näin viattoman näköisellä autolla voi ajaa liian kovaa, eihän?

Reitti Autoverkkokauppa.comilta Porkkalantielle oli pääosin 80 km/h rajoitusta, mikä oli vähän tylsää. Ykkös- ja 120-teilläkin oli asfaltointityöt kesken, joten sielläkin rajoitus oli vain 80 km/h. Olisi pitänyt ehtiä edes jollekin 120 km/h moottoritiepätkälle, sillä oli vähän surullista hissutella urheiluautolla 80 km/h. Evora haluaa mennä kovaa! 

Myyjän mukaan Evorassa äänet ovat parasta, ja niitä sai vielä korostettua valitsemalla kojelaudasta napin, joka avaa pakoputkiston ns. vapaavirtausmoodiin. Vielä kun pitäisi ikkunat vähän raollaan, kuulisi äänet vielä paremmin. Kunnon äänet sai myös kuljettajaa vähemmän kaitsevan sportti- tai rata-ajotilan valitsemalla, mutta minä tyydyin ajamaan ihan normaalilla. Ja äänillä. Kyllähän se kuulosti hyvältä - päät kääntävältä, jos muuten ei autoa noteeraa.

Evoran todellisen äänimaailman tajusin kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun palautin auton ja myyjä ajoi sen puolestani takaisin halliin. Auto ei ollut edes melusaastemoodissa, mutta voi pojat millainen jyrähdys se oli, kun seisoin muutaman metrin päässä autosta ja myyjä käynnisti sen. Äänet olivat olleet tajuttoman paljon hiljaisemmat auton sisällä! Mua melkeinpä kävi nolottamaan, että olin päästellyt menemään meluisammalla ajotilalla.

Valmiina baanalle!

Vaikka Evora on Lotus-malliston arvokkain ja tehokkain auto, se on tavallaan myös niistä tavallisin. Ymmärsin, että se sopii myös arkikäyttöön, kun taas Lotuksen muut mallit ovat pelkistetympiä autoja, jotka ovat parhaimmillaan radalla. Yllättäen Evora oli tehty jopa nelipaikkaiseksi, mutta todellisuudessa edes minä en mahtunut takapenkille istumaan suorassa. Mutta kävisihän se perheautoksi? Lapset takapenkille ja menoksi? "Meidän isin auto pitää kovempaa ääntä kuin teidän isin auto!"

Lauantain parin tunnin koeajo jäi turhan pintaraapaisuksi autosta. Miksen tajunnut sopia koeajoa jollekin kesälomapäivälle, jolloin liike olisi ollut pidempään auki? Nyt kaduttaa! On pakko ottaa uusiksi joskus!

Mulla oli koko koeajon ajan ja loppupäivänkin naamalla sellainen typerä virnistys, mikä voi vain olla kun jokin on ihan liian siistiä. Voi pojat mikä auto...

Ps. Loksautin leukani melkein sijoiltaan, kun selasin Lotuksen sivuja - Evoran voi hankkia myös VIHREÄNÄ!

 Ps 2. En kestä. Tätä juttua kirjoittaessa se virnistys palasi taas! :'D

Juuri kun olin lähdössä kääntöpaikalta takaisin kohti Helsinkiä, paikalle pysähtyi mies, joka oli silleen, että "whoa mielettömän upea auto, saisiko hän ottaa pari kuvaa!?" Totta kai saat, mullakin tämä on koeajossa! Ja sitten sain sopivasti myös kuvan itsestäni. :)