Taloudellisuusajoa Teslalla - EV-Challenge 3.10.2020

Aurinko paistaa, puut hehkuvat keltaisena ja lämpötila on 15 C hujakoilla. Siinäpä täydelliset olosuhteet sähköautojen taloudellisuusajokilpailulle, joka ajettiin Vihdissä viime viikonloppuna!

EV-Challenge ajettiin ekaa kertaa viime vuonna ja se sai hyvin positiivisen vastaanoton. Tänä vuonna kaikki oli isommin ja pihistelemässä oli mahtavat 47 autokuntaa!

Autot edustivat todella laajaa kattausta Suomessa myytävistä sähköautoista.

Suosituimmat mallit olivat Tesla Model 3 (9 kpl) ja vasta kuukausi sitten Suomen teille saapunut Volkswagen ID.3 (7 kpl). Hyundai Konia ja Tesla Model S:iä oli mukana 4 kpl. Muutamia kappaleita oli myös Mercedes-Benz EQC, Hyundai Ioniq, Kia e-Niro, Seat Mii, Renault Zoe, Jaguar I-PACE jne… Poissaolollaan sen sijaan loistivat Nissan Leaf ja VW e-Golf, joita oli viime vuonna mukana useita.

Itse ajoin kilpailun bloggaajakollegani eAutoilijan lainaamalla Tesla Model 3 Long Rangella, joita oli kilpailussa viisi samanlaista. Oli huippua päästä kisaamaan autolla, joita oli kisassa useampia, koska siinä todella pääsi vertaamaan taloudellisen ajon kykyjä.

Taloudellisen ajon harjoittelua ja Teslan regen vs. vapaalla rullaus

Ajoin Tesla Model 3:lla ensimmäistä kertaa viime vuonna, kun olin mukana Secton e-roadtripillä. Siitä reissusta oli taloudellinen ajo kaukana, mutta oli siitä se etu, että auton mittaristo ja kulutusmittarit olivat jo tuttuja ennestään.

Sain Teslan lainaan eAutoilijalta kisaa edeltävänä iltana ja kävin testailemassa sitä noin sadan kilometrin verran. Kehitin Bodom-järven pohjoispuolelle 15 km pituisen 30-80 km/h nopeuksilla ajettavan harjoituslenkin, jota kiersin eAutoilijan kanssa useamman kerran; minä Teslalla ja hän kisa-autollaan Volkswagen ID.3:lla.

Ajoin lenkin ensin pari kertaa ympäri regeneroinnin normaalitilassa, joka jarruttaa todella vahvasti, kun kaasupolkimesta päästää irti. Näillä lenkeillä kulutus oli 12,9 kWh/100 km. Yllättävää kyllä toisen kierroksen tulos ei ollut yhtään parempi, vaikka olin juuri vasta aloittanut harjoittelun ja ottamassa tuntumaa autoon.

Kaksi seuraavaa kierrosta ajoin miedolla regeneroinnilla, jolloin kulutus oli 13,1 kWh/100 km. Tällä perusteella valitsin kisa-asetukseksi vahvan regeneroinnin.

Viime vuonna Audi e-tronilla pihistellessä pidin regenin pois päältä, jotta auto rullaa mahdollisimman pitkälle “vapaalla” ja tarvittaessa jarrutin kevyesti, jolloin auto regeneroi.

Teslassa jarrun painaminen aktivoi heti fyysiset jarrut, joten niiden käyttämistä pitää välttää viimeiseen saakka. Se on kyllä helppoa, sillä normaalissa regen-asennossa auto pysähtyy tosi nopeasti ihan vain jalan kaasulta nostamalla ja autolla voi käytännössä ajaa yhdellä polkimella.

Jos Teslalla haluaa rullata “vapaalla” pitää kaasua painaa juuri sen verran, että kulutuspalkki on täysin nolla-asennossa eli ei ole regeneroinnin mutta ei myöskään vedon puolella. Se vaati vähän harjoitusta ja mittariston tuijottamista, mutta jossain vaiheessa oikea nilkan asento alkoi löytyä aika helposti.

Auton voi myös laittaa vapaalle vaihteelle viiksestä, mutta tämän opin vasta kisan jälkeen kun kyselin minua paremmin ajaneilta kikkoja, millä he saivat pienemmän kulutuksen. Se on käytännössä sama asia kuin pitäisi poljinta yllä kuvaamaassani kohdassa; pyöriä se ei mitenkään erota moottorista kuten polttomoottoriauton vapaa vaihde.

Aamun avaus

EV-Challengen pääkallonpaikka oli Vihdin lentokentän parkkialue. Oli hieno tunnelma saapua aamulla kisapaikalle, kun siellä oli jo tosi paljon sähköautoja ja lisää tuli koko ajan.

Kilpailutoimisto sijaitsi viereisen Air Hotel Nummelan aulassa. Koronavirusajan turvavälit pysyivät hyvin hallussa, kun sisään päästettiin vain muutama kilpailija kerrallaan ja muu jonotus tapahtui ulkosalla. Mikäs siinä hyvässä säässä seisoskellessa!

Sämpylöiden ja ohjaajakokouksen jälkeen kaikki halukkaat saivat osallistua kiihdytys- ja jarrutuskokeeseen.

Ohjaajakokouksessa kerrottiin päivän tapahtumista ja opastettiin tiekirjan lukemiseen.

Kiihdytyskokeeseen jonotusta.

Kiihdytyskokeessa ajettiin 50 metrin matka niin nopeasti kuin mahdollista ja valoportit mittasivat siihen kuluneen ajan.

Alunperin kiihdytysmatkan piti olla 100 m, mutta monet sähköautot olisivat kiihtyneet siinä yli 60 km/h nopeuteen, joka on lentokentän nopeusrajoitus melurajojen takia. Sähköautoista ei edes lähde melua, mutta polttomoottoriautoilla ajaminen on äänekkäämpää ja melurajat on tehty niitä ajatellen.

Tulokseni Tesla 3 Long Rangella oli 3,371 s ja oikeutti 8. sijaan. Paperilla sen kiihtyvyys on 4,6 s 0-100 km/h eli “ihan riittävä”.

Parhaan ajan 3,223 s ajoi Tesla Model S P90DL, joka on Teslan malleista se kaikkein kiireisin eli “ludicrous”, joka kiihtyy speksien mukaan 0-100 km/h 2,5 s.

Kiihdytyksen jälkeen autolla jatkettiin matkaa 60 km/h nopeudella ja tehtiin merkityltä kohdalta täysjarrutus.

Irtopaperit vain lentelivät ja hätävilkut syttyivät kun polkaisin jarrun pohjaan kaikin voimin. Pysähtymismatkakseni mitattiin 56 km/h nopeudesta 10,6 m. Se tuntuu käsittämättömän lyhyeltä verrattuna liukkaan kelin ratojen jarrutusharjoituksiin, jossa pysähtymismatkat ovat kymmeniä metrejä.

Huomasin vasta videolta, että radalla oli nopeusnäyttö! Harmi, olisi ollut helppo sen perusteella jarruttaa oikeasti 60 km/h:sta eikä 56 km/h kuten kuva näyttää.

Taloudellisen ajon kilpailu

Kiihdytys+jarrutustestin jälkeen palattiin parkkipaikalle odottamaan taloudellisuusajoreitille lähtöä.

Normaaleissa kisoissa reitille lähdetään 2 min välein, mutta EV-Challengessa väli oli vain minuutti, koska osallistujia oli niin paljon. Tämä vähän huoletti minua, sillä jos edellä ajava hidastelee ja itse ajaa reippaammin, niin pian on puskurissa kiinni eikä pysty ajamaan niin rennosti.

Kilpailureitti oli 151 km pitkä ja jaettu kolmeen jaksoon. Reitti oli tosi mukava; maisemat kauniita ja tiet pääsääntöisesti hyviä. Soraa ei ollut yhtään, mutta yksi asfalttipätkä oli melko surkeassa kunnossa. Ennakkoon mainittiinkin, että sitä ei tarvitse ajaa 80 km/h rajoitusnopeudella vaan hitaampikin vauhti riittää aikataulussa pysymiseen.

Tämä asfaltti on parhaat päivänsä nähnyt. Ajelin pätkän 60-70 km/h nopeudella, ei se nin paha ollut että olisi ihan superisti pitänyt hissutella. Semmoista taloudellista nopeutta vaan.

Moottoritiet

Parilla jaksolla oli moottoritietä, mitkä vaativat aina jonkin verran pohdintaa, että mikä olisi matalin nopeus, millä siellä voi ajaa ja silti ehtii vielä ajallaan perille. Vähän näkemyseroja meillä oli Teron kanssa siitä, miten hitaasti motarilla yleensä sopii ajaa.

Minusta on kivempi hidastella moottoritiellä kuin tavallisella maantiellä, koska siellä nopeammat pääsevät aina ohi. Tero taasen huomautti, että nopeuserot kasvavat turhan isoiksi jos motarilla hidastellaan. Niin, pk-seudulla motareilla saa ajaa 120 km/h toisin kuin meillä täällä keski-Suomessa…

Tero jopa mietti, että voisiko kilpailuissa olla miniminopeus moottoriteillä, jotta siellä ei häirittäisi liikaa muuta liikennettä.

Ekalle moottoritiepätkälle satuin liittymään kätevästi suoraan yhden kuorma-auton perään, ja ajoinkin koko matkan sen peesissä vajaa 90 km/h nopeudella. Tiedä sitten kuinka paljon sain siitä oikeaa etua, mutta psykologista ainakin!

Moottoritieltä poistumiskohdassa muutama autokunta oli ajanut liittymän ohi, koska tiekirjan ajo-ohjeeseen ollut siinä kohtaa merkitty varsinaista käännöstä, vaan vain nuolet ja liittymän numero. Tero oli onneksi kartalla ja ohjasi meidät varmoin ottein pois moottoritieltä kohti Karjalohjaa.

Aika hylätä peesaamani kuorma-auto ja poistua motarilta.

Taajamat

Kolmas jakso kulki Lohjan keskustan läpi. Siellä eteemme sattui harmillisesti Honda CR-V katumaasturi, joka ajoi kaikki liikenneympyrät supervarovasti ja jarrutti vielä niiden jälkeen hidastetöyssyihinkin niin, että kerran piti jopa hypätä jarrulle. Ja meidän perässä tullut toinen kilpailija taisi joutua myös tekemään äkkijarrutuksen, kun minä pysähdyin yllättäen.

Mutta ei siinä kaikki… Parin ympyrän jälkeen eteemme tuli vanha Fiat, joka ajoi niin hitaasti, että Honda CR-V pääsi suorastaan karkaamaan, kun ajoi niin “vauhdikkaasti”!

Ilman näitä hidastelijoita taajama-ajo olisi mennyt varmasti taloudellisemmin, kun liikenneympyrät olisi voinut ajaa reippaasti 30-40 km/h nopeudella ilman turhia jarrutteluja ja tuskin olisin töyssyihinkään hirveästi hidastanut.

Fiat Linea jarruttaa meidän menoa, edellinen jarruttaja Honda CR-V poistuu jo ympyrästä.

Ecorunin aikataulussa pysymisessä haastavinta on liikennevalot. Niitä varten joutuu aina varaamaan reilusti ylimääräistä aikaa, kun ei yhtään tiedä, miten kauan niissä joutuu seisomaan.

Tässä kisassa liikennevalot pääosin suosivat ja vaikka jouduimmekin yksiin pysähtymään, ei niissä palanut hirveästi aikaa. Mutta hirveän nopeasti keskinopeus silti tippuu, kun ollaan paikallaan.

Mikä on oikea nopeus?

Tiekirjaan oli laskettu valmiiksi ihanneajat, millä minuutilla pitäisi olla missäkin kohtaa reittiä, mutta emme huomioineet niitä Teron kanssa. Ajat kun lasketaan sillä periaatteella, että “tässä kohtaa oltaisiin tähän aikaan”, jos koko kisa ajettaisiin keskinopeudella.

Meillä ajaminen on jatkuvaa keskustelua siitä, miten paljon loppujaksolla on vielä taajamanopeuksia ja vastavuoroisesti 80 km/h pätkiä ja fiilistellään niiden perusteella sopiva ajonopeus. Jos vain mahdollista, koitan saavuttaa jakson keskinopeuden mahdollisimman aikaisin, minkä jälkeen voi alkaa ajaa rauhallisemmin.

Ekalla jaksolla keskinopeus oli 58,47 km/h ja meiltä puuttui tosi pitkään siitä muutama km/h ja vähän kuumotti, ehdimmekö AT:lle ajoissa. Sitä ei ainakaan vähentänyt se, että meidän jälkeemme lähtenyt Mercedes-Benz EQC ohitti meidät jakson keskivaiheilla. AT:ta lähestyessä painoin ohi siitä missä tuli turha kulutuspiikki autoon, sillä lopulta olimme AT:lla sekunnilleen oman minuuttimme alussa ja aikaa aikakortin täyttämiseen jäi koko minuutti.

EQC:llä on kiire. Vai ollaanko me näin pahasti myöhässä?

Tutkat

Jo ohjaajakokouksessa ilmoitettiin, että kilpailureitillä tulee olemaan lukuisia tutkia. Tällä pidetään huoli siitä, että ajetaan nätisti muun liikenteen seassa.

Kilpailukulutukseen lisätään yli 5 km/h ylinopeudesta alkaen 3% per ylitetty 5 km/h ja yli 20 km/h ylityksestä suljetaan pois kilpailusta.

Tutkat jotka ovat olleet “arkkivihollisiani” monissa taloudellisuusajokilpailuissa. En tunnusta kaahaavani, mutta auto on rullannut monesti niin mukavasti alamäkeen, että olen pikkuisen ylittänyt 5km/h ylinopeusrajan.

Sähköautolla ajaessa ylinopeuksia ei tule ajettua kovinkaan herkästi, sillä regeneroidessa energia palaa ainakin pääosin akkuun eikä tule paha mieli, vaikka joutuu hidastamaan pois hyvän vauhdin.

Yhdessä mäessä totesin, että tämä olisi taas niitä tosi ikäviä paikkoja polttomoottoriautolle, kun ei raskisi jarruttaa, mutta sähköautolla voi iloisesti antaa akun täyttyä. Ja juuri kun olin tämän saanut sanottua, bongasin mäen alta tutkan. Kyllä mä tiedän nämä paikat! :D

Yksi kilpailija oli ajanut johonkin tutkaan niin kovaa, että hänet diskattiin ylinopeuden vuoksi. Tosi yllättävää! En muista näin tapahtuneen kertaakaan aiemmin ecorun-urallani.

Perinteinen tutkapaikka jyrkän alamäen jälkeen ei päässyt yllättämään.

Sakkojen kuumottelua

Jossain vaiheessa matkaa Tero kävi miettimään ääneen, että milloinkahan ohjaajakokouksessa mainittu kilpailunjärjestäjän määräämä pakollinen pysähdys yhteen kolmioristeykseen tulee. No hitsi, sehän oli ollut jo tiekirjan toisella sivulla! Jos pysähdys oli valvottu, siitä tulisi varmasti sakkoa, koska ei me mitään pysähdytty.

Kolmion takaa isolle tielle liittyminen oli merkitty tiekirjassa pakolliseksi pysähdykseksi.

Toiselle AT:lle tulimme ihan aikataulussa, mutta varsinaisella AT-pisteellä oli vielä edellinen auto ja Tero kiirehti ilmoittamaan saapumisestamme jalan.

Kun AT-piste kysyi, mikä oli saapumisaikamme, oli vähän epäselvää mikä se oikea minuuttimme itse asiassa oli. Munakello oli piipannut kun tulimme siihen, mutta mitä kello oli silloin? Huutelin Terolle että ei ole varmaa onko hänen antamansa minuutti oikea. Vähän noloa olisi, kilpailussa tulisi virhe ihan vain siksi, että on sanottu väärä aika!

Ruuhkaa AT:lla; VW ID.3 tuli siihen juuri ennen meitä.

Hyvin kyllä huomaa, miten dynamiikka autossa muuttuu, kun tulee virhe tai muu epäonnistuminen. Silloin keskittyminen ajamiseen herpaantuu väkisin hetkeksi, kun asiaa alkaa vatvoa. Sitten on vain määrätietoisesti päätettävä jatkaa ajamista ja koittaa unohtaa mahdolliset virheet.

Kilpailun tulokset saatuamme oli mukava yllätys, että sakkoja oli tasan 0%. Pakollista pysähtymistä ei selvästikään tarkkailtu. Ilmeisesti myöskään etuajassa/myöhään AT:lle saapumisesta ei sakotettu harjoituskilpailussa. Aikakortissamme oli tosiaan väärä saapumisaika ja joku muukin autokunta kertoi myöhästyneensä, mutta sen enempää he kuin mekään emme saaneet sakkoja siitä.

Tulokset

Kaikki autot kilpailivat tänä vuonna yhdessä ja samassa luokassa.

Autojen kulutukset katsottiin ajotietokoneista ja lopullisia kilpailutuloksia varten kulutukset ajettiin läpi kaavasta, joka korotti alle 1500 kg painosten autojen kulutusta suhteessa niiden painoon ja vastaavasti yli 1500 kg painoiset saivat hyvitystä.

Se, onko kaava täydellisen oikea jää kysymysmerkiksi, mutta kovasti sitä oli iteroitu viime vuoden kisan jälkeen.

Kilpailun voitti ensitietojen mukaan Kia e-Nirolla ajanut tiimi. Kilpailupaikalla tulokset julkistettiin vain ääneen lukemalla, eikä niitä päässyt näkemään ennen virallista palkintojen jakoa, kuten tavallisissa kisoissa.

Kun tulokset julkaistiin illalla netissä havaittiin, että niissä oli virheitä. Joillekin Tesloille oli syötetty koko matkan kulutus kWh eikä kWh/100 km ja osalla autoista oli muuten väärä lukema.

Seuraavana päivänä julkaistiin korjatut tulokset (avaa tästä!) ja nyt virallinen voittaja oli Tesla Model S Raven, jonka kulutus oli 12,3 kWh/100 km. Ihan mieletön tulos 2290 kg painavalle autolle! Tuloslaskennan kaavan kautta pyöräytettynä sen kilpailukulutus oli 9,06 kWh/100 km.

Kilpailun pienin mittarista luettu kulutus oli Seat Mii Electricin 10,3 kWh/100 km. Koska auto kuitenkin painaa vain 1266 kg eli yli tuhat kiloa voittajaa vähemmän, se sijoittui tuloslaskennassa vasta sijalle 15 kaavan antaessa painotetuksi kulutukseksi 11,10 kWh/100 km.

Itse olen laskennallisia tuloksia enemmän kiinnostunut autojen mittarien antamista todellisista kulutuslukemista. Kaavalla kaikki saadaan kilpailumielessä samalle riville, mutta miten vähän ja paljon sähköautot oikeasti kuluttavat?

Kilpailun voittajia olivat minun näkökulmastani Tesla Model 3:t ja Hyundait, joilla molemmilla pääsee hyvin pienellä kulutuksella.

Ajoin itse viime vuonna yhden kisan Hyundai Ioniqilla ja se oli kyllä tosi taloudellinen auto; kulutukseni oli silloin 9,4 kWh/100 km. Nyt Markku ajoi Ioniqilla 10,5 kWh/100 km, mikä oli kisan toiseksi paras absoluuttinen tulos. Myös viime vuonna erittäin pihisti ajanut BMW i3 ajoi jälleen huipputuloksen, 10,7 kWh/100 km.

Itse ajoin Tesla Model 3 LR:llä 12,7 kWh/100 km, mikä oikeutti 9. sijaan. (Kaavan antama kilpailukulutus oli 10,88 kWh/100 km.) Kulutus tuntui pieneltä, mutta kaksi samanlaista Teslaa ajoi vielä pienemmällä kulutuksella; 12,2 kWh/100 km ja 12,4 kWh/100 km.

Ehkä aavistuksen harmittaa, etten taloudellisen ajon harrastajana onnistunut päihittämään näitä kahta, mutta ei voi syyttää, kun itsellä on kokemusta autosta niin vähän vs. heillä on omat autot joilla ovat ajaneet jo pitkään. Ja jäihän taakseni vielä kaksi saman painoista kolmosta eli olin hyvää keskikastia. :)

Rengasvalinnoilla voi olla myös vaikutusta, sillä eAutoilijan Teslassa oli 19” pyörät, kun ainakin toisella paremmista kolmosista oli 18” renkaat matalan ilmanvastuksen aero-vanteilla.

Meidän kulutusta nosti varmaan eniten ekalla jaksolla traktorin ja meidät ohittaneen kilpailijan ohittamiset, joissa joutui tekemän nopeat kiihdytykset. Kolmannella jaksolla puolestaan kaupunkiajo meni mateluksi, mikä ei ollut taloudellista. Mutta muuten ajaminen meni varsin hyvin ja dynaamien Duon yhteistyö toimi jälleen mainiosti!

Täydellinen ohitussuora ja sitten vastaan tulee toinen traktori! Pakko oli mennä ohi kovaa kun nämä väistyivät.

Ja vielä jakson keskivaiheilla meidät ohittaneen Mercedes-Benz EQC:n ohitus.

Yhteenveto

Oli tosi siistiä osallistua taloudellisuusajokisaan, jossa oli näin valtava määrä autoja!

Järjestäjät olivat tehneet todella hyvää työtä markkinoinnissa. Pöhinä alkoi jo ajoissa elokuun puolella, kun Facebookissa julkaistiin mainosvideoita. Videoiden musiikkivalinta oli sen verran eeppinen, että nauratti aina katsoa niitä, mutta pääasia että oli mainostusta. :D

Myös kilpailutapahtuma oli hienosti järjestetty. Lentokentän parkkipaikalla oli hyvin tilaa ja paikalla oli aamulla liikenteenohjaajat näyttämässä, mihin autot ajetaan. Kuulutukset kuuluivat ulkona kaiuttimista ja myös tapahtuman omalta radiokanavalta EV Radiosta, joka kuului Nummelan alueella koko kisan ajan. Kilpailureitille ja maaliin meidät liputti Vihdin kunnanjohtaja. Sponsoreita oli saatu tosi monta ja tapahtumalla oli jopa omat paidat.

(Paidoista tosin olisin toivonut, että niissä olisi ollut esimerkiksi joku hieno kuva tai tapahtuman logo isolla ja vähän pienemmällä sponsorien logot, niin paitaa tulisi käytettyäkin arjessa. Ottakaa mallia vaikka Assemblyistä!)

Kisasta jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä fiilis. Harmillista että tuloksissa oli virheitä, mutta tämä olikin harjoituskisa, joten menkööt harjoituskisan piikkiin. Korjatut tulokset saatiin kuitenkin heti seuraavana päivänä, joten isoa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan etenkin, kun netistä joka tapauksessa vasta näki oman sijoittumisen muihin nähden.

Toivottavasti edes kourallinen kisaan osallistuneista sähköautoilijoista innostuisi taloudellisuusajosta enemmänkin ja lähtisi mukaan ecorun cuppiin. Olisi niin hienoa, jos cupin kilpailuihin saataisiin parikymmentä osallistujaa! Nykyisinhän taloudellisuusajokisat ovat tosi pienen piirin juttu, eikä niitä hirveästi mainosteta. Mainostus ja pöhinä selvästi toimivat, joten toivottavasti cupin kilpailut ottavat oppia EV Challengesta ja voitaisiin saada lajille uuteen suosioon.

Kiitos eAutoilija Salama McQueenin lainasta ja Terolle kartturoinnista!