#evwintertour 2020 päivä 3, rataharjoittelupäivä

#evwintertour2020 pääkohteena oli Jokkmokkissa Tesla Club Finlandin jäärataharjoittelutapahtuma 1.2.2020. Vaikka harmaa ja lievästi pyryttävä keli ei aivan täysin suosinut meitä valo- ja videokuvaamisen osalta, niin jäällä ajeluun se oli hyvä.

Itse ajoin päivän aikana jääradalla Mersun EQC400:ta, Jaguarin I-PACEA, Teslan Model 3:a, Hyundai Konaa ja Renaulta Zoeta. Kaikki ajamani autot olivat varustettuina normaaleilla kitkarenkailla. Päivän aikana sain muodostettua oman kuvani autojen ajamisesta radalla ja listaan ne tähän omassa henkilökohtaisessa jääratahauskuuskerroin järjestyksessä.

4. Etuvetoiset Zoe ja Kona

Autoista etuvedolla toimeentulevat Zoe ja Kona jäivät omassa mielessäni hauskuusasteikon jälkimmäisiksi jaetulla sijallaan. Liukkaalla jääradalla niiden pelkän etuvedon ja kitkarenkaiden tarjoaman vetopidon heikkouden takia autoilla ei päässyt kovin suuriin nopeuksiin suoralla. Mutkissa molempien autojen hieman hysteerisen voimakkaasti rajoittavat ajonvakauden hallintajärestelmät torppasivat tehokkaasti nopeamman mutka-ajon sekä ennekaikkea olennaisemman suuremman mutkasta ulostulonopeuden. Nämä autot ovatkin selkeästi enemmän arkisempaan ajoon suuntautuneita ja molemmat ovat henkilökohtaisesti itselle tästä jääratakokemuksesta huolimatta erittäin kiinnostavia seuraavaksi omaksi sähköautoksi. Lisäksi tämä kaksikko on huomattavasti alemmassa hintaluokassa.

3. Mercedes Benz EQC400

Mersu on iso ja painava auto, mutta siinä on tehokas kahdella moottorilla toteutettu neliveto. Auto antaa taka-akselille selkeästi enemmän voimaa, kuin eteen, joten auto käyttäytyy loogisesti yliohjautuvasti kaikki ajonvakaudenhallintajärjestelmät päälläkin.

Ajovakaudenhallinnan saa poistettua päältä ja auto antaa silloin aika paljon vapautta kuljettajalle auton hallintaan. Jopa siinä määrin, että se on helppo saada myös spinnaamaan, nimittäin voimaa riittää kaikissa itselle tarpeellisissa jääratanopeuksissa irroittamaan perän laajoihin luistohin.

Luistot siis ovat todella laajoja massasta johtuen. Antamalla voimansiirrolle lisää voimaa vauhtipolkimella luistoa voi pitkittää kauankin ja vastaheitolla pääsee tiukempaan mutkaan hienosti. Kunhan muistaa massan hitauden lain. Silloin mennään pitkään kylki edellä.

Luistojen lopussa auton jousitus tekee yhden selkeästi havaittavan ylimääräisen heijausliikkeen. Tuo on auton normaaliajossa erittäin mukavan ja pehmeän jousituksen haittapuoli jäärata-ajossa, mutta arkiajossa arvostan toki pehmeyttä enemmän kuin satunnaisen rata-ajopäivän alustan tiukkuutta.

2. Jaguar I-PACE

Jagge nousi toiselle sijalle jäärata-ajon hauskuusmittarissani. Hieman Mersua kevyempänä autona se toimii ketterämmin. Luistonesto päällä auto antaa hieman perän irrota, mutta pitää tarkoin huolen, ettei homma karkaa käsistä.

Luiston eston irroittaminen ei vapauttanut autoa niin paljoa omiin käsiini, kuin olisin halunnut. Pahoittelen Jaguarien omistajilta paremman tiedon puuttumista itseltäni, jos jossain valikoissa tai muutoin olisi ollut vielä enemmän luistonestoa poistettavissa, mutta en nopealla vilkuilulla keinoa siihen löytänyt.

Silti ajovakaudenhallinnan vapauttaminen toi rata-ajamiseen hauskuutta huomattavasti lisää. Jaggeakin voi viedä kahden moottorin voimalla ja nelivedon avulla pitkiä tasaisia hallittuja luistoja ja pudottaa sitten seuraavaan mutkaan vastaheitolla.

Jousitus on sen verran napakka dynamic-moodissa, että mitään jousituksen ylimääräisiä huojahduksia ei tuntunut kertaakaan luiston ja pidon rajakohdassa. Hauska jäärata-ajoauto todellakin.

1. Tesla Model 3 Long range

Ajamistani autoista ykköstilan jääratahauskuudessa nappasi Teslan Model 3 Long range. Tämä auto ei siis ollut Performance-versio, joten siinä ei ollut tracmodea käytettävissä. Autossa siis koko ajan ajonvakauden hallinta puuttui peliin. 

Kolmonen on kahta muuta nelivetoista ajamaani autoa huomattavasti kevyempi, mutta radalla se tuintui vielä painoeroaankin ketterämmältä. Auton jousitus on napakka ja yhdessä tarkan ohjauksen kanssa saan kuljettajan paikalla tarkasti tietoa miten auto ja alusta suhtautuvat toisiinsa.

Vaikka tästä Teslasta ei saanut siis ajovakaudenhallintaa pois päältä, niin se antaa reippaalla ja määrätietoisella kaasun käyttämisellä ajaa pitkissä ja reippaissa luistoissa. Teslalla huomaamattakin jääradalla nopeus nouseee helposti 10-20 km/h muita nelivetoisia korkeammaksi ja auto on koko ajan helposti hallittavissa. Tämä oli siis minun suosikkini jääratahauskuudessa.

Bonus: Tesla Model 3 Long range Performance

Istuin erään ruotsalaisen nuoren miehen Performance-versioon apukuskin paikalle ja pyysin kuljettajaa laittamaan tracmoden päälle ja näyttämään minulle miten Tesla voi silloin viedä jääradalla. Täytyy todeta, että hauskuuskerroin nousee aivan uudelle tasolle, kun jääradalla on vapaammin kuljettajan ohjastettavissa oleva Kolmonen. Auto puuttuu kyllä kuljettajan toimiin, mutta antaa niin paljon vapauksia, että autoa voi heitellä lähes miten vain haluaa mutkasta toiseen pitkissä luitoissa. Myös spinnaaminen ja sen jälkeinen dontsin pyörittely onnistuu trackmode päällä Teslalla. Sekin tuli kyydissa koettua.

Radalla sattuu ja tapahtuu

Aivain ilman ulosajoja ei koko ratapäivästä selvitty tälläkään kertaa. Hyvien järjestelyiden ja pehmeiden penkkojen sekä matalien ajonopeuksien ansiosta ulosajoista selvittiin ilman kohtuuttoman suuria ajonveuvokolhuja ja tietenkin ilman ihmisvahinkoja. Traktorin apua kuitenkin tarvittiin pariinki otteeseen radalla.

Onko tällaisessa jäärata-ajelussa mitään järkeä?

Onko siinä mitään järkeä, että aikuiset ihmiset vievät sähköautojaan jääradalle ja rälläävät siellä päivän pääksytysten? Varmaan monen mielestä ei ole, mutta minun mielestä on erittäin paljon. Olen aina ollut sitä mieltä, että jäärataharjoittelu pitäisi sisällyttää pakolliseksi kaikille suomalaisille ajokortin haltijoille. Ja nyt en puhu mistään autokoulun liukkaankelin harjoittelusta, vaan ihan kunnon revittlymahdollisuudesta jääradalla. 

Kun autolla pääsee ajamaan leveällä jääradalla, jossa on ympärillä pehmeät penkat eikä muuta liikenntte, niin pääsee kokeilemaan auton rajoja. Siinä rajoja hakiessa näkee itse miten auto käyttäytyy pidon rajamailla ja ennekaikkea sen jälkeen kun pito on menetetty. Olisi erittäin tärkeää, että ihmiset kävisivät harjoittelemassa jääradalla ajoa nimenomaan autoilla, joissa saa ajovakaudenhallintajärjestelmät myös pois päältä. NImittäin parhaatkaan ajovakauden hallintajärjestelmät eivät kumoa fysiikan lakeja. Harjoittelmalla voi oppia parhaimmillan olemaan joutumatta tilanteeseen, josta taitava vielä voisi selvitä. 

Jäärata-ajon kulutus

Harmillisesti en tullut ainakaan itse nollanneeksi innostuksissani kulutusmittaria mistään autosta ennen radalle menoa. Kuitenkin yllättävän vähän koko päivän rata-ajelu kulutti meidän autoistamme akkua. Autoissa oli hotellille palatessa lähes puolet vielä akkua jäljellä.

Kiitos Tesla Club Finland, että sain olla mukananne jääratatapahtumassanne.