Pohjois-Norjaan Yykeänvuonolle lähes 200 000 kilometriä ajetulla sähköautolla

 Jälleen kerran jouduin toteamaan, ettei sähköautomatkailusta enää saa menneiden vuosien seikkailua saati mitään jännitystä matkan tekoon. Tiivistetysti sanoen sähköautolla tuollainen lähes 3000 kilometrin syksyinen vapaa-ajanmatka Tampereelta pohjois-Norjan vuonoille tarkoittaa vain sitä, että lähdetään matkaan, ajetaan eteenpäin matkasta nauttien, pysähdytään tauolle ja ladataan, minkä jälkeen matka jälleen jatkuu. Tätä toistetaan kohteeseen asti. Latausverkosto on niin kattava Suomessa ja Norjassa, että etukäteen en suunnitellut tälläkään kertaa yhtään latausta. Kirjoitan tähän kuitenkin hieman auki tämänkertaista matkaamme.

Alla kuva lähdöstä Tampereen ruskamaisemista

Kaksi aikuista ihmistä, kolme koiraa ja paljon tavaraa

Koska matkan tavoitteenakin oli päästä kokemaan ensilumi sekä lempinimeä Pohjois-Norjan alpit kantavan seudun maisemet ja etenkin Blåisvatnet vaeltaen, oli matkatavaraa kahdelle aikuiselle sekä kolmelle koiralle mukana paljon. Koirat saivat käyttöönsä tilavan peräkontin ja tavarat pakattiin takaistuintilaan. Painavat tavarat jalkatilaan sekä istuimille pohjalle ja esimerkiksi turvavöillä kiinnitettyinä.

Menomatka etätyöpäivien lomassa

Meno Lyngeniin tehtiin etätyöpäivien aikataulujen sanelemana lyhyemmillä iltapäivien ja iltojen siirtymillä. Ensimmäisenä iltana tehtiin noin 300 km siirtymä Viitasaarelle mökkeilemään, missä seuraava aamupäivä tehtiin etätöitä. Matka jatkui puolen päivän aikaan toisen matkustajan vielä tehdessä etäpalaveria Teamsilla autosta käsin. Toisen matkapäivän etappi johdatti hyvissä ajoin ennen kello 21.00 Muoniosta varattuun mökkimajoitukseen. Majoittumisen jälkeen koirat pääsivät ulkoilemaan lumiseen maisemaan ja auto sai latautua aivan majapaikan läheisyydessä olevasta suurteholaturista.

Kolmas matkapäivä aloitettiin aamulla yhdeksän aikoihin ja tarkoitus oli malttaa nauttia pian avautuvista Lapin sekä kohteen maisemista päivänvalon aikaan välillä pysähdellen. Ajokeli oli erittäin liukas, kun sumuna ilmassa olevaa kosteutta kertyi mustaksi jääksi vahvasti pakkasen puolella olevan tien pintaan. Tuossa kelissä ei ollut mitään järkeä ajaa sallituja 100 km/h nopeusrajoituksia noudattaen, koska silloin porojen äkkiväistöt olisivat suurella todennäköisyydellä voineet johta osumaan. Kuitenkin oikeastaan harmiksemme poroja ei tällä kertaa nähty kuin muutamia.

Alla kuvassa tietä ennen Kilpisjärveä. Tässä kohtaa hiekoitusauto on jo ehtinyt poistamaan liukkautta tien pinnasta. Meillä oli tietenkin alla kitkarenkaat.

Pidempi tauko otettiin suunnitelmien mukaan Kilpisjärvellä Suomen teiden korkeimman kohdan levähdyspaikalla. Kiipesimme p-paikalta tunturia lumessa kahlaten ylöspäin jonkin verran ja hetken nautimme kauniista lumimaisemasta koirien kanssa. Meille tämä ensilumen kokemus oli yksi matkamme tavoitteista ja se siis toteutui hienosti.

Alla kuvassa heittäydyn ensilumeen ja koirat ihmettelevät lumessa leikkimisen lomassa.

Tuolta edelliseltä taukoilupaikalta on lyhyt laskeutuminen Kilpisjärven Kilpishalliin, missä auto sai latautua sillä aikaa, kun me matkustajat teimme Norjaan tarvittavat ruokaostokset. Kuivamuonia, eväsleipätarpeet ja vettä riittävästi vaellusta varten ja mökkimajoitukseen monipuolisempaa ruokaa.

Rajan ylitys on edelleen Suomen ja Norjan välillä lähes huomaamaton, mutta maiseman muutos Norjan puolelle siirryttäessä ei voi jäädä huomaamatta. Suomen Lapin pehmeän muotoiset tunturit vaihtuvat nopeasti Norjan korkeisiin ja terävähuippuisiin vuoriin lumihuippuineen. Kipisjärveltä on pitkästi alamäkeä Norjan suuntaan ja sähköauton kulutus pysyy pitkälle Norjan puolelle lähes puolessa siitä, mitä Suomen puolella oli toteutunut.

Alla kuvassa tietä, kun Suomen tunturien pehmeys alkaa vaihtua Norjan vuoriin.

Merenpinnan tasolle Yykeänvuonolle päästyämme maisema muuttui jälleen ruskan värittämäksi ja noin keli lämpeni +10°C lukemiin. Silmiä hivelivät alhaalla olevat ruskan ja virheän nurmen värit ja niitä säestävät lumihuippuiset vuoret. Maisemista nauttien ajoimme yhdellä lataustauolla sekä usammalla ihailutauolla mökkimajoitukseemme.

Alla kuvassa Yykeänvuonon pohjukkaan on vielä jonkin matkaa, mutta maisema tarjoilee nautintoa ruskan väreissä, sulan meren turkosissa värissä sekä lumihuippuisina vuorina.

Ystävällinen majapaikan isäntä vinkkasi ennalta päättämämme Blåisvatnetin lisäksi lyhyemmän vaelluskohteen pienen matkan päästä. Nopean majoittumisen ja ruokailun jälkeen lähdimmekin suositeltuun niemen kärkeen kävelemään.

Vaelluskohteena Nesset Lenangsøyra

Majapaikan isäntämme suosittelema helpompi ja lyhyempi iltapäivän vaelluskohde oli niemen kärki, missä on pienen pieni majakka. Kohde löytyy esimerkiksi Google Mapsista kun hakee Nesset Lenangsøyra. Autolla pääsi noin kilometrin päähän kohteesta. Opastusta majakkaan emme nähneet, mutta teräväkärkiseksi kavenneen niemen matalan puuston maisemassa ei voinut olla löytämättä kohteeseen risteileviä polkuja pitkin kävelemällä. Me ja koirat nautimme syksyisestä meri-ilmastosta ja kävelylenkillemme kertyi mittaa vain hieman alle kolme kilometriä. Aikaa saimme kuitenkin kulutettua reippaan tunnin verran. Näistä maisemista kelpaa nauttia.

Kuvassa alla näkyy pienen pieni majakka, mikä oli tämän vaelluksen kohde, erikoisen muotoisten isojen kivien lisäksi.

Illalla pakkasimme vielä rinkan ja repun seuraavan päivän vaelluskohdettamme varten autoon odottamaan lähtöä.

Vaelluskohteena Blåisvatnet

Seuraavana aamuna heräilimme ajoissa ja suuntasimme vajaan 20 kilometrin siirtymisen autolla pysäköintipaikalle, mistä lähtee reitti Blåisvatnetille. Tällä pysäköintipaikalla oli myös paikallinen suurteholatausasema, mistä voi ladata ainakin Bilkraft-sovelluksella. En kuitenkaan laittanut autoa edes hitaampaan peruslataukseen, koska akussa oli vielä runsaasti varausta jäljella ja majapaikan isäntä oli luvannut ottaa sukosta maksutta sähköä tarpeen mukaan. Pysäköintipaikka on muuten maksullinen ja maksoin sen Easypark-sovelluksella. 

Parkkipaikalta alkaa 4,2 km hyvin merkitty opastettu reitti Blåisvatnetille. Meille kertyi kävelyä menomatkalla noin 5 kilometriä ja reitillä on noin 187 m nousua. Matka ei ole pitkä, eikä nousu kohtuuttoman jyrkkää, mutta tälle reitille on syytä varautua kunnollisilla vaelluskengillä, koska lähes koko matka kävellään kivikossa, missä pyörivien kivien koko vaihtelee enimmäkseen nyrkin kokoisesta pään kokoiseen. Tämä myös teki kävelemisestä yllättävän raskasta. Noin puoli kilometriä ennen kohdetta vastaan tuleekin sitten melkoinen louhikko ylitettäväksi. 

Perillä kuitenkin odottaa palkintona aurinkoisella säällä sinisenä loistava lampi vuorien keskellä. Me valmistimme kohteessa trangialla lounasta, mutta sään muuttuminen nopeasti veden ja rännän sekaiseksi sateeksi lyhensimme kohteessa oloaikaamme alkuperäisestä ajatuksesta.

Ennen paluumatkalle lähtöä tarkkailimme kohteen ympäristön maastoa tavoitteena löytää hieman helpompikulkuinen reitti lammelta reitille. Hetken päästä päätimme kuitenkin palata heti alusta alkaen merkittyä reittiä pitkin. Paluumatkalle kertyi pituutta meillä hieman enemmän, eli 5,6 kilometriä.

Kokonaiskesto kohteessa käytettyine aikoineen oli meillä tälle vaellukselle noin 6,5 tuntia. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tämä Blåisvatnet. Huonojalkaiselle en voi suositella, mutta heille löytyy esimerkiksi huomattavasti helpommin saavutettavissa oleva Aspevatnet.

Lyngstuvan majakka oli myös tavoitteenamme, mutta vanhin koiristamme sen enempää kuin minä itsekään emme enää jaksaneet lähteä pimentyneessä illassa kävelemään noin 6 km suuntaansa olevaa helppokulkuista reittiä. Tyydyimme käymään niin pitkällä, kuin autolla oli suvaittavaa ajaa ja palasimme majapaikkaan tekemään välinehuoltoa sekä iltaa viettämään.

1241 km paluumatka "yhteen putkeen"

Tämä meidän ID.4 ei ole lähellekään markkinoiden paras sähköauto pitkän matkan taittamiseen yhteen putkeen. Auton WLTP-yhdistetty toimintamatka on ollut uutena 510 kilometrin luokkaa. Käytännössä autolla ajaa tuollaisella syksyisellä kelillä Suomalaisella maanteinopeudella noin 300 kilometriä ennen ensimmäistä lataustauko, kun lähtö on tehty 100 % täyteen ladatulla akulla. Tuollaiseen pitkän matkan ajoon meillä sopiva rytmitys on suunnilleen 200 - 250 kilometriä, eli noin 2- 3 tuntia ajoa, minkä jälkeen on noin puolen tunnin tauko ja sen aikana lataus noin 80 % tasolle. Näiden toistoja sitten kunnes ollaan kohteessa. Norjassa ja Suomessa latausasemien verkosto on niin tiheä, että ilman esisuunnitteluakin toteutuu helposti myös käytännössä noin 175 km - 250 kilometrin latausten väli.

Lähtö tapahtui Lyngenistä 50 % varaustasolla, koska en viitsinyt ladata kohteessa, vaikka majoituksen isäntä maksutta lupasikin latauksen. 

Meillä koko 1241 kilometrin paluumatkan ajonaikainen keskinopeus toteutui 86 km/h tasolla. Aikaa siis kului ajamiseen 14 tuntia ja 13 minuuttia. Ovelta ovelle kokonaisaika oli tällä kertaa 17 tuntia ja 30 minuuttia, mikä sisältää tauot latauksineen, mutta myös yhden kerran pienen takaisin päin ajamisen ihailemaan koskea. Viimeistä latausta lukuunottamatta auto latautui sillä aikaa, mitä matkustajien ja koirien tauko kesti. Sen viimeisen latauksen 23 minuutin keston ja siirtymien, eli noin 30 minuutin verran nopeammin olisimme olleet kotona esimerkiksi Tesla Model 3 LR RWD -sähköautolla tai millään polttomoottoriautolla.

Teimme paluumatkalla taukoja ja latauksia tiheämmin, kuin omaan makuuni optimaalinen rytmitys olisi. Meidän matkaajien ja koirien muut tarpeet aiheuttivat useita pysähdyksiä lisää. Paluumatkan lataukset:

• Lähtö 50 %, eli akussa noin 35 kWh käytettävissä
• Skibotn Tesla SuperCharger: 13 minuuttia, 16,384 kWh, 72,90 NOK (6,16e). Keskiteho 75,62 kW, latauksen hinta 0,376 e/kWh. Tämä lataus tehtiin vain, koska en ollut viitsinyt ladata kohteessa. Lataus toimi kaikin puolin kuten kuuluu.
• Kilpisjärvi Recharge: 13 minuuttia, 17,86 kWh, 6,97 euroa. Keskiteho 82,43 kW, latauksen hinta 39 snt/kwh. Tämä tauko pidettiin joka tapauksessa, koska tarvitsimme vessatauon ja ostimme matkalle lisää eväitä. Latauskaapelin lukitus ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, joten tarvittiin toinen käynnistys. Muutoin lataus toimi kuten kuuluukin.
• Karesuvanto Recharge: 20 minuuttia, 29,64 kWh, 11,57 euroa. Keskiteho 88,92 kW, latauksen hinta 39 snt/kWh.  Koirien ulkoilutusta ja kuskeille kahvia. Lataus toimi kaikin puolin kuten kuuluukin.
• Kolari ABC-lataus: 17 minuuttia, 17,852 kWh, 6,43 euroa. Keskiteho 63 kW, latauksen hinta 36 snt/kWh. Koirien ulkoilutusta. Asemalla ruuhkaa, mistä johtuen latausteho jäi hieman odotettua alemmas ja päästimme jonoon tulleen Teslan lataamaan sekä jatkoimme matkaamme. 
• Pello Tesla SuperCharger: 35 minuuttia, 47,49 kWh, 29,43 euroa. Keskiteho 81,41 kW, latauksen hinta 62 snt/kWh. Tämä lataus tehtiin koska kuskilla oli nälkä. Kohteen ravintola oli kuitenkin kiinni, joten nautimme trangialla lämmitetyn keittoruokamme. Jostain syystä ensimmäinen lataus keskeytyi pian alkamisen jälkeen, mutta uudelleen käynnistyksen jälkeen kaikki sujui kuten kuuluukin.
• Kuivaniemi Recharge: 35 minuuttia, 48,07 kWh, 18,76 euroa. Keskiteho 82,41 kW, latauksen hinta 39 snt/kWh. Koirien ulkoilutus, mutta koska olimme kohteessa hieman ennen kello 21.00 ja ravintola oli avoinna, tilasimme lämpimät hampurilaiset ruoaksi. Kuski söi ripeästi hampurilaisen sen valmistumisen jälkeen ja sitten matka jatkui jälleen. Lataus sujui kaikin puolin kuten sen kuuluukin.
• Pyhäjärvi ABC-lataus: 27 minuuttia, 47,603 kWh, 17,14 euroa. Keskiteho 105,78 kW, latauksen hinta 36 snt/kWh. Jälleen koirien ulkoilutus ja trangialla kahvit matkustajille, koska kahvila oli jo suljettu puolen yön aikaan. Lataus sujui kaikin puolin kuten sen kuuluukin.
• Jyväskylä Keljo ABC-lataus 24 minuuttia, 41,782 kWh, 15,04 euroa. Keskiteho 104,46 kW. Latauksen hinta 36 snt/kWh. Viimeinen lataus oli ainoastaan sähkön tarpeen takia. Koirat nukkuivat tyytyväisinä yöuntaan autossa latauksen ajan. Lataus sujui kaikin puolin kuten sen kuuluukin.
• Perillä kotona akussa oli 14 % eli noin 9,8 kWh. Loppulataus kotona lähtön 50 % tasolle tarkoittaa noin 30 kWh:n latausta lataushäviöineen ja se maksaa kotilatauksellani 4,84 euroa. 
• Yhteensä siis latausten mukaan sähköä kului koko matkalla: 16,384 kWh + 17,86 kWh + 29,64 kWh + 17,852 kWh + 47,49 kWh + 48,07 kWh + 47,603 kWh + 41,782 kWh + 30 kWh = 296,68 kWh. Ladatun energian mukaan, eli lataushäviöt mukaan laskettuna koko paluumatkan keskikulutus oli 23,9 kWh/100km. Kun auton mittaristo näytti 21,2 kWh/100 km lukemaa. Tämä menee tyypilliseen lataushäviön toteutuman tasoon.
• Paluumatkan latauksille kertyi hintaa 6,16 euroa + 6,97 euroa + 11,57 euroa + 6,43 euroa + 29,43 euroa + 18,76 euroa + 17,14 euroa + 15,04 euroa + 4,84 euroa = 116,34 euroa, eli 9,37 euroa / 100 km. Loppulatauksen hinnassa on huomioitu 50% varaustasolla lähtö.
• Tuosta ajamisen hinnasta voi vielä todeta, että en pyrkinyt säästelemään siinä. Olisin yhtä hyvin voinut lähteä kohteesta maksuttomana luvatulla sähkölla 100 % akustolla. Esimerkiksi Pellon latauspaikalla oli täsmälleen samalla p-alueella toisen operaattori lataus, josta olisi saanut sähköä 24 snt/kWh lähes yhtä suurella lataustehon toteutumisella. Otin kuitenkin Teslan SuperChargerista kalliimpaa sähköä, koska siihe käytettävä sovellus vain sattui olemaan valmiiksi aktiivinen matkapuhelimessa. Silti, pitkän matkan taittaminen suurteholatausverkoston asemilla on tuntuvasti arvokkaampaa, kuin kotilataukseni 16 snt/kWh hinta. 

Yhteenveto

ID.4, myös tuo vanhempi versio, missä on vielä se hieman huonomman energiatehokkuuden voimalinja ja akkua ei voi esilämmittää suurteholatausta varten toimii meidän tarpeisiimme riittävän hyvin myös pitkillä vapaa-ajan matkoillamme. Mainitsin jo otsikossa, että matkaa tehtiin noin 200 000 kilometriä ajetulla sähköautolla. Miten se vaikutti matkan tekoon? Ei yhtään mitenkään! Auto toimi kaikilta osin aivan kuin uutenakin. Edes pientä akuston käytettävissä olevan kapasiteetin laskua ei pysty mitenkään arjen ajossa tunnistamaan.

Totuus on kuitenkin, että esimerkiksi Tesla Model 3 LR RWD:llä tai polttomoottoriautolla olisimme suoriutuneet 1241 km paluumatkasta noin 30 minuuttia nopeammin. Sen enempää eroa ei olisi tullut. Joku muu, joka matkailee esimerkiksi ilman koiria, olisi selviytynyt tuolla Model 3 LR RWD.llä matka-aikaa optimoiden jopa kahdella tai kolmella lataustauolla ja ne olisivat olleet noin 30 minuuttia pituudeltaan. ID.4 on nautinnollinen auto pitkällä matkalla ja yöllä ajamiseen erittäin hyvät valot ovat tärkeä varuste.

Suomea pohjoisesta etelään päin yöllä matkatessa on hyvä olla varautunut omilla eväillä. Etenkin kun matkaa tekee suunnittelematta sitä lainkaan etukäteen, kuten minä taas tein. Meillä oli onneksi mukana vaellusten takia trangia ja keittoja, vettä sekä eväsleipä tarpeita. Lämmitinkin yhden lataustauon aikana trangialla vuohenjuustoisen tomaattikeiton ja toisen lataustauon aikana keitin trangialla ja mutterilla espessot. Tämä seikka ei tosin ole mitenkään sähköautolla matkan tekoon liittyvä, vaan samat ruokailupaikat ovat avoinna liikkuipa auto millä tahansa liikenne-energialla.

Norjan alpeiksikin kutsuttu Lyngenin maasto on käymisen arvoinen kohde. Siellä olisi ollut nähtävää ja koettavaa vaikka viikoksikin, joten voimme myös palata uudelleen. Blåisvatnet, eli meidän varsinainen vaelluskohde saavutettiin ja se oli myös miellyttävä kokemus. 

En myöskään välty mielessäni vertailemasta Lyngenin kokemusta aiempiin Norjan matkoihin.

• Trollstigen, Geiranger -seutu tarjoilee autoilijalle myös runsaita korkeuseroja. Lyngenistä ei kuitenkaan löydy vastaavia serpenttiiniteitä, mitä esimerkiksi Trollstigen on, koska Yykeänvuonolla jylhille vuorille ei ole teitä. Siellä tuli ajeltua Tesla Model X -autolla syyskuussa 2021.
• Lofootien vuoret ovat hieman Lyngeniä maltillisemman oloiset omiin silmiini, mutta seillä on toisenlaista idylliä kokonaisuudessa. Yykeänvuono on melkoisen maalaistienoota. Esimerkiksi meidän majapaikasta lähimpään isompaan kauppaan oli yli 40 kilometriä matkaa. Meitä se ei todellakaan haitannut, painvastoin, pidimme maaseudun rauhasta. Lofooteilla tuli ajeltua heinä-elokuussa 2018 Leaf 40 kWh:lla. Silloin sähköautomatkailu vielä tarjosi seikkailun kokemusta.
• Varanginvuonon maisema on huomattavasti Yykeänvuonon Norjan alpeiksikin kutsuttuja vuoria maltillisempaa maisemaa muodoiltaan. Siellä taasen hyvin toisenlaista idyliä tarjosi muinaista suomenkieltä, eli kveeniä puhuvien ihmisten Pykeija. Barentsinmeren rannalla kävimme syyskuussa 2022 ruskaretkellämme ja autona oli silloin jo samainen ID.4, millä nytkin matkaa taitettiin.
• Nordkapp on itsessään kohteena käymisen arvoinen mantereemme pohjoisimpana pisteenä. Kalastajakylä Honningsvåg oli sillä matkalla jälleen omalla tavallaan erittäin mukava kokemus. Maisemat ovat myös täällä Lyngenin vuoria laimeammat. Sinne ajoin tammikuussa 2023 ja autoina oli Model S Plaid, Model X Plaid, ID.Buzz sekä Taycan, mitä ajamalla itse saavuin kohteeseen perille.
• Seuraava Norjan matkahaaveeni on Lysebotn vuono, vuoret, serpentiiinitiet ja tunnelma eteläisemmässä osassa maata. Turistien suosima Kjerag-vuori ja siellä oleva Kjeragbolten, mistä on pudotusta 984 metriä. Sinne kannattaa ajaa Ruotsin läpi ja kohteessa olemiseen kannattaa varata vähintään kolme tai neljä vuorokautta aikaa.