Yhden pysäköintiruudun ongelma

Moottoripyörää hankkiessa mietitytti, että miten sen pysäköinti onnistuu samaan parkkiruutuun auton kanssa. Olisiko tilaa riittävästi? Ajattelin, että olisi parasta pysäköidä motskari keskijalan varaan poikittain parkkiruutuun auton ja pensasaidan väliin, jotta se veisi mahdollisimman vähän tilaa eikä olisi alttiina ilkivallalle. Myyjä peruutteli pyörän parkkiin kuten halusin, mutta oli aika työlään näköistä saada se käännettyä suoraan kapeassa ruudussa. Ei hyvä ratkaisu siis. Lisäksi minulla ei ole voimaa/taitoa/tekniikkaa nostaa pyörää keskijalalle, joten se on pakko pysäköidä sivujalan varaan.

Kaverini sitten keksi, että voisin pysäköidä Eerikin osittain pensasaidan sisään, jolloin pyörä voi olla ruudussa vinossa ja Polo mahtuu silti sen perään. Se olikin toimiva ratkaisu, sillä pyörän pystyy ajamaan suoraan puskaan ilman ylimääräistä säätämistä. Puskasta poistuminen täytyy tosin tehdä huolella, että saan peruutettua Eerikin kynnyksen yli asfaltille ja samalla varoa ettei mene pitkäksi naapurin auton kylkeen. Aluksi 200 kilon peruuttaminen tuntui työläältä, mutta nopeasti siihenkin tuli varmuutta.

 

 

Kun säätiedotus lupaa poutaa, on Eerik enemmän ajossa kuin Polo ja silloin pensasparkki on epäkäytännöllinen. Niinpä Eerikin yleisimmäksi pysäköintitavaksi päätyikin Polon perään pysäköinti. Pyörä on välillä hieman parkkiruudun ulkopuolella, mutta ajattelin, että ehkä se ei haittaa naapureita liikaa. Täytyy vain toivoa, että pihassa leikkivät lapset eivät keksi koskea siihen. Toistaiseksi se on kai saanut olla rauhassa.

On näppärää, että ollaan satuttu valitsemaan niin pieni auto, että se ei täytä yksinään koko parkkiruutua. Moottoripyörän pysäköinnistä ei siten tullut mitään ongelmaa. Kaksi kulkinetta samassa parkkiruudussa ei kuitenkaan aina ole erityisen kätevää, jos sattuu tarvitsemaan sitä taempana olevaa yksilöä. Yleensä se menee niin, että autolla kauppaan lähtiessä Eerik on pitänyt taluttaa pois ruudusta, ajaa Polo pois ruudusta ja taluttaa Eerik takaisin ruutuun. Takaisin tullessa sama juttu, ellen ole taluttanut Eerikkiä lähtiessä pensaaseen.

Ei järjestely kovin työlästä ole, mutta tietenkin siitä on lisävaivaa. Eerikin ollessa pensaassa olen kyllä oppinut tuntemaan Polon keulan mitat aiempaa paremmin, kun se on pitänyt ajaa mahdollisimman lähelle moottoripyörää, etten hirveästi leveile parkkiruudun ulkopuolelle. Peruuttamalla pysäköinti on kyllä ollut helppoa pysäköintitutkan ansiosta.

Joskus kesällä naapurin eläkkeellä oleva pariskunta tuli vastaan rappukäytävässä ja pysähtyi juttelemaan ja kehumaan moottoripyörääni. Eräänä lomapäivänä olin lähdössä vaihteeksi ajelemaan Eerikillä, kun tämä naapurin pariskunta pysäytti minut rappukäytävässä. He tarjosivat, että minä voisin pysäköidä moottoripyöräni heidän autokatospaikkaansa, ettei sen tarvitsisi olla sateessa. Naapurit olivat myyneet oman autonsa jossain vaiheessa pois, mutta eivät tahdo katospaikasta kuitenkaan luopua joten se on tyhjillään. Mitään korvausta he eivät halunneet ruudun käytöstä, soittelisivat sitten vaan ovikelloa jos sitä jossain vaiheessa tarvitsisivat. Ihan mahtava tarjous naapureilta ja tietenkin otin paikan onnellisena vastaan! Nyt Eerik on aina sateensuojassa ja Pololla on helppo lähteä ajamaan milloin haluaa. Parhautta!