12.10.2023
Sähköautoilijat Motoparkin moottoriradalla
Tesla Club Finland järjestää monenlaista tapahtumaa sähköautoilijoille. Jo perinteeksi on muodostunut ratapäivätapahtumat. Itsekin olen ollut jo vuonna 2018 Leaf 40 kWh:lla Alastarolla sekä vuonna 2020 e-208:lla. Lisäksi olen ollut ajamassa vastaavasssa tapahtumassa Kymiringillä vuonna 2022. Nyt oli siis vuorossa Motoparkin moottorirata Virtasalmella. Kirjoitan tähän blogitarinaan kokemukseni kylmässä sateisessa kelissä ajetusta ratapäivästä.
(avauskuvan olen tehnyt kehnolla kuvankäsittelyllä lisäämällä oman ID.4:ni radalle toisesta kuvasta. Tämä on ahkeran kuvaajan dilemma, harvoin on oma auto päässyt kuvaan)
Alastaron moottorirata
Itse pidän Alastaron moottoriradan rataprofiilista. 11 metriä leveällä asfattiradalla on vaihtelevia mutkia sekä korkeuseroja tarjolla 3516 metrin pituudella. Tarjolla on myös nyppylän jälkeisen piemän mutkan jännitystä. Radan pinta oli hyvässä kunnossa. Itsellä oli mukavia muistoja vuosikymmenten takaa kun olen siellä ajanut aiemmin moottoripyörilläni. Radan oheisrakennuksina on tornirakennus sekä erillinen kahvilarakennus. Rata ajetaan vastapäivään kiertäen.
Organisoitu ratapäivä
Sähköautoilijat ry oli jälleen organisoinut ratapäivän erinomaisesti. Ilmoittautumisvaiheessa valittiin omaan ajoon sopiva nopeusluokka. Oma valintani oli jälleen hitain mahdollinen ryhmä, koska haluan ajaa mieluummin varman päälle kuin riskijä ottaen, eikä autonkikaan ole missään nimessä hitainta ryhmää nopeampi.
Ratapäivä aloitettiin jälleen ajajakokouksella, johon pitää osallistua jokaisen kuljettajan. Ajajakokouksessa käydään turvallisen ajopäivän speksit läpi sekä todetaan vielä ääneen sekin, että lähtökohtaisesti kaskovakuutukset eivät ole radalla voimassa. Jokainen ajaa siis omalla vastuulla ja tietenkin äärimmäistä varovaisuutta noudattaen.
Tälläkin kertaa mukana oli ajokouluttajia, joten kyseessä oli turvallisen ajon turvallista harjoittelua. Radalla oli kerrallaan enimmillään 11 autoa ja jokaisen nopeusluokan lähtö kesti 15 minuuttia kerrallaan. Näin ehdittiin ajaa joka tunti kolmen nopeusluokan ajovuorot.
0..+3°C vesi- ja räntäsadekeli ratapäivällä -opettavainen päivä
Olen toki ajanut aiemminkin sateessa radalla, mutta silloin prätkillä ja muiston on, että rata muuttui hengenvaarallisen liukkaaksi. Nyt autolla tilanne oli toinen, koska autojen kesärenkaat käyttäytyvät kylmällä ja märällä asfaltilla huomattavasti paremmin kuin ratapainoitteiset prätkän kumit.
Itselle entuudestaan tuttua asiaa ovat ajolinjojen ja pään kääntämisen merkitys. Mutkaan tullessa ajan itse melko pitkään ulkosyrjässä ja käännän mieluiten yhtenä kaaren linjana mutkan siten, että pystyn jo melko ajoissa avaamaan vauhtipolkimen painamisella voimanantoa. Vaikka takavetoisessa ID.4:ssäni on vain 150 kW / 310 Nm, tiedän jo aiemmistä kuivan kelin ratapäivistä, että sekin riittää muuttamaan auton ajolinjaa pidon rajalla autoa mutkassa vietäessä.
Nyt oli jarrupaikoissa huomioitavava myös ajoittain voimakkaankin sateen ansiosta myös radalle kertyvä ja siellä paikoitellen virtaava vesi, niinpä otin hieman tavanomaistakin varovaisemmin tällä kertaa jarrupaikat. Pikkuhiljaa mutkanopeuksia nostamalla löysin yllättävänkin nopeasti autoni pidon rajat tällä kertaa. Mutkaan saavuttaessa ID.4 halusi ensisijaisesti lievästi aliohjata ja sen tunsi märälläkin asfaltilla erittäin selkäeästi ohjauspyörässä, kun rengas lähti luistamaan. Parhaimmat mutkanopeudet sai aikaan siten, että mutkan linjassa oli varaa alkaa avata voimanantoa aika aikaisessa vaiheessa kaarrosta. Voiman anto ja ratilla käännöksen hienovarainen oikaisu tasoittivat luisto niin, että mutkassa pystyi laittamaan lapun lattiaan. Sen sijaan, jos vauhtipolkimen polkaisi lattiaan varomattomasti sivuttaisen g-voiman ollessa vielä liian suuri, teki auton perä nopean noin 5-10 cm sivuluisuliikkeen. Sivuluisun liike oli erittäin nopea, mutta auton ajovakauden hallintajärjestelmä puuttui siihen aina niin terävästi, ettei pienintäkään spinnauksen riskiä ollut olemassa. Sen sijaan mutkasta ulostulovauhti oli aina sen lipsahduksen seurauksena matala.
Autossa oli ratapäivän aikana alla noin 50 000 kilometriä alla pyörineet Hankook Ventus EVO 3 -kesärenkaat. Kulutuspintaa niissä oli edessä noin 4-4,5 mm ja takana noin 3 - 3,5 mm. Vielä vahvasti kesärenkaiksi lailliset, mutta takana jo suositellun 4 mm kulutuspintarajan alapuolella. Olen melko varma, että renkaiden kuluneisuus vaikutti melko paljon laskevasti maksimi kaarrenopeuksiin tällä sadepäivän rata-ajokerralla.
Pääsuoralla oli hieman ennen jarrutusmerkkiäni tien yli virtaavaa vettä. Arvelen, että kuivalla kelillä ID.4:ni olisi saavuttantu ennen jarrutusmerkkiä matalan 160 km/h huippunopeutensa. Nyt enn uskaltanut kertaakaan ajaa siihen täyttä vauhtia peläten vesiliirron vaaraa. Vesiliirtoriski, etenkin alkaen enemmän kuluneista takarenkaista saattaa aiheuttaa radallakin erittäin ikävän yllätyksen, saati kesällä. Tämän ratapäivän aikana muodostuikin päätös tilata ensi kesäksi uutta kumia autoon. Nyt ei enää tälle syksylle ollut tarvetta, koska ratapäivää seuraavana maanantaina alle menivätkin jo kitkarenkaat.
Vahva kannustus sähköautoilijoille: käykää kokeilemassa omia autojanne radalla
Kiitos Tesla Club Finlandin Kirsille ja kaikille organisoijille. Suurta työtä teette ja niin pyytettömästi suurella sydämellä. Siis taas kerran, vahva kannustukseni: käykää kokeilemassa omia autojanne ratapäivillä. Kulut ovat maltilliset, seura on hyvää ja rata-ajo on opettavaista satoi tai paistoi. Älkää kukaan ainakaan miettikö, että minulla on sellainen tai tuollainen sähköauto, ei sillä voi radalle mennä. Kyllä voi, itse olen tosiaan ajanut Leafilla, e-208:lla ja ID.4:llä ratapäivillä nauttien.
Keskustelu
Ei kommentteja
