Sähköauto Nissan Leaf 40 kWh on erinomainen Lofooteilla seikkailemiseen

Lofootit on Pohjois-Norjassa sijaitseva saariryhmä, joka on hyvin vaikuttava maisemaltaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jossa on upeat edellytykset esimerkiksi vuorikiipeilyyn, vaeltamiseen, maastopyöräilyyn tai vaikka vain maisemien ihailemiseen ja valokuvaamiseen.

Lofooteilla on erittäin mukavaa matkailla sähköautolla. Matkanopeudet pysyvät nopeusrajoitusten sekä tieston tai ennemminkin maaston takia hyvin maltillisina, jolloin kulutuskin pysyy alhaisena. Lataussähköä myös Lofooteilta löytyy aivan riittävästi. 

Kovin paljon 40 kWh Leafia pienemmällä rangella varustetulla sähköautolla en haluaisi kuitenkaan Lofooteille ajaa. Minun Lofooteille ajon matkatarinani voit lukea erillisestä tarinasta.

Minulla ja pojallani oli tälle matkalle neljä tavoitetta. Nähdä Lofootit, testata pääseekö Leafilla Lofooteille käsivarren kautta, saada oppitunti vuorikiipeilyyn sekä päästä ajamaan DH- ja dirt-pyörillä vuoren loivempaa rinnettä alas.

Ensimmäinen yöpyminen Lofooteilla 23.7.2018

Me yövyimme poikani kanssa Lofooteilla ensimmäisen yön Kalle in Lofootten ilmaisella leirintäalueella. Lähimmälle pikalaturille Svolværiin oli siitä matkaa 11 kilometriä, joten leiriytyminen sähköttömälle leiripaikalle ei taaskaan ollut mikään ongelma.

Kalle in Lofooten on kiipeilijöille, vaeltajille ja valokuvaajillekin erinomaisella paikalla. Majoittujia oli kymmeniä, mutta tilaa löytyi hyvin. Majoittujissa oli runsaasti myös muita Suomalaisia ja aamukahviini vettä hakiessa minulta kysyttiinkin, että olenko menossa kiipeilemään vai vaeltamaan. Vastasin että vähän kiipeilyn opettelua ja sitten polkupyöräilyä.

Kallessa oli huoltorakennus remontissa, joten paikalla oli vesipisteen lisäksi nyt vain pari bajamajaa, joiden kapasiteetti loppui tietenkin pahasti kesken. Huoltorakennus näytti siltä, että se on aika pian valmis palvelemaan vierailijoita.

Jos haluaa välttä tuon illan viimeisen ja aamun ensimmäisen pikalatauksen, niin kannattaa hakeutua Lofooteilla yöpymään johonkin lukuisista kaupallisista caravaanareille tarkoitetuista leirintäpaikoista ja etsiä vapaa sähkötolppa.

Ensimmäinen päivä Lofooteilla 24.7.2018

Ensimmäiseen aamuun Lofooteilla heräsin seurueestamme muita tuntuvasti aikaisemmin ja nautin suuresti aamun hiljaisesta hetkestä auringonpaisteessa kahvia trangialla keitellen ja aamupalaa  nauttien. 

Pian muunkin seurueen herättyä suuntasimme Ioniq Electricillä opiskelemaan vuorikiipeilyn alkeita. Menimme siis vain toisella sähköautoista, koska kaikki neljä ja kiipeilytarvkkeen sovimme erinomaisesti Ionigin kyytiin. Leafimme oli edelleen polkupyörineen niin täynnä, että sillä ei neljä henkilöä olisi voinut matkustaakaan. Toisaalta myös sen akku oli illan lyhyen pikalatauksen jäljiltä sen verran vajaa, että jännittäväksi olisi aamun lenkki mennyt, ellei olisi käynyt ensin hetken pikalataamassa. Ioniqin akku ja pieni kulutus taasen eivät tehneet minkäänlaista lovea kiipeilypaikalle ajaessa akun varaustasoon.

Iso kiitos kiipeilystä Jonnille! Huikea kokemus. Kiipesimme aloittelijan silmin jo vähintään riittävän korkealle ja vaativaa reittiä. Opettajanamme huolehti tarkoin turvallisuudestamme ja kärsivällisesti selitti tarkoin väleineitä, toimintatapoja sekä turvallisuutta kiipeilyssä.

Ylöspäin kiipeämisemme muuttuikin takaisin samaa reittiä laskeutumiseksi, koska Jonne totesi vähän ennen ylöspääsyämme, että tuuli kävi liian kovaksi ja puuskittaiseksi ja sääennuste kertoi tilanteen jatkuvan vähintään samana tai jopa pahenevana. Saimme siis vielä huikean laskeutumiskokemuksenkin. Hienoa, että Jonni huolehti turvallisuudestamme ja teki nopean päätösen tilanteessa olla jatkamatta ja laskeutua samaa reittiä alas.

Kiipeilyn jälkeen menimme illlallistamaan läheiseen Henningsværin kylään kiipeilijöiden suosimaan kahvila-ravintolaan. Illallistamisen jälkeen palasimme Kallen leiripaikalle. Matkaa Ioniqille kertyi tästä noin 50 kilometriä.

Me poikani kanssa taasen siirryimme Kabelvågiin varaamaamme majoitukseen. Matkalla kävimme kaupassa Svolværissa ja samalla latasimme akun 95% täyteen.

Majoitus miustutti kalastajamajaa merenrannalla aallonmurtajan sisäpuolella. Majoituksessa oli olohuone, yksi makuuhuone, kylpyhuone ja vessa sekä keittomahdollisuudet. Meillä olikin omat iltapala- ja aamupalatarvikkeet mukana. Laitoin auton saamaan loppulatausta 6 Ampeerin latausvirralla majoituspaikan ulkoseinän suko-pistorasiasta.

Toinen päivä Lofooteilla 25.7.2018

Lofoottien toiseen päiväämme heräsimme poikani kanssa siis mukavan viileästä kalastajahenkisestä majoituksestamme pehmeiltä patjoilta ja lämpimien peittojen alta sileiden lakanoiden mukanaan tuomien hyvien yöunien jälkeen. Auton akkukin oli tietenkin nyt 100% täynnä, koska sehän oli melkein täysi jo majoitukseen saapuessa.

Poikani vielä nukkuessa hetken ennen oman puhelimensa herätystä paistelin meille aamupalaksi pekonia ja kananmunia jugurttien ja leivän ohelle. Kyllä oli mukava nauttia näissä maisemissa aamupalaa rauhassa.

Aamupalan jälkeen pakkasimme päiväreppumme ja suuntasimme Leafilla etsimään alamäkipyöräilyyn sopivaa rinnettä. Ajoimme ensin Kabelvågin kylän keskustassa sijaitsevaan liikkeeseen, jossa palveli myös majoituksemme respa. Sieltä emme saaneet vielä selville sopivia alamäkipyöräilyreittejä, mutta saimme neuvot hakeutua Svolværin turisti-infoon. Siispä ajoimme tuon noin kuuden kilometrin matkan ja saimme hyvät neuvot ja kirjallisuuttakin aiheesta.

Ohjeiden mukaan lähdimme suuntaamaan kohti noin 60 kilometrin päässä, Leknesissä olevaa polkupyörilyreitin keskikohtaa. Kuitenkin noin 40 kilometrin kohdalla Leknesin alkupäässä E10 tien vasammalla puolella oli ravintola, jossa luki myös Tourist i. Teimme pikapäätöksen pysähtyä siihen lounaalle ja näin poistaa tarpeen kantaa pyöräilyyn mukaan trangiaa ja eväitä. Onneksi pysähtyimme tähän, koska saimme ruuan lisäksi hyvä neuvot kääntyä heti ravintolan vierestä hiekkatielle, ajaa muutaman kilomerin ja lähteä siitä lammashaan läpi kiipeämään vuorenrinnettä.

Toimimme siis lounaan ja viesipullojen täyttämisen jälkeen neuvojen mukaan. PIenen harhailun jälkeen löysimme polun pään, pysäköimme auton ja varustauduimme polkupyörinemme kiipeämiseen.

Rinne osoittautui heti lähdöstä alkaen niin jyrkäksi, ettei ollut puhettakaan edes yrittää ajaa sitä ylös. Dirt-pyörän keveys ja poikani huikea kunto olivat nyt valttia, kun taasen DH-pyörän suurempi paino ja oma heikko kuntoni olivat jo vähän riesa. Poika kantoi dirttiä hartioillaan ja taivalsi ylöspäin kuin ei tasaisella. Minä puuskutin hiljakseen DH:ta ylöspäin, kunnes poika tuli vastaan ja talutti aina seuraavalle lepopaikalle asti myös DH:n, jotta minä pääsin myös jossain aikaikkunasa perille.

Vuoren huipulle päästyämme pidimme kunnollisen juoma ja evästauon antaen sykkeenkin laskea kunnolla ennen alaslähtöä. Eväiden syönnin aikana ehdimme pojan kanssa ihailla Lofoottien jyhkeitä maisemia. Vuorien korkeuserot ja mittakaavat katoavat näillä vuorilla, koska mitään kiintopistettä ei ole nähtävissä, mihin vertaisi. Mutta olimme sen verran korkealla, että pilviä ajelehti alapuolellamme.

Sitten alkoikin tämän päivän hauska osuus. Alamäkiajo ja pojan toiveesta sopivin välein laskun valokuvaaminen. Emme siis suinkaan hennoneet yhdellä suoralla laskulla päästellä alas asti, vaan kapusimme välillä pienen pätkän myös takaisin ylöspäin.

Alla Dirt-pyörämme:

Alla DH-pyörämme:

Alaspäästyämme perustimme perusleirimme, söimme hieman evästä ja nautimme vedestä.

Sen jälkeen pakkasimme pyörät ja tarvikkeet jälleen Leafin takatilaan ja jatkoimme matkaamme kohti etelää Lofooteilla. Ajatuksena oli käydä katsastamassa Lofoottien eteläisin pikalatauspiste. Hetken ajettuamme totesimme oikeastaan yhteen ääneen, että päivämme oli ollut aivan riittävä ja palaisimme Svolværin kaupan kautta majapaikkaamme valmistautumaan yöpuulle. Kauppareissun aikana auto sai taasen nautti DC-pikalatausta kaupan pihalla. Majapaikassa laitoin auton jälleen saamaan pienen loppulatauksen sukopistorasiasta.

Kieltämättä uni tuli aika nopeasti tämänkin päivän jälkeen. Olimme sopineet pojan kanssa, että heräämme siten, että ehdimme noin yhdeksän Kabelvågin keskustassa olevaan majoituksemme respaan, eli heti sen avautuessa ja aloitaisimme testimielessä toteutettavan yhtäjaksoisen 1550 kilometrin mittaisen kotimatkan Leaf 40 kWh sähköautolla.

Matkasuunnitelmaan siis kuului ajaa ja ladata nonstop-periaatteella. Tarkoitus olisi, että kuljettaja nukkuisi latausten aikana. Näin katsoisimme toisen ääripään matkailla Leafilla. Ennakko-oletus oli perustellusti tähän matkatyyliin, että #rapidgate tulisi olemaan iso ongelma.

Tästä paluumatkasta julkaisen erillisen blogitarinan lähiaikoina.

Yhteenveto Leaf 40 kWh:n toimivuudesta Lofooteilla

ajoin Lofooteilla 130 km, eli melko vähän. Kulutus jäi 13,8 kWh/100 km tasolle. Kulutus pysyy maltillisena, koska nopeusrajoitukset ovat alhaiset, enimmillään 90 km/h, useimmiten 70 km/h tai jopa alle. Eikä lähellekään aina pysty saati malta ajaa edes suurinta sallittua nopeutta, koska maisemien ihailu kärsii. Pikalatausta on saatavilla Lofooteilla aivan riittävästi. Suosittelen Lofooteille menoa myös Leaf 40 kWh:n omistajille.

Meidän matkamme Lofooteille oli tällä kertaa kovin lyhyt, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sähköauton kanssa, vaan meillä nyt vain oli tällä kertaa tällainen neljän tavoitteen matka kyseessä. Kaikki neljä tavoitettamme ylittivät kokemuksina odotuksemme. Lofootit olivat jopa odotuksiamme upeammat näkynä. Sähköautolla pääsi mukavasti Lofooteille ja se toimi siellä täydellisenä ympäristöystävällisenä siirtymäautona. Saimme huikean vuorikiipeilykokemuksen, joka säilyy muistoissamme ikuisesti. Pääsimme laskemaan Lofoottien vuorenrinnettä pyörällämme. Tämä oli oikeastaan meille kahdelle nyt hyvä aika olla Lofooteilla, nimittäin meille syntyi nälkä mennä sinne joku kerta vähän pidemmäksi aikaa.

Lue seuraavaksi paluumatkamme Lofooteilta, tavoitteena ajaa se yhtä soittoa.