Sähköauto Nissan Leafilla Norjan Lofooteille menomatkan matkatarina

Toteutin Nissan Leaf 40 kWh -sähköautollani matkan Kangasalta Norjan Lofooteille ajaen Kilpisjärven kautta. Alunperin kyseessä piti olla kahden sähköauton herrasmieskisa Helsingistä Lofooteille. Tilanne tuota suunnitellessa oli se, että Ioniq Electricin erinomainen energiatehokkuus sekä hyvä pikalatautuvuus olivat tiedossa. Sen sijaan Leaf 40 kWh:n #rapdigate ei ollut vielä kenelläkään tiedossa. Kun sitten huhut tuosta akun ylikuumenemisen aiheuttamasta pikalataamisen hidastumisesta alkoivat vahvistua, totesin sähköautoilevalle ystävälleni, että en voi toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Käytettävissäni oleva matka-aika ei olisi riittänyt viettämään Norjassa haluamaani lyhyttäkään aikaa.

Teimme siis matkasuunnitelmaan muutoksen. Ioniq Electric ajoi suoraan Helsingistä 1000 km matkan ensimmäiseeen matkayöpaikkaansa Muonion Harri Nivaan. Minä sen sijaan tein tyylilleni muutoinkin hyvin sopivan matkasuunnitelman reilulla aikataululla.

Kuvaan tässä matkatarinan ensimmäisessä osassa melko suuripiirteisesti menomatkan toteutumista ja keskityn ennemminkin matkan sujuvuuteen. Teen erillisen tarinan Lofooteilla ajelusta sekä erityisesti paluumatkasta. Olennaista näissä kolmessa blogitarinassa tulee olemaan meno- ja paluumatkojen ero Leafilla tehden. Vertaan myös jonkin verran käytännön tuntemuksia samaa matkaa tehneestä Ioniqista tekemiini havaintoihin.

Oma menomatkani Lofooteille ei missään nimessä kuvasta nopeinta etenemistä Leafilla, vaan siinä nyt vain on nautittu matkasta reilummalla kädellä.

Perjantai 20.7.2018 kello 14.01 lähtö kotoa Sahalahdelta

Pakkasimme poikani kanssa autoon telttailuvarusteiden lisäksi huonemajoitusta varten täydet petivaatetukset ja jopa parin viikon vaatetarpeita. Näiden lisäksi pakkasimme kyytiin myös kaksi polkupyörää, yhden DH-pyörän ja yhden Dirtin. Jyväskylästä Viitasaarelle DH-pyörä sai matkata auton katolla.

Auton matkamittari näytti lähtiessä 17303 km lukemaa ja LeafSpy kanteli akun olevan 98,13% uudenveroisessa kunnossa. Energiaa 100% ladatussa akussa näytti olevan 37,7 kWh:n verran. Poikkeuksellien kuumasta hellekelistä johtuen akut olivat jo lähtiessä 28C lämmöissä.

Ensimmäinen etappimme olisi mökille Viitasaarelle, eli noin 280 kilometriä. Tässä matkassa ei ole mitään jännittävää 40 kWh Leafilla. Vain ajoa, lyhyt pikalataus Jyväskylästä ja sitten loppumatka mökille.

Jälleen tälläkin kertaa tutulla mökkimatkallamme pysähdyimmekin Jyväskylän Kivääritehtaakadulle lataamaan autoa. Jo pelkästään tällä matkalla auton akku oli lämmennyt sen verran, että saimme täyden lataustehon sijaan noin 31 kW:n tehoa. Sinänsä siitä ei ollut mitään haittaa, koska auto sai jäädä laturiin keräämään energiaa ja kävelimme sillä aikaa kivenheiton päässä asuvan siskoni luo hakemaan paria tavaraa matkalle lainaan.

Pikalatauksen jälkeen ajoimme vielä Seppälän Prisman Type2-lataukseen, koska meillä oli vielä aika paljon osteltavaa matkalle mukaan. Seppälän Prisman ja Seppä-keskuksen latauspaikat ovat ilmaisia ja ainakin Prisman puolen lataus käynnistyi vaikka S-etukorttia laitteessa vilauttamalla. Matka jatkuikin 100% ladatulla akulla kohti Viitasaarta.

Mökillä olimme vähän ennen ilta kello yhdeksää ja matka sujui aivan normaalisti muun liikenteen mukana ja ilmastoinnnista nauttien ja akussa oli vielä runsaasti energiaa jäljelläkin perillä. Yhden polkupyörän kuljettaminen kattotelineessä lisäsi yllättävän vähän kulutusta. Matkamittarissa oli nyt 17584 lukema. Koko tämän 281 kilometrin mittaisen mökkimatkan kulutus oli 17,9 kWh/100km, joka on noin 20% enemmän, kuin yleensä ko matkalla on toteutunut vastaavalla kelillä.

Jäimme nauttimaan mökkeilystä pariksi päiväksi kaunissa ja kuumassa kesäsäässä. Muun mökkeilyn lomassa toteutimme Kolimajärven rantakallioilla hiukan myös pyörätreeniä pojan kanssa.

Sunnuntaina 22.7.2018 kello 8.50 lähtö Viitasaarelta

Toteutimme mökillä pakkausmuutoksen ja lastasimme DH-pyöränkin auton takatilaan sisälle. Tällä valinnalla halusin pienentää kulutusta melkoisen pitkällä jäljellä olevalla matkalla sekä ennen kaikkea nopeuttaa tiedossa olevien Type2-lataustaipaleiden matkantekoa, kuten myös #rapidgaten vaikutusten pienentämiseksi. Melko täyteenhän auton takaosa jo tuli, mutta hyvin mahtui kaksi pyörää ja tolkuton määrä tavaraa kyytiin. Joten suunta kohti Muonion Harri Nivaa, jossa meilläkin oli varattuna yöpyminen. Meidän matkamme ei tosin tästä eteenpäinkään tulisi olemaan pelkästään ajamista ja lataamista, vaan myös matkasta nauttimista.

Pikalataus ja kuskille tauko Siikalatvan Hesburgerilta

Ensimmäinen pikalataus mökiltä lähdön jälkeen tehtiin Siikalatvan Hesburgerilla. Mitään tarvetta auton lataamiselle ei vielä olisi ollut, koska akussa oli vielä 15,6 kWh energiaa, mutta kuski tarvitsi ensimmäisen tauon jo tässä vaiheessa. Auto otti vielä aivan täyttä noin 43 kW:n tehoista pikalatausta. Latauksen aikana sain tilaisuuden ihastella Siikalatvan Hesburgerin katettua latauspistettä. Tässä on jo jotain havinaa tulevaisuuden liikenne-asemasta. Pikalatausta katoksessa ja palvelut ohessa. Ei bensiiniä tai dieseliä tarjolla lainkaan.

Siikalatvasta jatkoimme matkaamme suoraan Ouluun. Päätin ajaa Oulussa Kasarmintien pikalaturille, koska siitä oli pieni matka Oululaiselle dirttiradalle, johon halusimme mennä hetkeksi pyöräilemään pojan kanssa. Kasarmintien Virtapisteen pikalaturi sattui olemaan epäkunnossa, mutta sillä ei nyt ollut suurta merkitystä. Jätimme auton saamaan Type2-latausta pyöräiymme ajaksi. Oikeastaan tuota pikalaturin toimimattomuutta suurempi pettymys oli dirttiradan heikkous.

Pikalataus ja lounas Ideaparikista

Niinpä palasimme aika pian autolle takaisin ja siirryimme ideaparkkiin. Siellä saimme auton pikalataukseen ja menimme pojan valinnasta syömään Pancho Villaan. Latauskin sattui olemaan ilmaista, joten en tullut edes tarkistaneeksi latausnopeutta tai akkujen lämpöjä. Joka tapauksessa akku täyttyisi ennen kuin meidän ruokailumme olisi valmis.

Neste Tupasvillan ja Pellon pikalaturit eivät toimi -matkaan hidasteita

Ajoimme siis Ideaparkista suoraan Neste Tupasvillaan Keminmaalle saadaksemme pikalatuksen, jolla oli tarkoitus ajaa Pellon pikalaturille ja siitä yöpaikkaamme Muonioon. Nyt kuitenkin tekniikka alkoi vastustaa hiukan. Tosin eihän se muuta saanut aikaiseksi kuin pientä viivettä matkaan. 

Neste Tupasvillan CHAdeMO-liittimestä oli silminnähden pinni painuksissa. Tuon olisi saanut korjattua kärkipihdeillä, mutta eihän minulla sellaisia mukana ollut. Toisekseen ei se ehkä olisi ollut minun tehtävänikään alkaa sorkkia CHAdeMO-liitintä. Laitoin auton saamaan Type2-latausta ja ryhdyin kahvittelemaan ja tekemään uusia matkasuunnitelmia. Olin myös soittanut Virtapisteen asiakaspalveluun ja saanut sieltä valitettavan vahvistuksen, että Pellon pikalataus ei toimi lainkaan. Kahvittelun ja jäätelön syönnin lomassa tein hiukan laskelmia matkasta ja energiasta. Totesin, että maltillisella ajolla akku riittää hyvin Pelloon. Toinen vaihtoehto olisi ollut koukata Rovaniemen sekä Levin Hullu Poron pikalaturien kautta Harri Nivaan. Päätimme pojan kanssa kuitenkin lähteä ajamaan kohti Pelloa ja nauttia siellä uimalla ja pyöräilemällä hiukan pidempään Type2 latauksen aikana matkastamme.

Pellossa olimmekin noin kello 20 kieppeillä. Auto saamaan 6,6 kW:n tehoista Type2-latausta, pyörät alle ja kohti läheistä uimarantaa. Matkalla vielä pysähdyimme K-kauppaan ostamaan juomista rannalle, autoon sekä illaksi kuskille Harri Nivaan yhden oluenkin.

Harri Niva, Muonio majoittuminen ja lataus

Harri Nivassa olimme aika tarkoin puolen yön aikaan. Matkamittariin oli kertynyt 18209 km lukema, eli kotoa lähtien olimme tehneet matkaa 906 km verran.

Jätin auton saamaan Type2-latausta, joka näytti 6,6 kW:n tehoa. Kävimme vielä uimassa Torniojoessa ja sukelsin Ruotsin puolelle ja takaisin. Siinäpähän sitten taas Ruotsalaiset ihmettelevät sukellusvettä aluevesillään :-)

Myöhemmin Ioniqin saapuessa selkisi, että latauksen kuormaa jaettiin kahden auton välilä ja latausteho laski noin 1kW:n verran. Sillä ei ollut kuitenkaan mitään väliä, koska auto ehti hyvin latautua aamuun mennessä.

Mainittakkoon, että Ioniq teki yhdessä päivässä yli 1000 km ajosuoritteen. Jo tässä vaiheessa voi todeta, että alkuperäisen ajatuksen mukaisen The Electric Grand Tourin Helsingistä Lofooteille herrasmieskilpaa ajaen Ioniq olisi voittanut lumierällä 6-0. Ideahan oli tosiaan ajaa tarkoin nopeusrajoitusten ja muun liikenteen mukaan samaa reittiä ja todeta Ioniqin ja Leaf 40 kWh:n ero pitkän matkan ajossa. Selvää on, että Ioniqilla matkailu on tuntuvasti nopeampaa. Sen lataaminen ei hidastu hiukkakaan vaikka helle oli kova ja latauskertoja useita.

Harri Niva on oivallinen pysähdyspaikka matkalla käsivarteen. Tosin ehkä 0,30 euroa/kWh on hiukan kalliinpuoleista latausta, mutta en suostu valittamaan, kunhan sain akun täyteen vaivatta nukkuessani.

Maanantai 23.7.2018 kello 9.35 Harri Nivasta Kilpisjärven kautta kohti Lofootteja

Lofooteille olisi ollut lyhyempiäkin reittejä, mutta olimme valinneet ajoreitiksi käsivarren, eli Kilpisjärven kautta. Nokka siis aamulla täydellä akulla ja miesten mahoilla kohti Kilpisjärveä ja siitä kohti Norjan Lofootteja.

Tässäkään matkassa ei ollut mitään erityistä sähköauton takia. Hiljaista mukavaa ajoa vain. Kilpisjärven lähestyessä oli pakko pysähtyä ja ottaa selfie Saanan häämöttäessä taustalla.

Kilpisjärvellä ajoin Kilpishallin pihassa olevaan Type2-lataukseen ja menimme lounastamaan paikalla olevaan ravintolaan poronkäristystä. Ioniq saapui myös paikanpäälle pian lounastamisemme jälkeen. Kilpishallin pihassa olevat latauspaikat on kuulemma useinkin polttomoottoriautojen pysäköintipaikkoina ja niin oli tälläkin kertaa. Niinpä toteutimme hieman poikkeuksellisen pysäköinnin ja latuaksen järjestelyn. Auto olivat toki koko ajan valvonnassa ja eivät häirinneet mitään muuta liikennettä.

Pojan kanssa käytimme jälleen tilanteen hyväksi ja otimme pyörät alle ja ajelimme pienen lenkin Saanan häämöttäessä horisontissa. 

Maanantai 23.7.2018 noin kello 15.00 Norja (Suomen aikaa)

En ole koskaan aikaisemmin ajanut itse autolla Norjaan. Vaikka olin kuullut Norjan vuorista puheita, oli maiseman nopea muutos jopa hengästyttävää ihailtavaa Kilpisjärven jälkeen. Aivan kuin toinen maailma olisi ollut kyseessä. Kilpisjärveltä on todella voimakasta laskua Norjan ensimmäiselle pikalaturille, joten energiaa ei välillä kulu samaa määrää kuin kotimaan matkailussa.

Norjan puolella ensimmäinen pikalataus oli kello 17.40 (Norjan aikaa) alkaen Nordkjosbotnissa sijaitsevan Circle K:n pihassa sijaitsevassa Grøn Kontaktin latauspaikasta. Tämä oli samalla myös ensimmäinen kerta, kun olin itse latauspaikassa, jossa oli kaksi erillistä pikalatauslaitetta tarjolla ja aivan vieressä oli myös Fortum C&D:n latauspaikassa toiset kaksi laturia.

Tämä ensimmäinen latauskontakti Norjan Grøn Kontaktissa oli sitten koko matkaamme leimaava. Minulle ei jostain syystä koskaan saapunut tilaamani RFID-tunniste, joten olin lähinnä mobiilisovelluksen varassa. Huonoksi onnekseni operaattorilla oli päällä jokin mobiilisvelluksen ongelma, enkä koko matkan aikana saanut siis latausta aktivoitua mobiilisovelluksellakaan. Onneksi heidän puhelinpalvelunsa vastasi joka kerta nopeasti ja mitään kyselemättä käynnisti aina latauksen viipymättä ja sain aina tarvitsemani latauksen.

Täällä Nordkjosbotnissa matkantekomme hidastui jonkin verran jälleen #rapidgaten takia, nimittäin akkujen lämmöt olivat sen verran korkeat, että saimme vain 23 kW:n tehoista latusta. Eipä tuokaan meitä haitannut ja hakeuduimme paikalliseen katugrilliin ostamaani päivällistä. Ioniq katosi tässä vaiheessa kuitenkin jo äänettomästi horisonttiin, kohti ensimmäistä majapaikkaamme Norjassa, eli Kalle in Lofootten ilmaista leirintäaluetta. Meidän auton mittariin oli kertynyt tähän mennessä 18583 km lukema, eli Kilpisjärveltä olimme tulleet tämän matkapäivän aikana vasta 374 kilomtriä ja kotoa 1280 kilometriä. Pian matka kuitenkin jatkui melko täyteen ladatulla akulla kohti Lofootteja.

Seuraava lataus oli Evenesissä ja jälleen tarjolla oli Grøn Kontaktin latauspaikka, joka olisi viimeinen ennen määränpäätämme. Saimme kiinni Ioniqin jälleen hetkeksi sen odottaessa paikan ainoan pikalaturin vapautumista Teslan Model X:n latauksesta. Odottamisen aikana Ioniq oli nauttinut Type2-latausta. Pian saapumisemme jälkeen Tesla oli valmis ja Ioniq siirtyi saamaan yhä edelleen täysnopeaa DC-lataustaan CCS-liittimensä kautta. Minä taasen laitoin Leafini hetkeksi saamaan 6,6 kW:n tehoista Type2-latausta odotellessani hetken DC:n vapautumista. Hetken päästä vaihdoinkin Leafiini CHAdeMOon. Akut olivat jatkaneet kuumentumistaan ja sain tällä kertaa 20 kW:n tehoista latausta. Latauksen valmistumista odotellessa totesin, että Norjassahan toimii DAB-radio ja pääsimme kuuntelemaan paikallisia radiolähetyksiä.

Koska ensimmäisen yön majoittumisemme oli sähköttömällä ja ilmaisella Kalle in Lofootten leirintäpaikalla, otimme vielä lähellä olevasta Svolværin kylästä päivän viimeisen pikalatauksen kello 23.20 aikaan. Laturille saavuimme perättäin Leafini Norjalais-sisaren kanssa. Onneksi me edellä ja sain autoni suoraan laturiin saamaan 20 kW:n tehoista lataustaan. Koska leirintäpaikalle oli matkaa enää kymmenkunta kilometriä päätin ottaa vain lyhyen varmuuslatauksen.

Viimeiseltä laturilta siirryimme leiripaikalle ja aika tarkalleen puolen yön aikaan meillä oli jo teltta pystytetty ja iltapala porisemassa trangialla. Matkamittariin oli kertynyt 18848 km lukema, eli kokonaismatkaa oli kertynyt yhteensä 1545 kilometriä. Koko matkan kulutus vaihteli matkapäivien välillä. Ensimmäisen matkapäivän kulutusta nosti katolla ollut polkupyörä. 

Tällä tavalla palasteltuna Leafillakin reilun 1500 km matka ei ole mikään ongelma. Akun kuumeneminen tuli kyllä vastaan nytkin pariin otteeseen, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti matkan edistymistä haitaten. Huomioitavaa on, että matkanteon aikaan Suomessa oli tosiaan jopa lappia myöten ennätyshelteet. Yhden muutoksen tekisin, jos nyt lähtisin poikani kanssa samalle retkelle. Korvaisin Muonion Harri Nivan yöpymisen kahdella yöllä ja yhdellä pitkällä päivällä Levillä. Majoittuisin Hullu Poroon ja laskisimme pojan kanssa pitkän päivän DH-pyörillä Levin upeita DH-reittejä.

Koko menomatka on sen verran pitkä, että sen saaminen järkevään kuvaan ei ollut mahdollista. Liitän tähän kuitenkin kuvan, jossa on menomatkan reitti ja kaikki pysähdykset. Kuvasta ilmenee myös, että lataussähkön puute ei ole sähköautomatkailun este Helsingistä Lappiin eikä siitä etenpäin etenkään. Eli reitillä näkyy kaikki reitille sattuvat latauspaikat, mutta ei muita. Pellon CD-katveen olisin tosiaan voinut halutessani kiertää ajamalla Rovaniemi-Levi -kautta. Silti tosin Kilpisjärven kohdalle jää yhden Type2-latauksen tarve Leaf 40 kWh:lle.

Täältä voit lukea matkatarinan Lofooteilla oleiustamme ja Sähköautoilusta Lofooteilla.