Taas ratin takana!

Reilu viikko sitten perjantaina testasin ekaa kertaa neljään viikkoon kävelemistä ilman kyynärsauvoja. Koska jalka kesti painon varaamisen yllättävän hyvin, päätin, että seuraavaksi kokeilen autolla ajamista. Siitä saatiinkin hyvä tekosyy lähteä illalla Prismaan ostoksille.

Penkki eteen. Peilit kohdilleen. Polkimien testailua. Kyllä tässä jotain tuttua on... Varovainen peruutus pois ruudusta ja ryömitys pois pihasta. Sitten vain kaasua ja tielle.

Jännä oli huomata, että ajotaito oli jo pikkuisen ehtinyt ruostua kuukaudessa. En osaa kuvata, mikä siinä oli erilaista, tunsin kuitenkin, että taukoa oli ollut. Jalan takia ajoin tietysti myös tavallista varovaisemmin ja pidin pitkiä välejä edellä ajaviin, ettei vain tarvitsisi jarruttaa kovasti. Jarruttaminen olikin asia josta nilkka ei hirveästi tykännyt, sillä painaessani jarrupoljinta nilkka menee melko jyrkkään kulmaan. Risteyksissä päädyinkin jarruttamaan välillä niin, että kannattelin koko jalkaa ilmassa, jolloin kantapää ei ollut maassa eikä kulmaa tullut. Melko työlästä vain pidemmän päälle eikä tuntuma siihen, kuinka voimakkaasti jarrua painaa ole tällöin maailman paras.

Yksi konfliktitilannekin sattui Ahjokadun keskimmäisessä liikenneympyrässä. Saapuessani liikenneympyrään etelän suunnasta siihen oli ajamassa useampi auto Prisman pihasta eli minusta katsoen vasemmalta. Autoletkan ajaessa ohi hivuttauduin aivan ympyrän suulle, joten kun letkaan tuli rako (seuraava auto Prisman pihasta joutuisi ylittämään vielä suojatien), totesin tilaisuuteni tulleen ja ajoin ympyrään.

Päästyäni ympyrään tajusin kauhukseni, että se Prisman pihasta tulossa ollut auto oli yhtäkkiä ilmestynyt puoliksi rinnalleni! Siis auto oli ajanut sisemmäksi ympyrään niin, että sen nokka oli jo ohittanut vasemman takarenkaani. Vaikutti siltä, että autolla ei ole pienintäkään aikomusta antaa tilaa, joten tein pikaratkaisun: vilkku oikealle, nopea jalankulkijoiden tsekkaus ja äkkiä pois ympyrästä Toys'R'Usin pihaan.

Pihassa vedin muutaman kerran henkeä ja kertasin mitä oli tapahtunut. Teinkö jonkin arviointivirheen vai mitä? Minusta väliä oli ollut aivan riittävästi. Kyydissäni istunut miehenikin oli sitä mieltä, että rako johon olin ajanut oli aivan tavanomainen. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta, kuin että auto oli ajanut ympyrään todella kovaa vauhtia, sillä en lähdössäni mitenkään hidastellut.

Tapauksen jälkeen kävimme Prismassa normaalin tapaan ja sitten kotiin. Ajorutiini palasi varsin nopeasti. Niinpä viime viikolla suhasin jo Palokkaan ja pari päivää myöhemmin ystäväni kanssa Joutsaan. Pidemmällä reissulla nilkka tosin meinasi vielä vähän väsyä kaasun painamiseen, mutta jarruttaminen onnistuu aivan normaalisti. Nyt kävelen jo täysin ilman keppejä ja ajan autollakin ihan normaalisti.