Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa Skoda Economy Runiin, taloudellisuusajokilpailuun, joka järjestetään vuosittain Tsekissä Skodan kotikaupungin Mlada Boleslavin kupeessa Kosmonosyssa. Kilpailuun osallistui 51 autokuntaa kolmesta eri maasta. Valtaosa kilpailijoista oli tsekkejä, mutta mukana oli myös kolme suomalaistiimiä ja yksi slovakialainen tiimi. 

Tänä vuonna kilpailusta oli jätetty pois eri moottorikokoihin perustuvat luokat ja korvattu ne pelkästään polttoaineen mukaisilla kolmella luokalla: bensa, diesel ja uutena kaasu. Bensa- ja dieselautoilla piti saapua kilpailupaikalle tankki puolillaan, kaasuautoilla puolestaan kaasutankki tyhjänä. (Niissä kaikissahan on myös bensatankki, jos ihmettelette että pitikö ne työntää kilpailupaikalle.)

Kulutuksen mittaus

Skodan taloudellisuusajokilpailussa polttoaineen kulutusta ei mitata täyteen tankkaamalla, koska tekniikka on todettu epäluotettavaksi. Polttoaineen kulutus lasketaankin auton diagnostiikassa saatavasta datasta; niin kutsutusta virtuaalitankista. Kilpailuun tullaan tankki puolillaan. Lähdössä autoon tankataan kymmenen litraa polttoainetta, minkä pitäisi riittää parhaimmilla kilpailijoilla koko matkalle. Helppoa ja nopeaa!

Kerroin bensan ja dieselin mittaustavasta perusteellisesti viime vuoden kilpailun blogikirjoituksessaan, joten jos se kiinnostaa, niin lukekaa se tästä! 

Kaasuautot tankataan täyteen kaasua kilpailun alussa. Kilpailukulutus lasketaan kaasutankin paineesta, joka saadaan myös luettua auton diagnostiikasta.

Alkuvalmistelut

Sain Jaakon kanssa kilpailuautoksi Skoda Octavian, jossa oli kolmisylinterinen 1,0 TSI 85 kW moottori ja 7-vaihteinen DSG. Kahden muun suomalaistiimin oli tarkoitus olla kaasuautot, mutta Markku ja Raimo joutuivat vaihtamaan bensa-autoon, koska Skodan lainaaman kaasuauton tankki oli täynnä eikä heillä ollut aikaa ajaa sitä tyhjäksi. Saimme autot onneksi jo edellisenä päivänä, joten se oli helppo vaihtaa toiseen autoon. 

Suomalaisten autot rivissä kisan jälkeen. Kilpailijoiden ryhmäkuva jäi ottamatta, koska keli ei oikein suosinut...

Markulla ja Raimolla on kyllä ollut huonoa tuuria autojen kanssa, sillä viime vuonna heidän saamansa auton tankissa oli liikaa polttoainetta ja he joutuivat ajamaan sitä kiireellä tyhjäksi ennen lähtöä.

Alkukatsastuksen jälkeen pysäköimme automme Park Fermeen Service Training Centerin pihaan numerojärjestykseen. Minulle sattui ehkä koko pihan ahtain paikka,  johon oli mahdotonta peruuttaa auto yhdellä yrittämällä. Piti siis sahata monta kertaa edestakaisin, mikä on kaikkea muuta kuin taloudellista! Olin vähän kateellinen, kun samanaikaisesti paremmille paikoille meneviä pikkuisia Citigoja työnnettiin ruutuihin, ettei vain menisi polttoainetta.

Autojen työntelyä parkkiin; etualalla meidän suunnilleen ruudussa. (Paikka näyttää tilavalta, mutta kuvan ulkopuolella oli aita ja muita autoja niin ettei meinannut taittua tähän mitenkään.) 

Jälkiviisaana mietin vaan, että miksi en ajanut ruutuun nokka edellä, kun se olisi mennyt siihen heittämällä. Mutta ei tullut mieleen, kun kaikki muutkin olivat peruuttaneet.

Lähdön koittaessa kilpailun järjestäjät tarjoutuivat työntämään meidät lähtöviivalle. Olin hyvin yllättynyt tästä, koska olen luullut, että DSG-vaihteistolla varustettua autoa ei ole mahdollista saada vapaalle vaihteelle ilman, että auton käynnistää. Se onnistuu kuitenkin niin, että ensin laitetaan autoon virrat, sitten painetaan jarrua ja samalla siirretään vaihdekeppi vapaalle. Aina oppii jotain uutta! Onnistuin vain jotenkin mystisesti käynnistämään auton kun se oli saatu lähtöviivalle, joten työntäminen meni vähän hukkaan...

Martin työnsi meidät lähtöön. :) (Kuva: Skoda Economy Run)

Virallinen lähtöposeeraus. (Kuva: Skoda Economy Run)

Havaintoja matkan varrelta

Kilpailumatkan pituus oli 324 km ja ajoaikaa siihen oli varattu 6 tuntia ja 15 minuuttia. Matkan varrella oli yksi tauko; lounas Skodan tehtaalla Vrchlabissa (aikamoinen nimihirviö!). Muuten koko kisa ajetaan yhteen putkeen, mikä koettelee hieman istumalihaksia. Kukaan ei toki kiellä pitämästä omia taukoja ja olihan meillä mukana eväskassitkin, mutta en halua pysäyttää autoa kilpailussa yhtään ylimääräistä kertaa, jos ei ole pakko.

Tämän vuoden kilpailureitti oli mielestäni edellisvuotta haastavampi, sillä korkeuseroja oli enemmän. Reitti suuntautui maan pohjois-koillisosaan, jossa sijaitsee Jizera ja Krkonoše -vuoristot. Tie ei läheskään aina tuntunut nousevan kovin paljon, mutta auton ääni ja kulutusmittari paljastivat, että nyt muuten kiivetään taas.

Tutkin reittiä kartalta kilpailun jälkeen ja selvisi, että kävimme korkeimmillaan yli 700 metrissä merenpinnasta! Alimmillaan taas taisimme olla jossain 200 metrissä Elben rannalla?

Kilpailureitti Google Mapsissa. Maan muodot saa, kun avaa kartan uuteen ikkunaan "More options" linkistä ja valitsee vasemman puolen menusta "Terrain".

Itse ajaminen oli minulle pääsääntöisesti varsin stressitöntä, koska aikataulu ei painanut päälle ja reitti oli varsin selkeä. Vain pari kuumottavaa paikkaa oli. 

Ensimmäinen epäilyttävä paikka oli Melnikissä, jossa käännyttiin yhdessä risteyksessä pois päätieltä eikä sinne ollut tiekirjan mukaista viittaa ja paikka oli vielä pitänyt päätellä mittarivirhe huomioiden. Olin auton navigaattorin kartan perusteella aika luottavainen, että olimme oikealla tiellä, mutta Jaakolle ne kaksi kilometriä ennen seuraavaa liikenneympyrää taisivat olla kisan pisimmät.

Vertailin kotona tiekirjaa ja reitin hankalia paikkoja videolta. Tässä ollaan tulossa ruudun 31 risteykseen. Tiekirja näyttää, että risteyksessä olisi viitta vasemmalle, mutta se puuttuu. Käännös vasemmalle pois etuajo-oikeutetulta tieltä ennen junaradan ylitystä kertoo kuitenkin, että ollaan oikealla reitillä.

Taukoa lähestyessä meinasi myös vähän kuumottaa, kun poistuimme jälleen päätieltä ja edellinen vastaava poikkeaminen oli ollut kisan ainut harhaanajo. Kyseessä oli kuitenkin ihan oikea tie ja niin pääsimme lounaalle kulkematta kiertotien kautta.

Tauko Vrchlabin tehtaalla. Voi kun Suomessa olisi yhtä värikkäitä autoja kuin kisassa oli!

Jossain vaiheessa juutuimme kaikki suomalaiset ajamaan jonossa yhden tsekkiläisen kilpailijan perään, mikä vähän stressasi, koska nopeus painui niin alas. Lopulta tuli ohituskaista ja loivasta ylämäestä huolimatta painoin koko jonon ohi, kun en jaksanut enää madella.

En tiedä, oliko tämä kolmen auton ohitus järkevä, mutta sen jälkeen sain ajaa taas omaan tahtiin.

Tsekin maisemat olivat taas aivan mahtavia! Niiden kommentoinnista meinasi tulla kertaalleen kinaakin, kun en tajunnut että Jaakolla oli samaan aikaan täysi työ pysyä kärryillä nuoteista. Koitin sen jälkeen vähän hillitä itseäni ja hihkuin vain sisäisesti. Usporne.infon Marek ja David kertoivat, etteivät he puhu kisan aikana toisilleen yhtään mitään. Tähän minunkin kannattaisi varmaan pyrkiä, mutta vaikeaa on, kun olen tällainen höpöttäjä. :D

Tsekissä on peltoja silmänkantamattomiin, vuoristoa ja hyvin erilaista arkkitehtuuria kuin meillä.

Tänä vuonna kilpailureitillä oli aika monta tietyötä ja niihin pysähtely vei aikaa. Seisomme pisimmän tietyön liikennevaloissa yhteensä 17 minuuttia; osa kilpailijoista sitäkin pidempään. Tämä voisi olla katastrofi kilpailun aikataulun kannalta, mutta Tsekit ovat varautuneet siihenkin. Autoissa oli ONI System GPS-seurantalaitteet, jotka kertoivat järjestäjille, missä autot menevät ja miten kauan ne viipyivät tietyöalueilla. Käytetty aika korjattiin siksi ajaksi, mikä alueen läpi ajamiseen menee normaaleissa liikenneolosuhteissa.

ONI System GPS-seurantalaite oli pelastuksemme. :D

Tsekissä maantiet halkovat taajamia ja kun taajaman pääkadun asfaltti päätetään pistää uusiksi, muuttuu koko taajama yksikaistaiseksi...

Kilpailun ylinopeusvalvonta toteutettiin myös GPS:llä. Järjestäjät olivat määritelleet tietyt kontrollipisteet, joista he tsekkasivat autojen nopeudet. Vältin ylinopeudet, mistä on osaltaan kiittäminen Marekia, joka selvitti minulle ennen kilpailua, miten nopeusrajoitukset toimivat Tsekissä junaratojen ylityksissä ja risteyksissä. Ne olivat minulle viime vuonna vähän epäselviä, joten päätin kysyä paikalliselta kaikki mahdolliset vinkit.

Vartioidun tasoristeyksen saa ylittää 50 km/h nopeudella, joten 90 km/h rajoitetulla maantiellä piti yleensä jarruttaa, ettei kaahannut radan yli liian kovaa. Tsekissä on Marekin mukaan keski-Euroopan tihein rautatieverkosto, joten tasoristeyksiä riittää. Viime vuoden reitille niitä sattui tosi paljon, mutta nyt vain muutama.

Taajamissa tasoristeyksiin ei tarvinnut hidastaa.

Kilpailun suurin miinus oli se, että tiekirjan etäisyydet eivät olleet kovin tarkat. Jo arviolta 30 km jälkeen ilmoitettu kokonaismatka alkoi heittää auton trippimittariin ja GPS:ään nähden. Tämä aiheutti Jaakolle paljon työtä, koska hän joutui laskemaan jatkuvasti päässään kilometrilukemia, missä tulee käännöksiä ja nopeusrajoituksia. Tapahtumapaikoilla tarkistimme aina matkamittarista, paljonko heittoa oli ja se lukema lisättiin seuraavan tapahtumapaikan kilometrilukemaan.

Tulokset

Bensaluokan kärjessä oli kahdeksan pikkuruista Skoda Citigoa.  Paras tulos oli huikea 3,2 l/100 km, joka on samaa luokkaa kuin mitä meillä menee hybridit. Viime vuoden paras kulutus oli 3,0 l/100 km, mutta nyt maasto oli todella mäkistä ja puoli päivää satoi vettä, mikä nostaa kulutusta aina. Täytyy nostaa hattua isosti näille kuskeille! 

Lopputuloksissa oma sijoitukseni oli 26/30, mikä oli pari sijaa viime vuotta parempi. Tavoite ei-viimeinen täyttyi, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Olin ajatellut, että saisin ajettua 4,2 l/100 km, mutta auton diagnostiikasta saatu kulutus oli 4,5 l/100 km. Ajotietokone näytti kulutukseksi 4,3 l/100 km, mikä oli jo lähempänä tavoitettani.

Kilpailijakortti ja loppukulutus. Diagnostiikasta luetut tankin täyttömäärät ennen ja jälkeen kisan näkyvät virtuaalitankin resistanssina sarakkeessa "Ohmy" ja litroina sarakkeessa "Litry".

Tutustuin kilpailussa ajamani Skoda Octavian 1,0 TSI 85 kW moottoriiin ja vaihteisiin jo koeajoilla kotipuolessa. Octaviaa ei tosin ollut tarjolla, mutta sama voimalinja oli testattavissa sekä Skoda Fabiassa ja Seat Leonissa. Leon oli muuten sama autoyksilö, joka oli toinen elokuun Suurajot Ecorunissa. Koeajon jälkeen en enää yhtään ihmetellyt, miten se pärjäsi kisassa niin hyvin. Uudella 15 km testilenkilläni kulutus oli alimmillaan peräti 3,6 l/100 km eli eihän se syö polttoainetta juuri lainkaan! Tähän harjoitteluun peilaten kisakulutukseni olikin aika surkea.

Täytyy kyllä sanoa, että Skoda Octavia oli erinomainen auto ajaa! Ecoruniin se ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen valinta, sillä se on kohtuullisen iso ja raskas auto. Tästä kertoo mielestäni sekin, että se oli koko bensaluokan ainut Octavia. Kaikki muut ajoivat pienemmillä autoilla; suorastaan puolet bensaluokasta pikkuisilla Skoda Citigoilla.

Kilpailun virallinen valokuvaaja otti hienoja kuvia autoista reitin varrelta. Tässä me kiidämme kuvauspisteen ohi! (Kuva: Skoda Economy Run)

Octavian 225 mm leveät renkaat ja järjestäjän asettama 2,2 bar paine ei ollut kovin taloudellinen yhdistelmä. Loivia alamäkiä ei voinut hirveästi rullata vapaalla alas, koska nopeus tippui välittömästi. Ero oli huomattava, kun vertaa tuntumaa omaan autooni, jossa renkaat ovat 205 mm leveät ja kisoissa painetta 2,8 bar. 

Selittelyn makua? Vielä on paljon harjoiteltavaa taloudellisessa ajossa, mutta pikku hiljaa. Viime vuoteen nähden olin kehittynyt ainakin siinä, että nyt nopeus ei tipahtanut taajamissa. Videolta katsottuna sen sijaan ajelin turhan paljon edellä ajaneiden perässä, isompaa etäisyyttä olisi voinut pitää. Tämä ilmeni siinä, kun jonouduttiin muiden kilpailijoiden kanssa enkä osannut ajaa riittävän hitaasti...

Kiinnostaisi kyllä vähän kokeilla itsekin,  miten vähällä polttoaineella Skoda Citigolla pystyisi ajamaan. Kaukana varmasti kilpailun voittajista, mutta silti. Oikeastaan enemmän kiinnostaisikin, miten Markku, joka on voittanut Suomessa lukemattomia kilpailijoita pärjäisi Citigolla. Nyt hän oli bensaluokan 15. Skoda Rapid 1,0 TSI 70 kW:llä.

Yksi kilpailun lukuisista Citigoista. (Kuva: Skoda Economy Run)

Yhteenveto

Nyt toisella osallistumiskerralla Skoda Economy Runiin kilpailusta puuttui osa siitä VAU!-fiiliksestä, mikä oli viime vuonna, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toisaalta nyt oli mukavaa, kun tiesi miten järjestelyt toimivat, mihin pitää ajaa katsastukseen jne.

Kilpailun järjestelyt olivat jälleen ensiluokkaiset. Tsekit ovat todella vieraanvaraisia ja yksi järjestäjistä jopa tulkkasi meille lennossa englanniksi kaikki puheet, mitä alku- ja loppuseremonioissa oli.

Alkuseremonioissa tehtiin muutama lisäys tiekirjaan, mm. tietyöt ja mahdolliset poliisin tutkat. Martin tulkkaa, Jaakko kirjoittaa ja Markku ja Matti seuraavat silmä kovana.

Kilpailussa palkittiin luokkien parhaiden lisäksi paras naistiimi, paras vammaisten tiimi ja perhetiimit. Parissa autossa oli nimittäin koko perhe mukana ja kisan nuorin osallistuja oli vain puolitoistavuotias! :) Parhaan ulkomaalaistiimin palkinnon veivät Sinervät, jotka eivät voineet käsittää menestystään, koska olivat kaasuluokan viimeisiä. Kaasuautojen CO2-päästöt ovat kuitenkin bensaa ja dieseliä vähäisemmät ja kokonaistulos laskettiin siitä.

Palkintojen jaon jälkeen arvottiin vielä palkintoja kaikille. Me saatiin Jaakon kanssa mm. Leonidaksen värinen Skoda-pyyhe, josta tykkäsimme molemmat  niin paljon, että oli pakko ostaa Skoda-museosta toinen kappale ettei tarvinnut tapella siitä yhdestä. :D 

Skoda Economy Run oli jälleen kerran hieno kokemus! Toivottavasti pääsisin osallistumaan jälleen ensi vuonna. :)