Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa

Kävimme heinäkuun alussa veljeni luona Ylivieskassa, jonne menomatkan mieheni ajoi rennosti adaptiivisella vakionopeussäätimellä. Kesälomalla kävimme siellä uudestaan ja sillä kertaa minä olin ratissa, koska halusin testata, miten paljon pienemmällä kulutuksella saan ajettua saman matkan, kun en käytä vakkaria. Viime reissun paluumatkanhan ajoin vain desin vähemmällä enkä ollut siihen tyytyväinen. Nyt ajattelin, että täsmälleen samalla reitillä kulutuslukemat olisi helppo päihittää. Koska eihän vakioopeussäädin voi olla taloudellisempi kuin tarkka kuski?! Niinpä otin tavoitteeksi 4,8 l/100 km kulutuksen, joka olisi kaksi desiä vähemmän kuin mieheni vakkarilla ajama 5,0 l/100 km.

Kuinkas sitten kävikään? Perillä ajotietokone näytti 5,0 l/100 km ja oli vähällä, ettei olisi ollut 5,1 l/100 km, sillä vielä 30 km ennen Ylivieskaa kulutus käväisi siinä. Olin suunnilleen valmis diskaamaan itseni kaikista taloudellisen ajon kisoista, sillä kuinka heikkoa on, että en pysty päihittämään edes vakionopeussäädintä...?

Olipa nälkäinen auto, pihistelevästä kuskista huolimatta kulutus 5,0 l/100 km...

Kotimatkalla sama farssi vielä jatkui, sillä sain vaivoin ajettua viimekertaisella 4,9 l/100 km kulutuksella. Luultavasti se olisi ollut vitosen puolella, ellen olisi ajanut hirvivaara-alueita hitaammin kuin rajoitus salli. Vaikka nopeusrajoitus olisi 100 km/h, niin hämärässä ja pimeässä koitan malttaa ajaa ne 80 km/h, sillä siinä vauhdissa jarrutusmatka on paljon lyhempi ja selviytymismahdollisuus kolarissa siten huomattavasti suurempi.

En todellakaan tiedä, miksi ei Leonidas ryysti bensaa noin paljon, sillä en ollut tietääkseni muuttanut ajotyyliäni mitenkään. Paluumatkalla koitin erityisen kovasti skarpata tasaisen nopeuden pitämiseen, sillä jos en keskity ajoon kunnolla, nopeus pääsee herkästi tippumaan ja siihen takaisin kiihdyttäminen tietenkin maksaa. 

Kotimatkalla vauhtia hidasti myös öinen asfaltointityö.

Myöhemmin lomalla kävimme Ähtärissä, jonne menomatkan ajoin vakionopeussäätimellä ja paluun ilman. Perillä ajotietokone näytti keskikulutukseksi 5,0 l/100 km. Kotimatkalla kulutus oli ihan eri luokkaa; 4,5 l/100 km! Kylläpä tuli hyvä fiilis tästä tuloksesta, osaan sittenkin pihistellä! :)

Luultavasti suurin syy näin suureen kulutuseroon tällä reissulla oli varsin mäkinen maasto, sillä "käsin" ajaessa pystyin menemään pitkiä matkoja vapaarullauksella tai jopa moottorijarrutuksella. Vakionopeussäädin sen sijaan koittaa pitää nopeuden tasaisena ja jarruttaa jyrkissä alamäissä. Vapaarullausta se ei edes tunne. (Osassa alamäistä otin kyllä vakkarin pois, koska en halunnut hyvän energian hukkuvan jarruttamalla.)

Ylivieskan reissullakin on isoja mäkiä, mutta kaippa nuo Ähtäriin menevän tien mäet olivat optimaalisempia. Ylivieskaan ajaessa nimittäin pystyi aika harvassa mäessä rullaamaan edes vapaalla, sillä satasen nopeudessa mäen pitää oikeasti olla jyrkkä, että vauhti ei hidastu. Ähtärin mennessä nollakulutuksella lasketeltavia mäkiä oli sen sijaan paljon enemmän.

Ähtärin paluumatkan keskinopeus oli Drivecon* mukaan hieman pienempi; 75 km/h vs. Ylivieskan 80 km/h. Varmaankin tämä on myös hieman vaikuttanut kulutukseen, sillä 60-70 km/h vaikuttaisi olevan taloudellisin ajonopeus. Tosin Drivecon mukaan Ylivieskasta palatessa kaikki nopeusalueet; alle 50 km/, yli 70 km/h, yli 100 km/h olivat isommalla kulutuksella. (Miksiköhän noista tilastoista muuten puuttuu yli 50 km/h alue?)

Noh, tämä oli nyt tällaista pohdiskelua vaan. Viikon päästä on kauden viimeinen Ecorun ja katsotaan sitten, miten kevyellä kaasujalalla saan ajettua. Tuntuu tosin etten ole vieläkään oppinut ajamaan Leonilla ihan optimaalisesti. Etenkin valinta vapaalla rullauksen vs. moottorijarrutuksen välillä eri tilanteissa on välillä vähän epäselvä. Rullauksen jälkeen auto reagoi vähän viiveellä kaasuun, mikä vaatii mäkisessä maastossa ennakointia. Ja sitten taas kun tuo rullaa kaupunkinopeuksissa vapaalla tosi pitkään, niin vaihto moottorijarrukseen tulee tehtyä välillä vähän liian myöhään ja joutuukin jarruttamaan.

Olen miettinyt, josko vapaalle vaihtaminen pitäisi sitenkin tehdä sen sijaan, että vaihdan moottorijarrutukseen käsin (hipaisu jarrupolkimeen). Koko kesä on kuitenkin menty Eco-moodilla, joka rullaa automaattisesti vapaalla, joten en käy muuttamaan ajotyyliäni enää tässä vaiheessa. Kokeillaan sitä sitten ensi vuoden kisoissa.

Lahden Ecorunissa ei onneksi taida olla hirveästi hiekkateitä. :)

* Olen saanut Driveco-ajotapaseurantalaitteen toistaiseksi käyttööni Falckilta.