Kuusi vuotta ecorunia - tänä vuonna en aja taloudellisesti

Olen harrastanut taloudellisuusajoa nyt kuusi vuotta. Kaikki alkoi Mazdan onnellisten ajokoulusta vuonna 2015, jolloin osallistuimme porukalla ecorun-taloudellisuusajokilpailuun. Miten siistiä se olikaan!

Olin aina kisannut itseni kanssa miten taloudellisesti pystyn ajaa ja nyt pääsin testaamaan sitä oikeassa kilpailussa. Tuloksena oli jumbosija, koska en osannut ajaa manuaalilla ja ajettiin 10 km harhaan, mutta kipinä iski. Tätä oli pakko saada lisää! Omalla autolla osaisin varmasti ajaa paremmin!

Ja ajoinkin. Tuloksissa olin häntäpäässä, mutta se ei haitannut niin kauan kun en ollut viimeinen. Kisasin ennen kaikkea itseäni vastaan - saisinko alitettua auton valmistajan ilmoittaman maagisen kulutuslukeman? Jo toisessa omalla autolla ajamassani kisassa alitinkin Polon ilmoitetun 4,4 l/100 km maantiekulutuksen peräti neljällä desillä tuloksella 3,973 l/100 km. Sijoitus oli luokan toiseksi viimeinen, mutta sillä ei ollut väliä, sillä Polon kulutus todisti, että osaan todellakin ajaa taloudellisesti omalla autollani.

Uljas musta Polo Junior valmiina ensimmäiseen kilpailuunsa.

Keväällä 2016 ajoin vielä yhden kisan Pololla ja sitten siirryinkin uuteen autoomme Seat Leoniin, joka oli ostohetkellä Seatin taloudellisin malli. Auton saatuani vaihdoin ensi töikseni sen alkuperäiset kesärenkaat vakioita pari senttiä kapeampiin matalan vierinvastuksen Goodyear EfficientGrip Performanceihin, jotta saisin pihisteltyä vielä vähän enemmän.

Taloudellisuusajossa olin vielä noviisi, ja sorateillä ajettu Suurajot Ecorun oli suorastaan pelottavaa kaahausta, kun aikataulu vaati ajamaan kovempaa kuin mitä olisin tykännyt hiekkateillä ajaa. Myös kevättalven 2017 kilpailu oli hyvin jännittävä, kun ajettiin lumella.

Tästä risteyksestä painoin vauhdikkaasti ohi, kun talvikelissä ei noin vain tehdä äkkijarrutusta.

Parhaan sijoituksen ajoin kesällä 2017, kun olin 4,126 l/100 km kulutuksella toinen. Leonin parhaan kulutuksen 4,115 l/100 km ajoin keväällä 2018, jolloin olin myös toinen, mutta luokassa oli tasan kaksi autoa joten suurta kilpailua ei päässyt syntymään. Yllättäen en muuten koskaan saavuttanut Leonilla yhtä pientä tulosta kuin Polon toisessa kisassa, vaikka paperilla sen piti olla vähäruokaisempi.

Kaudelle 2018 harkitsin hankkivani Leoniin kisakäyttöön taloudellisemmat 16” renkaat, mutta se jäi suunnitteluasteelle. Alkoi nimittäin vahvasti näyttää siltä, että uudemmat autot menevät ohi vasemmalta ja oikealta, joten taloudellisten renkaiden hankkimisen sijaan päästin Leonin eläköitymään taloudellisuusajosta 2,5 vuoden jälkeen. Taloudellisuusajo on niin välineurheilua!

Kahdessa ja puolessa vuodessa tekniikka kehittyi niin, että Leonidas jäi peränpitäjäksi jo paperilla. Siinä ei auta vaikka kuski kuinka osaisi pihistellä, kun uudet autot on vaan parempia.

Vuoden viimeisen kisan ajoin Seat Ibiza kaasuautolla, jolla sijoituin sakkojen takia kaasuautojen viimeiseksi, mutta absoluuttinen kulutus oli kaasuautojen pienin. Se todisti, että osaan ajaa taloudellisesti myös vieraalla ja vieläpä manuaalivaihteisella autolla! Jälkimmäinen ei ole itsestäänselvää, koska oma autoni on ollut automaatti vuodesta 2011 alkaen.

Samana syksynä yllätin itseni totaalisesti sijoittumalla Toyota Ecorunissa toiseksi. En harjoitellut kisaan yhtään, vaan lähdin sinne ihan kokeilumielellä edellisvuoden surkean tuloksen jälkeen ja sitten tulikin niin hyvä sijoitus!

Toinen sija Toyota Ecorunissa nollaharjoittelulla oli juhlan paikka!

Kaasuauton helpon tankkaamisen jälkeen en halunnut palata polttonesteiden liruttelun pariin, vaan kokeilin ajaa kauden 2019 sähköautoilla. Oli niin helppoa, kun kulutus katsottiin auton mittarista! Vuosien varrelle on mahtunut kisoja, joissa lopputulos on antanut epäillä, että tankkaus on epäonnistunut. Kerran kulutukseni oli peräti litran kovempi kuin kellään muulla, vaikka kisa sujui hyvin. Tankkauksessa auto sen sijaan ei ollut optimiasennossa ja se pilasi kisan.

Myös sähköautolla pääsin todistamaan, että osaan ajaa taloudellisesti, kun ajoin keväällä 2019 kisassa sähköautojen pienimmän kulutuksen. Pokaali jäi tästäkin kisasta pokkaamatta, koska kartanlukuvirheestä saadut sakot tiputtivat 4. sijalle.

Hyundai Ioniq oli huikean taloudellinen sähköauto, mutta kisassa oli huonoa tuuria eikä menestystä tullut. Paitsi tietoisuus, että osaan ajaa taloudellisesti myös sähköautolla!

Ulkomailla olen käynyt kisaamassa kolmesti Tsekissä Skoda Economy Runissa vuosina 2016, 2017 ja 2018. Suurta menestystä niistä kisoista ei ole tullut, mutta joka vuosi sijoitus on parantunut ja itse kilpailutapahtumat ovat olleet tosi hienoja! Pohjois-euroopan mestaruus- eli NEZ-kilpailut Norjassa ja Tanskassa olen sen sijaan jättänyt väliin, koska niissä on ajettu yöllä ja mä nukun yöllä riippumatta siitä olenko sängyssä vai ratin takana…

Skoda Economy Run kilpailuissa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun lähdössä kaikkia haastatellaan ja otetaan lähtöposeerauskuvatkin. (Kuva: Skoda Economy Run)

Ecorun kaudella 2020 on enemmän kisoja kuin vuosiin! Jo parin viikon päästä ajetaan eka kilpailu, Savon pihistys Kuopiossa. Huhtikuussa ajetaan peräti kolme kilpailua, joista kaksi samana viikonloppuna, ja sitten vielä elokuussa on yksi kisa. Syksyllä on todennäköisesti tulossa vielä sähköautojen harjoituskilpailu.

Kisaamaan pääsisi siis oikein sydämen kyllyydestä, mutta tällä kaudella aion pitää taukoa. Tykkään tosi paljon itse kisaamisesta, mutta oheisjärjestelyt ovat alkaneet kyllästyttää.

Ensinnäkin ainainen kartturin etsiminen on tuskaista. Olen ajanut ecorun-urallani 23 kisaa yhteensä 12 eri kartturin kanssa! Pari kertaa koko kilpailuun osallistuminen on ollut uhattuna, kun kartturi on puuttunut vielä kisaa edeltävällä viikolla. Ajoin seitsemän kisaa Jaakon kanssa kausilla 2017 ja 2018, mutta muuten olen vaihtanut karttureita tiheämmin kuin sukkia.

Olisi hienoa, jos olisi kaveri jonka kanssa tämä olisi yhteinen harrastus, mutta viidessä vuodessa sellaista ei ole sattunut kohdalle. Jaakon kanssa oli kiva ajaa, koska hän on todella taitava kartturi, mutta emme ole muuten ihan samalla aaltopituudella.

Seitsemän henkilöä olen tutustuttanut lajiin kartanlukijan roolissa. Ensikertalaisen kartturin kanssa ongelmana on vain se, ettei pysty keskittymään pelkästään ajamiseen, vaan joutuu myös itse vähän huolehtimaan aikataulusta. Pientä luontaista luottamuspulaa…

Twitterkamuni Teron haastoin kartturiksi keväällä 2015 ja hän tykkäsi hommasta niin paljon että on kisannut pari kertaa myöhemminkin  kanssani. Mies on vain sen verran kiireinen, että kovin monesti ei ole aikataulut osuneet yksiin.

Toinen asia, mikä syö kisainnostusta on se, miten välineurheilua ecorun on. Jos tiedät jo lähtöviivalla, että omalla autollasi ei ole mahiksia sijoittua vaikka ajaisit kuinka hyvin, niin se ei oikein motivoi. Vaikka pari kautta menikin ihan hyvin itseä vastaan kisatessa, alkoi se lopulta kyllästyttää.

Toissa syksynä lähdin monien muiden harrastajien viitoittamalle tielle eli lainaamaan kisoihin autoja maahantuojilta ja autoliikkeiltä.

Olen saanut ilahduttavan hyvin autoja lainaan kun olen vain pyytänyt, mutta siltikin niiden kinuaminen stressaa. Lisäksi saa aina pelätä, että meneekö auto kaupaksi ennen kilpailua. Olen lainannut auton liikkeestä kolmesti ja joka kerta sovittu yksilö on myyty ennen kisaa. Onneksi joka kerta on sentään löytynyt joku toinen tilalle. Liikkeiden autoilla ei ehdi myöskään hirveästi harjoitella, koska ne ovat kauppatavaraa. Samoin lauantaiksi autoja ei välttämättä saa lainaan, koska asiakkaiden pitää päästä koeajamaan niillä.

Minun piti saada viime elokuun Suurajot Ecoruniin Jyväskylän Autotarvikkeelta lainaan e-Golf, mutta se menikin kaupaksi juuri ennen kisaa. Tilalle sain Audi e-tronin, joka tosin hävisi kisan jo paperilla, mutta pääsin sentään ajamaan. Niin ja onneksi kisa oli sunnuntaina, koska uto oli niin suosittu koeajajien keskuudessa, että lauantaina lainaaminen ei olisi onnistunut.

Liikkeiden autoille vaihtoehtona on kysyä autoa lainaan maahantuojalta. Olen ajanut kahdella lehdistöautolla, ja ne ovat siitä kivoja, että ne sai viikoksi lainaan. Lainailuintoa tosin latistaa se, että junailu täältä Keski-Suomesta pk-seudulle hakemaan autoa vie ihan hirveästi aikaa, vaikka ajomatkat voikin hyödyntää osittain harjoitteluaikana.

Volkswagenin maahantuoja K-Auto lainasi minulle viime syksynä e-Golfin, jolla osallistuin kahteen ecoruniin. Autojen hakureissut ovat pitkiä, mutta sähköautolla ne vasta kestivätkin kun autoa piti latailla. Tykkäsin kyllä autosta silti ihan älyttömästi!

Aloitin ecorun-kisaamisen todistaakseni itselleni, että osaan ajaa taloudellisesti ja se on nyt tehty. En ole Suomen mestari, enkä ole voittanut kisoja, mutta olen silti ihan hyvä! Nyt on aika pitää taukoa ja tehdä jotain muuta. :)

... Toki jos taivaalta sattuu tipahtamaan mulle kilpailukykyinen auto, kartturi ja majoitus niin kyllä voin tälläkin kaudella kisata, mutta nyt en jaksa itse järjestellä mitään.