15.03.2014
Poloinen goes off-road
Vaikka otsikko muuta väittääkin, on Polo pysytellyt ihan yleisillä teillä. Minä sen sijaan pääsin testaamaan Volkswagen Hyötyautojen talviajokoulussa Amarok -pick-upin maastokelpoisuutta. En voinut vastustaa kiusausta käyttä otsikkona lukijani Akin twiittiä “@POLOinen Tuleehan siitä muuten POLOinen goes off-road -tyyppinen teksti? :D” ja hänelle tämä blogaus onkin omistettu. Ilman lukijatoivetta juttu Amarokilla ajosta olisi jäänyt yleiseen merkintään talviajokoulusta, mutta kyllähän siitä riittää asiaa laajemminkin!
Talviajokoulussa oli käytössä ainakin kahdeksan Amarokia, jotka piti tietysti maastoajoa varten ajaa ensin maastoon. Innokkaana hyppäsinkin heti pihassa Amarokin rattiin, että ehdin ajaa sillä mahdollisimman paljon ja erilaisilla alustoilla.
Valmiina metsälenkille!
Aki kehotti ottamaan kaiken ilon irti varsinkin siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran istun pick-upin ratin taakse. En oikein tiedä, mitä odotin, mutta ainakaan mitään enkelkuoroa taivaasta ei laskeutunut, kun kipusin Amarokin ratin taakse. Pettymys...
Amarok oli sisustaltaan, hallintalaitteiltaan ja viimeistelyltään kuin mikä tahansa Volkswagen, mikä ei ole mitenkään huono juttu! Auto ei tuntunut ollenkaan niin isolta kuin se oikeasti oli, paitsi siihen kiivetessä ja siitä poistuessa. Korkea maavara pääsi yllättämään useamman kerran, kun astuin Amarokista ulos ja huomasin jalan hapuilevan tyhjää ja "tipuin" maahan.
Tuttua Volkswagenia. Puhaltimen aukot on tosin ihan saman oloiset kuin edellisen korimallin Seat Leonista.
Suurin osa talviajokoulun Amarokeista oli Double Cab -malleja eli niissä oli myös takapenkki, mikä lisäsi henkilöautofiilistä entisestään. Mutta siinä missä henkilöauto loppuu, Double Cabissa oli takapenkkien takana vielä reilu 1,5 metriä lavaa (Single Cabissa 2,2 m).
Kun olimme ajaneet Amarokit mäntykankaalla olevalle pienelle hiekkakuopalle, osa porukasta lähti maastolenkille ja osa jäi ajelemaan hiekkakuopalle - tai kuten joku sanoi - isojen poikien hiekkalaatikolle. Itse lähdin ekana maastoon parin miehen kanssa. Kyytiin olin pyytänyt myös Onnellisten ihmisten ajokoulusta tutun Minna Sillankorvan, jonka yritys Ajoakatemia järjestää monenlaista ajovalmennusta mukaan lukien maastoajokoulutusta. Minna perehdyttää myös kaikki Amarokin ostaneet maastoajon saloihin, joten todella hyvä opas oli matkassa!
Maastoajelu oli tosi siistiä! Metsässä ajaminen oli lähinnä sellaista mönkimästä kuoppien yli eikä vauhti päätä huimannut. Mutta se oli ihan mahtavaa, miten Amarok vain eteni määrätietoisesti eikä juuttunut mihinkään! Monesti ei tarvinnut painaa edes kaasua, vaan auto pystyi ryömimään itsekseen esteiden yli. Amarok sattui vielä olemaan automaattivaihteinen, niin vaihteistakaan ei tarvinnut huolehtia.
Metsälenkillä.
Minna antoi maastolenkillä paljon hyviä vinkkejä ajamiseen, esimerkiksi että ajolinja kannattaa valita jo aiemmin, koska auton keula peittää lähempänä näkyvyyden. Mäkien päälle puolestaan pääsee parhaiten, kun ajaa ylös tasaisella kaasulla, koska silloin auto vetää parhaiten. Hyvä vinkki oli myös se, että liukkaalla kelillä kaltevalla alustalla ajaessa on syytä huomioida, että auto saattaa liukua sivuttain - eli ei kannata mennä liian läheltä puita.
Minne isot edellä...
... sinne pienet toiset isot perässä.
Maastolenkillä ainoastaan letkan ensimmäisessä ja viimeisessä autossa oli ohjaaja, mikä oli mielestäni yllättävää. Varmasti siellä oli ihmisiä, jotka olivat ajaneet maastossa ennenkin, mutta tuskin kaikki. Ainakin itse koin, että Minna neuvoilla hommasta sai paljon enemmän irti. Myös toisella kierroksella Minnan kanssa ajaneet Hakkapedia-blogaajat, että oli tosi siistiä kun oli opettaja matkassa. Minnan ohjeilla osasin valita ajolinjat maastossa niin hyvin, ettei tullut yhtään pohjakosketustakaan, vaikka edellä ajaneet olivat kyntäneet maata useammastakin kohdasta.
Tämäkin pohjakosketuspaikka vältettiin helposti vasenta reunaa ajaen.
Maastolenkin jälkeen vaihdettiin porukoita ja jäin palloilemaan hiekkakuopalle, jossa hetken valokuvailtuani pyysin oäästä kuskiksi yhteen Amarokiin, jolla pari miestä oli ajamassa. Isojen poikien hiekkalaatikolla ajelu oli vielä siistimpää kuin maastolenkki! Hiekkiksellä oli maastoajelua jyrkemmät mäet, joiden nouseminen ja laskeutuminen aiheutti useita “Whoa!”-huudahduksia. Sanoinko jo, että Amarokin etenemiskyky mäissä ja kuopissa oli tavisautoilijalle jotain ihan uskomatonta?! Eikä autossa ollut alla edes mitään isokuvioisia renkaita, vaan ihan tavalliset talvirenkaat. Pidettiin vaan kaikki "nappulat" (offroad ESP, tasauspyörästön lukko) päällä ja annettiin mennä.
Hiekkakuopan reittejä.
Jyrkähkö ylämäki, mutta niin se vaan noustiin.
Hiekkakuoppa mäen päältä katsottuna.
Mäkien laskeutuminen hiekkakuopalla oli erityisen jännittävää, koska siinä piti luottaa auton tekniikkaan. Kun pahin kynnys oli jarrutellen ylitetty, päästettiin irti kaikista polkimista ja annettiin alamäkihidastimen hoitaa auto kunnialla mäkeä alas. Tuntui kyllä ihan järjen vastaiselta antaa auton valua itsekseen mäkeä alas, mutta joka kerta se laskeutui nätisti. Ideana tässä oli se, että tietokone osaa kuljettajaa paremmin valita nopeuden ja kuljettajan tehtäväksi jää pelkkä ohjaaminen. Hullua touhua. Mutta mahtavaa!
Hiekkakuopan isoin mäki, ei tosin näytä valokuvattuna yhtään niin isolta.
Lähestytään hiekkakuopan isointa mäkeä.
Tässä ollaan mäen reunalla ja auton keula meinaa peittää näkyvyyden.
Tässä pohja ja perä(!) otti kiinni kaikilla.
Kuvasin Amarokilla ajelut kaverilta lainassa olevalla Contour-actionkameralla, jonka videoista suurin osa merkinnän kuvista onkin kaapattu. Videoita katsoessa naama vääntyy väkisin hymyyn, oli se maastossa ajaminen sen verran hauskaa. Milloin pääsen uudestaan?!
Video: Amarok metsässä ja mäissä
Pääsin talviajokouluun Nokian Renkaiden Hakkapedia-blogiohjelman kautta. Kaikki mielipiteet ovat omiani. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.
Keskustelu
Aki Pouta
16.03.2014
00.06
Kiitti tästä julkaisusta! Uumoilin, että pick-upin ratin taa istuutuessa auton massiivisuus tulisi kertarysäyksellä esiin. Muistaakseni itse koin sen aika hulppeaksi. Toisaalta sen verran henkilöauton kaltaisia nuo lava-autot on, että tunne ei välttämättä ole niin voimakas kuin vaikkapa ison kuorma-auton ohjaamossa käydessä. Silti nimenomaan maavarassa sen ainakin huomaa - myös siinä, kun voi ajaa vähän syvemmästäkin kuopasta ja isommankin kiven yläpuolitse.
Olisi ollut kiva tuota rymyämistä kokeilla ja saada samalla tuntumaa Amarokista. Olisiko tapahtumasta saanut irti vielä enemmän, jos automatiikkaa olisi ollut vähemmän?
Ps. Jos kaipaat lisää lava-autoilua niin käy kokeilemassa Wildtrakia ;)
Kauramoottori
16.03.2014
14.42
Hauskalta näytti tuo Amarokkaus. Yllättävän hyvin kulkee noin iso auto normaaleillakin renkailla. Ai että tekis itekin mieli päästä ajelemaan maastoon tuohon tyyliin!
Jenni
19.03.2014
14.29
Aki: Joo ei se massiivisuus tuntunut autoon istuessa mitenkään erityisesti. Keula vaan oli vähän pitkä ja perä vaan tuli perässä! ;P
Mulle kaikenlaisessa tekemisessä sujuvuus on tärkeää ja niinpä en millään tavalla jäänyt kaipaamaan autoon vähemmän automatiikkaa. Itse vielä ohjaan sen sentään kuoppiin ja mäkiin, ja se jännitys riittää mulle.
En mä lisää lava-autoilua niinkään kaipaa, mutta maastoon ois kiva päästä uudestaan! Ja se vaatii tietty maastoon sopivan auton...
Kauramoottori: Amarok rokkaa. :D Oli pitkään aikaan kyl hauskinta mitä oon tehnyt autolla!
Aki Pouta
19.03.2014
15.11
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
