Sähköautolla Lapin ja itä-Suomen seikkailua 4034 kilometriä

Sähköautolla pystyy seikkailemaan Lapissa ja itä-Suomessa. Tämän totesimme vuoden 2021 kesälomamatkallamme Volkswagen ID.4 Pro Performance 77 kWh MAX -sähköautollamme seikkaillessa. Matkan kiinteäksi kohteeksi otettiin Kilpisjärvi ja varustauduimme koiriemme passeilla ja muutoin tarvittavin keinoin ylittämään rajan Norjaan, jos se onnistuisi. Ideana oli seikkailla ilman suurempia ennakkosuunnitteluita ja päätyä Jäämeren rannalle, mikäli niin olisi mahdollista. Tarkoituskaan ei ollut yöpyä kahta yötä enempää missään kohteessa, vaan nähdä erilaista kesämaisemaa ja palata toisena kesänä sitten paremmalla ajalla parhaisiin paikkohin.

Tämä blogikirjoitus on matkakertomus sähköautollamme Suomen Lappiin, ja aikaisemmista sähköautomatkailutarinoistani tämä poikkeaa sikäli, että 77 kWh akun suoma joustavuus ajossa poistaa tarpeen miettiä latauksia ja kulutuksia matkan varrella. Siksi kirjoitin nyt itseni yllättäen vähän sähköautoilusta ja kirjoitus muodostui enemmän matkailutarinaksi.

Mikäli haluat keskittyä enemmän sähköautolla matkan tekemiseen, olen tämän kappaleen tavoin sisentänyt päivittäisiä sähköautoyhteenvetoja helpottaakseni näiden tietojen löytämistä.

Matkapäivät 1 - 2: Tampereelta Hiekkasärkkien kautta Leville

Matkaan lähdettiin Juhannuksen jälkeen sunnuntaina 27.6.2021 Tampereelta noin kello 17.00. Auto oli pakattu kahden aikuisen ja kahden keskikokoisen koiramme ehdoilla, eli koirat saivat koko suuren tavaratilan itselleen ja matkatavarat saivat kulkea takajalkatilassa ja takapenkillä. Mukana oli mm autossa yöpymiseen, vaeltamiseen ja trangialla ruuan laittamiseen tarvittavat välineet. Mukana oli myös 120 cm leveä noin 6 cm paksu patja autossa yöpymisen varalle, koska ideana oli ajella ja varata yöpymisiä matkan varrella tai vaihtoehtoisesti nukkua autossa.

Heti liikkeelle päästyämme teimme mutkan Linnainmaan kautta toimittaen pojalleni autoon unohtuneet aurinkolasit, joten luontevaksi ensimmäiseksi maisemareitiksi valikoitui ajo Muroleen kanavan kautta. Matkan ideana olikin ajella pieniä teitä paljon maisemista nauttien.

Muroleen kanavalla pidimme ensimmäisen tauon, koska matkaa oli tehty jo tunti. Koirat pääsivät kanavaan hieman virkistymään ja me ihmismatkustajat saimme kahvin sijaan tyytyä pelkästään jäätelöihin, koska jäätelökioski ei myymyt kahvia ja kahviin jono oli niin pitkä, ettei tarjolla ollut Juhlamokka jaksanut niin paljoa kiinnostaa.

Matkan jatkuessa 2694-tietä Ruoveden kohdalla tuli vastan kyltti Peräkunnan museotiestä, joten se piti ilman muuta käydä myös kokemassa. Kello 20.08 paikkeilla olimme päätyneet Alavuudelle, jossa oli jälleen aika ulkoiluttaa ja juottaa koiria LähiABC:lla. Latasin 19 minuutin taukomme aikana autoon Charge&Drvive pikalaturista 15,22 kWh, vaikka varsinaisesti emme olleet millään tavoin sähkön tarpeessa. Saahan sitä otettua kun kerran vapaa laturi sattui olemaan ja tauko tarvittiin.

Matka jatkui pieniä teitä edelleen kierrellen mm Menkijärven, Tarvolan ja Evijärven kautta Kokkolaan. Ensimmäisen päivämme tavoite oli ehtiä katsomaan auringonlaskua Kalajoen Hiekkasärkille, nukkua ne muutama auringon mailla olemisen tunti ja jatkaa matkaa, mutta pienillä teillä seikkailumme vei sen verran enemmän aikaa, että päätimme katsastaa auringonlaskua suosiolla Kokkolassa. Sitä ennen kuitenkin tarvitsimme vessatauon ja paikaksi valkoitui ABC Kokkola, mutta jätimme auton lähellä olevan Citymarketin pihaan saamaan K-latausta. 22 minuutin koirien ulkoilutuksen ja iltaruuan sekä oman vessatauon aikana Volkkarimme ehti saada jälleen 17,1 kWh lisää energiaa. 

Tauon aikana googletin hienointa auringonlaskun paikkaa Kokkolasta ja suuntasimme Harrinniemen kärkeä kohti. Siellä olikin kauniit hiekkarannat ja upea auringonlasku, mutta myös paarmoja. Auringonlaskun jälkeen suutasimme suunnitelman mukaan Hiekkasärkille katsomaan auringonnousua.

Hiekkasärkillä tuli vastaan ABC Hiekkasärkän pikalaturi, josta latasimme 13 kWh 19 minuutin suunnittelutauon aikana. Huomasin, että lähellä on Type2, johon ajattelin jättää auton ja kävelisimme katsomaan auringon nousua koiriemme kanssa rantaan. 

Kalajoen Hiekkasärkillä kaikki siirtymätiet olivat niin kaamean sotkuisessa kunnossa, että päätimme hakea auton ja ajaa rantaan katsomaan auringonnousua autosta käsin. Sen verran hidasta auringon nousu kuitenkin oli, että siirryimme pieniä hiekkateitä Ruotsaloon eräälle rannalle todentamaan uuden päivän, eli 28.6.2021 alkavan jälleen aurinkoisena.

Jatkoimme matkaamme nukkumatta Leviä kohti nyt hieman reippaammalla ajotahdilla ja Oulussa pysähdyimme kello 4.26 Kaakkurin McDonaldsille ottamaan Hyperistä pienen vessatauon ajaksi sähköä. 17 minuutin tauon aikana latasimme 17,354 kWh energiaa. Aamupalaa pysähdyimme syömään Tervolan Peurassa ST1:lle kello 7.00 aikaan. Latasin samalla Type2:sta 57 minuutin taukomme aikana 10,5 kWh lisää ajosähköä akkuumme.

Ennen Leviä teimme vielä lounaspysähdyksen Rovaniemellä. Tämä oli ensimmäinen kerta matkallamme, kun tein valintoja ja ratkaisuja latausta saadakseni. Ajoimme ensin Minimanille, jossa molemmat pikalataukset olivat varattuja, joten latasin pikaisen vessassa käynnin ajan Type2:sta 12 minuutin aikana 1,9 kWh ja siirryimme Rovaniemen Rinteenkulman DC:lle lataamaan 31 minuutin ajaksi ja saimme 21,4 kWh sähköä. Tuon ajan käytimme nukkumiseen autossa.

Olin matkan aikana varannut seuraavaksi yöksi Bookingin kautta majoituksen Levin Hullu Porosta, koska tiedän sen olevan sähköautoystävällinen majoituspaikka.

Leville saavuimme noin 14.30, laitoin auton Hullu Poron pikalaturiin ja lähdin selvittelemään majoitustamme, koska siinä oli vielä jännitysmomenttina, saammeko koiriemme kanssa majoittua. Onneksi saimme ja pääsimme heti huoneeseen lepäämään. Siirsin auton 47 minuutin ja 35,11 kWh:n latauksen jälkeen majoittujia varten tarjolla olevaan maksuttomaan type2-lataukseen. Siinä auto saikin latautua 100% täyteen.

Leville saapuessamme olimme ajaneet 957 kilometriä 69 km/h keskinopeudella ja 17,1 kWh/100 km keskikulutuksella. Sähköä oli siis kulunut noin 163 kWh ja olisimme siis päässet tänne asti esimerkiksi kahdella pikalatauksella vaivatta, mutta olimme ottaneet muiden taukojemme lomassa useamman kerran sähköä.

Matkareitti valikoitui lopullisesti vasta liikkelle lähdettyämme ja heitimme useamman kerran hattua mistä kautta mennään.

Länsipuolta pohjoiseen päin ajaessa ei 77 kWh akulla varustetulla sähköautolla ole mitään syytä edes suuresti miettiä etukäteen reittejä. Sen kun ajaa. Range riitti mukavalla varmuudella siihen, että joku latauspaikka löytyy vielä akun kantaman piirissä, kun toimintamatka alkaa lähennellä paria sataa kilometriä.

Pienten päiväunien jälkeen tehdyn Levitunturin valtauksen aikana koiramme saivat ensikontaktin poroihin. Kiinnostus koirien puolesta oli yllättävän vähäistä, mutta poroja tuntui kiinnostavan jopa enemmän koiriemme läsnäolo. Illalla ajoimme vielä noin 45 kilometrin päähän tunturin juurelle ja valtasimme myös Särkitunturin. Poju-koiramme joutui valitettavasti aika suuren paniikin valtaan vaelluksemme aikana paarmojen jahtaamisen takia. Annan suosituksen tutustua helposti saavutettavaan Särkitunturin huippuun ja sen kauniisiin maisemiin ja tunturilampiin.

Lähes unettoman yön ajeluiden ja maisemista nauttimisen jälkeen päiväunista huolimatta uni tuli illalla kaikille nopeasti Hotelli Hullu Poron majoituksessa.

Matkapäivät 3 - 4: Levi - Kilpisjärvi

29.6.2021 Kolmannen päivän aamun koittaessa heitimme aamupalalla jälleen suunta-hattua ja se sanoi, että kiertäisimme suorimman ja päällystetyksi tiedetyn tien sijaan 956 tietä mm Puljun erämääalueen halki Kilpisjärveä kohti. Valitulla reitillä oli runsaasti hiekkatietä ja kauniita maisemia. 

Liikkeelle lähdimme noin kello 9.00 kieppeillä ja tiesin jo etukäteen, että valitsemaltamme reitiltä puuttuvat lähes kokonaan latauspaikat ja ketjuliikennemyymälät, joten nautimme trangian voimin aamukahvit ja lounaan mukavissa maisemakohdissa reitillämme.

Yhden pidemmän pysähdyksen teimme myös Muotkatakassa, eli Suomen maanteiden korkeimmassa kohdassa. Siinä tie kulkee 565 metrin korkeudella ja lyhyen kävelyn päässä oli lunta tarjolla espanjanvesikoiriemme iloksi. Etenkin Veeti-koira rakastaa lumessa pyörimistä ja koiran iloa oli kiva katsella.

Kilpisjärvelle noin kello 16.00 saavuttuamme majoituimme Lapland Hotelsiin ja siellä oli muistini mukaan tarjolla Type2-latausta, mutta kuten ennakkotietot kertoivat, ei Plugitin latauslaite toiminut. Hätää ei kuitenkaan ollut, koska noin 200 metrin päässä K-market Kilpishallin pihassa on kaksi Type2-latauspaikkaa tarjolla ja siirsin auton sinne saamaan latausta purettuamme tavarat majoituspaikkaamme. Auto sai latautua pienemmissä pätkissä ajoeluiden välissä kahden yön majoittumisemme aikana 100% tasolle.

Toisen päivän ajomatka oli vain 293 kilometriä 66 km/h keskinopeudella ja 17,2 kWh/100 km keskinopeudella. Odotustenkin mukaisesti hiekkatieseikkailusta huolimatta emme tarvinneet yhtään välilatausta. 

Tämän välin kulutus oli koko matkan korkein, mutta silti matkaa olisi taittanut yli 400 kilometriä, joten varaa olisi ollut seikkailla runsaasti enemmänkin.

ID.4 on yllättävän hyvä ajaa myös hiekkatiellä ja jopa juuri tielle levitetyllä pyöreähköllä soralla jopa 255-leveistä renkaista huolimatta. Kivet eivät kolise pahasti, koska auton lokasuojien sisäpinnoilla on jotain pehmeää materiaalia ja kylkien alaosat sekä lokasuojan kaaret ovat muovipaneeleilla päällystetyt.

Matkamme kolmannen päivän iltana kävimme isosiskoni ennalta antamien vinkkien perusteella vaeltelemassa Tsahkalinjokea ja ihastelimme hetken Tsahkalin putouksia jonne päädyimme umpimetsän kautta. Putousten jälkeen kävelimme vielä laavupaikkojen ohi Tsahkalin järven rantaa melko pitkälle keittelemään kahvit. Reitillä on suosittu kuvakulma veneestä Tsahkalinjärven rannalla sekä Saanasta sen takana, joten pitihan sekin ikuistaa omiin kuva-arkistoihin.

Neljäntenä matkapäivänä valtasimme Saanan. Vaikka vaellettavaa ei tullut kuin 8-9 kilometriä, niin oli se minulle kipeällä polvellani sekä 12-vuotiaalle seniorikoirallemme merkittävä onnistuminen. Onneksemme meidän vierailun aikaan Kilpisjärvellä oli alle 10°C lämmintä ja hieman tuulista, joten hyönteisistä ei ollut haittaa myöskään Poju-koirallemme. Saanan huipulla oli niin voimakas viileä tuuli, että tuulipuvun huppu ja hanskat olivat oikea varustus. Nautimme Saanan huipulla pienen kalliolohkareen takana tuulensuojassa jälleen trangialla valmistetun aterian sekä kahvit ja lähdimme vaeltamaan alas. Alastulo oli odotetusti vielä raskaampi minulle ja Veetille, mutta hiljalleen pääsimme perille.

Kilpisjärvellä ollessamme jouduimme ikäväksemme toteamaan, ettemme pääse Norjaan. Edellisellä viikolla Pirkanmaa oli ollut Norjalaisten Covid-kartoissa vihreänä, mutta oli juuri maaanantaina muuttunut punaiseksi. Kävimme rajan lähellä toteamassa tilanteen.

Vielä oli yksi siskoni suosittelema kuvakulma Saanalle jäljellä ja ajoimme Salmivaarantien varteen kuvaamaan mahtavaa Saanaa. Sen sijaan suunniteltu retkemme kolmen valtakunnan rajalle sai jäädä seuraavaan kertaan minun kipeän polven takia.

Kilpisjärvi ja Saanan takaa aukeava tunturi-Lappi oli matkamme ensimmäinen kohde, johon haluaisimme palata  jonain vuonna ruskavaelluksen merkeissä.

Matkapäivä 5: Kilpisjärvi - Levi - Lemmenjoki - Utsjoki ja Nuorgam

Viidennen matkapäivän avatessa aamuaan 1.7.2021 nautimme vielä aamupalan Lapland Hotelsissa ja lähdimme matkaan lähes 100% täydellä akulla. Selviö oli, että etelään päin pitäisi mennä, koska Norjaan ei ollut tällä viikolla Pirkanmaalaisilla asiaa. Meillä oli ollut koko matkamme toinen ennalta varattu yöpyminen kahteen paikkaan, koska aavistelimme Norjaan pääsyssä olevan riskinsä. Meillä olisi ollut yhden autossa vietettävän yön jälkeen yöpaikka Nordkappissa sekä Saariselällä. Peruimme tietenkin Nordkappin jo edellisiltana saatuamme varmuuden sen saavuttamattomuudesta. Suunnilleen Karesuvannon kohdalla heitimme jälleen matka-hattua ja se näytti, että skippaamme ainakin tässä kohtaa Saariselän ja suuntaammekin Suomen päälaelle, Utsjoelle sekä Nuorgamiin, koska aavistin sieltä löyvytän Kilpisjärven lisäksi toiset Lapin maisemat, joissa silmä lepää eniten.

Käänsimme automme suunnan siis jälleen Leville, jossa latasimme 61 minuutin koirien ulkoilutuksen ja lounastuksemme aikana 43,37 kWh sähköä.

Päätin ajaa Leviltä Nuorgamia kohti pienempää 956/955 -reittiä pitkin, vaikka tiesin entuudestaan tien olevan pientä ja pitkältä matkaltaan päällystämätöntä. Reitillä on tarjolla latausmahdollisuuksia vain Tieva-Baarissa sekä Hotelli Inarissa Type2-muodossa.

Lemmenjoen kyltin nähdessäni teimme pikaisen käännöksen ja kävimme katsomassa miltä kullanhuudontapaikassa näyttää. Totesimme kuitenkin nopeasti, ettei siellä tällä kertaa ollut meille mitään lisäarvoa, joten jatkoimme matkaamme ulkoilun ja kahvittelun jälkeen.

Utsjoelle Holiday Village Valle -majoitukseemme saavuimme noin kello 19.45. Olimme valinneet tämän majapaikan myös, koska tiesin kohteen sähköautomyönteisyyden ja laitoin auton saamaan 15 euron vuorokausihinnalla Type2-latausta WALLe-latauslaitteesta majapaikan seinästä lataustaan.

Tämän matkapäivän ajojen pituus oli 577 kilometriä 81 km/h keskinopeudella ja 16,4 kWh/100 km keskikulutuksella. Perillä akkua oli jäljellä vielä 26%.

Tämä välimatka vahvisti, että ID.4:llä kelpaa seikkailla pohjoisen harvalukuisella latauspaikkaverkostolla huoletta. Noin 600 km päivämatka sujuisi helposti noin puolen tunnin yhdellä pikalatauksella, kunhan saa yöllä akun täyteen.

Toimintamatka-arviota auto antoi lataukseen laitettaessa 137 kilometriä, joten sähköä riitti vielä illan seikkailuihinkin, etenkin kun jo tunnin huilauksemme aikana akkuun ehti kertyä yli 30 kilometriä lisää toimintamatkaa.

Emme olleet tehneet päätöstä miten jatkamme matkaa Utsjoen jälkeen, joten lyhyen virkistäytymisen, kuten Tenojoessa uimisen jälkeen, päätimme lähteä seikkailemaan lisää. Noin 50 kilometrin ajomatkan päässä olisi Nuorgamiin ja siellä hienoja paikkoja auringonlaskun katselemiseen. 

Reitillä huomasin jälleen museotiekyltin, joten sinne oli mentävä. Kyseessä oli vanha Utsjoki - Nuorgam -tie, joka hiekkapintaisena ja hienoilla vanhoilla kivipylväin ja puukaitein varustetuilla kaiteillaan oli vaikutuksen tekevä aivan Tenojoen rannalla kiemurrellessaan. Tänne piti pysähtyä myös ihailemaan ja kuvaamaan.

Suuntasimme auton keulan seuraavaksi EU:n pohjoisimmalle pisteelle Nuorgamin rajanylityspaikalle ja saimme jälleen selkeän vastauksen rajavalvojilta: mitään asiaa ei meillä Norjaan olisi. Saimme kuitenkin luvan käydä katsastamassa EU:n pohjoisimman pisteen rajapyykin. Tämän pohjoisemmaksi emme tänä kesänä siis pääsisi.

Seuraavaksi oli vuorossa jotain erityisen hienoa. Ajoimme Isonkivenvaaran päälle, pysäköimme auton ja lähdimme lyhyelle vaellukselle puolen yön aikaan ihaillaksemme auringon laskua ja nousua. Aurinko ei kuitenkaan laskenut lainkaan, vaan paistoi koko yön pilvettömältä taivaalta kauniisti. Saimme samalla bucket listiltamme yhden kohdan rastittua. Näimme yöttömän yön. Olen haaveillut siitä nuoresta pojasta asti ja nyt näin sen ja vieläpä erityisen kauniina aurinkoisena yönä. Vaikuttavaa!

Aurinko ei laskenut lainkaan tässä kuvassa näkyvää alemmas. Vaikuttavaa eteläneläjille!

Kävimme vielä yöttämässä yössä ihastelemassa tunturin toisella puolella häämättövää Pulmankijärveä, joka on muinainen jäämereen suorassa yhteydessä ollut vuono. Maannousun takia sillä on enää laskujokiyhteys mereen ja vesi on nykyisin makeaa, mutta siitä huolimatta siellä elää erikoisuutena merikala kampelaa. Pulmankijärvi tarjosi tyynenä yöttömässä yössä parhainta kauneuttaan.

Nuorgam ja etenkin Isonkivenvaaran tienoilta aukeava matalan puuston tunturi-Lappi oli meille paras elämys koko matkallamme. Tänne haluamme ehdottomasti palata ruskaretken merkeissä jonain kesänä. Tällä kertaa kuitenkin matkamme suuntautui yhden yöpymisen jälkeen kohti etelää, koska halusimme nähdä vielä Saimaan kesää.

Matkapäivä 6: Utsjoelta Sallaan 

Utsjoelta lähdimme ajamaan 2.7.2021 noin kello 10.00 aikoihin etelää kohti. Matkaan lähtiessä emme vielä tienneet mihin ajaisimme, mutta pian muodostui päätös skipata Saariselkä ja tehdä parilla pidemmällä siirtymällä matka Saimaan rannalle.

Pienen googlettelun ja Booking.comin selailun jälkeen seuraavan yön majapaikaksi valikoitui Sallassa oleva mökki. Päätimme pysähtyä Inarista tankkaamaan autoon juomista. Jätin auton Hotelli Inarin Type2:seen siksi aikaa, kun kävimme tien toisella puolella olevassa Salessa ostoksilla. Lyhyen pysähdyksen aikana autoon ehti kertyä 3,9 kWh lisää energiaa. Emme olisi jälleen edes tarvinneet latausta, koska sähkö olisi riittänyt Sodankylään joka tapauksessa, jonka pikalaturin päätimme seuraavaksi latauspaikaksi lounaan aikana.

Sodankylän Seolla 51 minuutin koirien ulkoilutuksen ja lounaan aikana autoon ehti kertyä 41,15 kWh lisää sähköä ja se riittäisi perille asti. Teimme vielä parikin ulkoilupysähdystä ennen Sallaa, mutta niissä ei ollut latausta tarjolla. Mökin edessä olimme noin kello 19.15, purimme tavarat mökkiin ja lähdimme vielä käymään läheisessä S-marketissa hakemassa ruokaa. 

S-marketilta palatessa oli tarkoitus jättää auto noin 500m päässä olevaan Ski Resortin Type2-lataukseen, mutta siihen olikin tullut Kona lataamaan ja toinen Type2 ei ollut suostunut käynnistymään. Vielä paikalla ollut Konan kuljettaja vastasi kysyessäni, että heillä menisi tunturin päällä käydessä noin neljä tuntia. Hän tarjosi heti vapautettavaksi omalta autoltaan latausta, mutta kerroin, että meillä on koko yö aikaa ladata, joten ehdin myöhemmin. Jätin auton latauspaikalle odottamaan ja kävin iltasaunan jälkeen kytkemässä auton lataukseen. Samalla totesin, että kyllä se toinenkin puoli latauspaikasta olisi toiminut, kyseessä oli vain osittainen toimintahäiriö, jonka pystyi kiertämään. Tällä kertaa poikkeuksellisesti piti aloittaa lataus Virta-sovelluksesta ensin ja sitten todella nopeasti kytkeä kaapeli ensin latauspisteeseen ja lopuksi autoon. Jos tuon teki yhtään väärin tai liian hitaasti, niin latauslaite jäi punaiseksi, eikä lataus käynnistynyt.

Kuudentena matkapäivänä ajomatkaa kertyi 509 kilometriä.  Keskinopeus oli 82 km/h ja keskikulutus 16,5 kWh/100 km.

Tuolla kulutuksella auton toimintamatka olisi toteutunut noin 460 km.

Sähköä matkalla kului 83 kWh, joten välilatausta tarvittiin vain noin 7 kWh:n verran, joten lyhytkin tauko Sodankylässä olisi riittänyt päivän ajoihin.

Aamulla auton akku oli jälleen 100% täynnä ja aamupalan jälkeen matka kohti etelää sai jatkua.

Matkapäivät 7 ja 8: Sallasta itärajan lähellä Savonlinnaan

Päätimme tehdä seuraavaksi matkaamme itärajan tuntumassa pieniä teitä käyttäen, kuitenkin Kajaanissa poiketen. Ajattelimme myös nukkua seuraavan yön autossa ja majoittua vasta Savonlinnassa.

Matkalla ohitimme Rukatunturin, mutta pysähdyimme Kuusamossa Citymarketille 35 minuutin verran hakemaan vettä ja ulkoiluttamaan koiria sekä latasimme samalla Type2:sta 6,1 kWh.  Seuraavaksi suuntasimme Kajaaniin syömään pizzaa, vohvelia ja kahvittelemaan sekä ulkoilemaan korien kanssa. Latasimme samalla K-latauksesta 73 minuutin aikana 58 kWh:n verran lisää ajoenergiaa.

Teimme uinti- ja ruokailu sekä ulkoilu pysähdyksen myös Hossan luonnopuiston alueella. Tiesin entuudestaan paikalla olevan erityisen kirkasvetisen Öllärijärven, jossa halusin pulahtaa virkistäytymään. Emme kuitenkaan jääneet uintipaikalle ruokailemaan, koska siihen oli jo yksi maastopyöräilijäporukka leiriytynyt pakettiautollaan, vaan siirryimme vähän pidemmälle. Keitellessäni ruokaa rannalla poju-koiramme kohtasi kauhunsa. Paikalla parveili sadoittain erityisen ärhäköitä paarmoja, jotka olivat isompia mitä olen missään nähnyt. Vedin itselleni hyönteishupparin kasvosuojan kiinni ja keittelin ruokamme. Matkamme jatkui pian jälleen etelää kohti.

Sähköautot yleistyvät nopeasti ja kohtasimme Hossan luonnopuiston portilla automme kanssasisaren.

Seuraavaksi valitsimme itäisemmän ja pienemmän 912-tien, koska liikennemäärät alkoivat olla sellaisia, että jonoja alkoi muodostua ja muutoinkin pienellä tiellä saattaisi kokea enemmän. Tällä seudulla latausta on todella harvassa ja pikalatausta ei käytännässä lainkaan. Päätimme käydä katsomassa harvoja Type2-paikkoja reitillä ja suuntasimme Nurmekseen Hyvärilän Matkailu- ja nuorisokeskukseen, koska se kuulosti paikalta, jossa voisimme ehkä jopa yöpyä autossa nukkuen auton latautuessa Type:ssa. 

Nurmeksen Hyvärilä kuitenkin oli tavoitteeseemme nähdän turhan vilkas ja vireä paikka ja majoituksen reception oli jo sulejttu, joten totesimme, että ulkoilemme hetken kauniissa paikassa ja jatkamme sitten matkaamme etelää kohden.

Seuraava itäinen Type2 näytti olevan Plugsharen mukaan Fixus Center Lieksassa ja halusin nähdä senkin, joten käännyimme jälleen itäiselle 73-tien reitille. Tämä latauspaikka oli pienessä taajaman kaltaisessa paikassa ja avoimesti isolle tielle päin, joten tyydyimme nauttimaan paikassa trangialla lämmitetyt iltateet, ruokimme koiramme ja jatkoimme 26 minuutin jälkeen 4,7 kWh enemmän sähköä akussa jälleen kohti etelää.

Hieman ennen Savonlinnaa pysäköimme auton tien laidassa olevalle levikkeelle ajatuksenamme nukkua muutama tunti ilmastoidussa autossa. Toisin kuitenkin kävi. Erehdyimme avaamaan auton ovia muokatessamme sisätilat yöpymismoodiin ja se oli virhe. Paikalla oli enemmän hyttysia, kuin olen voinut edes kuvitella olevan mahdollista ja niitä oli autossa sisällä satoja. Hetken hyttysiä läpsittyämme totesin, että eiköhän tämä ollut tässä, koska en saa nukuttua kuitenkaan, on sama vaikka ajan Savonlinnaan asti ja nukutaan sitten siellä satamassa.

Matkan aikana varasimme seuraavaksi yöksi Savonlinnan läheltä vanhasta metsäoppilaitoksesta majoituksen, jotta saisimme univelan jälleen kuitattua pois ja jaksaisimme nauttia Saimaan maisemista.

Siispä ajoimme Savonlinnan sataman Type2 asti ja nukuimme vasta 4.7.2021 kello 3.20 alkaen, kun saimme auton lataukseen ja käytimme koirat vielä pikaisesti ulkoilemassa. Unien jälkeen kävimme aamiaisella, tutustumassa Olavinlinnaan, vietimme aurinkoista päivää uimarannalla, lounastimme koiraystävällisellä terassilla Olavin linnan tuntumassa ja muutoinkin vietimme rentoa aikaa. Totesin, että Savonlinnan ranta on tunnelmaltaan Suomalaiseksi paikaksi erityisen kansainvälinen. Terassilla muuten kysyttiin myös, että haluaisivatko koiramme juoda mieluummin olutta vai vettä! Olutta olisi ollut tarjolla kanan tai lihan makuisena alkoholittomana, mutta päätimme olla varovaisia ja suojella koirien mahoja tyytyen vesitarjoiluun.

Käytännössä yhtenäistä ajoa Sallasta Savonlinnaan lataukseen kertyi 796 km. Koirien kanssa matkatessa tuokin oli nyt turhan paljon, mutta me emme vain nähneet tuolla välillä halua yöpymiselle.

Keskinopeus reitillä oli 71 km/h ja keskikulutus 16,6 kWh/100 km.

Reitillä kului sähköä 132 kWh, joten lisälatausta tarvittiin 55 kWh:n verran, joten Kajaanin pikalataus olisi riittänyt hyvin ainoaksi pikalataukseksi.

ID.4 olisi toiminut erinomaisena leirintäautona patjallamme, mutta seuraavalla kerralla en avaa auton ovia ennen kuin varmistun ulkopuolella vaanivan hyttysmäärän.

Majapaikkamme oli erittäin suuri rivitalo-osake, jossa selkeäasti on majoituksessa usein jaetussa tilassa useampia porukoita, mutta me saimme olla omalla porukalla. Saimme myös isännän luvalla auton suko-lataukseen yön ajaksi ja aamulla jatkoimme matkaamme jälleen täydellä akulla.

Matkapäivä 9: Punkaharju ja ystävien mökille Saimaan rannalle

Nyt matkallamme oli vuorossa kolmas hieno kohde, Punkaharju. Olimme illalla ja aamupalalla selvitelleet kiinnostuksen kohteiksi Kerimäellä maailman suurimman puukirkon, Metlan metsäpuiston ja siellä Suomen korkeimmat puut ja suurimman männyn, Retretissä ulkoravintola Loimun, Punkaharjun vanhan valtionhotellin, vohvelikavilan sekä Putikon kylän. Viimeisin niistä oli hieman samankaltainen antikliimaksi, kuin EU:n pohjoisimman pisteen merkkipaalu, mutta kaikki muut olivat käymisen ja kokemisen arvoisia. Metlan metsäpuistosta innostuimme myös ajamaan Karjalankallioille uintia varten ja valitsemani tie olikin sitten jo niin pientä, että kahden ajouran välissä kasvoi metristä heinää, mutta perille pääsimme.

Punkaharjulle pitää päästä joku kesä ehdottomasti pyöräilemään sähköfillareilla.

Tämä hieno päivä kauniissa maisemissa päättyi ystäviemme mökille hyvässä seurassa seurusteluun, ruokailuun ja erittäin hyvässä piharakennuksessa nukkumiseen.

Yhdeksäntenä matkapäivänä kertyi matkaa lisää ainoastaan 117 km 36 km/h keskinopeudella ja 15,4 kWh/100 km keskikulutuksella.

Päivän keskeisin havainto: Punkaharju on erityisen kaunista seutua ja sinne palaamme fillaroimaan.

Matkapäivä 10: Punkaharjulta Puumalan kautta Tampereelle

Viimeinen matkapäivämme alkoi ystäviemme mökillä saadun latauksen jälkeen 93% varaustasolla olevalla akulla. Saimme isänniltämme hyvät vinkit viimeiselle matkapäivälle ja noudatimmekin niitä yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Suuntasime ensin Sulkavan Linnavuoreen, jonka päälle kävelimme ihailemaan maisemia. Seuraavaksi matkasimme mm Kietävälän salmen lossilla ihailemaan Syrjälahden kalliomaalauksia. Puumalassa meidän oli määrä pysähtyä satamaan nauttimaan hatsapurit, mutta satamassa oli kauhea ruuhka ja helle, joten jatkoimme matkaamme Sahanlahteen nauttimaan erinomaista lounasta. Seuraavaksi matkamme jatkui Anttolan kautta Mäntyharjulle sekä sen jälkeen Lahden kautta jo isoja pääteitä kotiin Tampereelle.

Pidimme vielä loppumatkalla taukoa ulkoilua sekä matkustajien taukoa tarvitessamme Kuortissa ja Tuuloksessa sekä latasimme molemmissa hetket.

Viimeinen matkapäivä kerrytti matkamittariin 455 kilometriä 69 km/h keskinopeudella ja 16,0 kWh/100 km keskikulutuksella.

Tämä osuus olisi mennyt ilman yhtää lisälatausta, mutta latasimme, koska matkailijat tarttivat taukoa ja latausta oli tarjolla.

Yhteenveto

Ajoimme kymmenessä päivässä yhteensä 4034 kilometriä. Sähköautolla voi todellakin seikkailla vapaasti ja vailla toimintamatkajännitystä myös kesäisessä Lapissa ja itä-Suomessa ainakin kun akku on 77 kWh tai isompi. Kotona loppulataus oli lataushäviöt huomioiden 61,6 kWh:n verran.

Alla kuvassa viitteellinen reittimme jälkikäteen A Better Routeplanner syötettynä.

Koko 4034 kilometrin matkan keskikulutus oli 16,7 kWh/100 km.

Sähköä matkalla kului noin 673 kWh auton kulutusmittauksen mukaan laskettuna.

Tein matkan aikana yli 25 julkista latausta ja joka kerta sain sähköä. Kertaakaan en suunnitellut latausta etukäteen ja emme ajaneet ylimääräistä latausten tarpeen takia. Toki itä-Suomessa ajoimme harvojen Type2-latauspaikkojen kautta vain nähdäkseni niiden toiminnan.

Ainoa latausten toimintahäiriön kaltainen tilanne oli Sallan Ski Resortilla Virran Type2:ssa, mutta kokemuksella ja lievällä soveltamisella siitäkin selvittiin.

Kertaakaan emme myöskään joutuneet jonottamaan pakottavaa lataustilannetta niin, että siitä olisi koitunut haittaa matkaamme.

Latasin maksullisia latauksia matkan aikana yhteensä 636 kWh:n verran ja mukana on kotona loppulatauksessa huomioitu lataushävikki.

Lataamisiin kului rahaa yhteensä 169,14 euroa, eli noin 4,19 euroa/100 km. Tämä on noin kaksinkertainen yleiseen kotilataamisen hintaan nähden, mutta edelleen melko edullista automatkailua etenkin kun huomioidaan, että koko matkan aikana emme etsineet maksutonta latausta tai edes hakenut edullisempaa latausta. Me vain ajoimme, latasimme ja ajoimme.

Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että nyt kun sähköautot yleistyvät suorastaan räjähdysmäisellä nopeudella, on syytä saada lataaminen yhtä suoraviivaiseksi kuin mikä tahansa muukin kauppa länsimaissa: kytke kaapeli, maksa kansainvälisellä maksukortilla ja käytä palvelu. Nykyinen operaattorikohtainen mobiilisovellus ja RFID -hässäkkä ei vain ole kestävä tapa toteuttaa julkista lataamista jatkossa.

Koirat matkustavat sähköautossa erityisen mukavasti myös helteellä koska auton saa pysymään viileänä myös silloin, kun koirat täytyy hetkeksi jättää autoon. Tästä kirjotin erillisen blogitarinan: Autoileva koiratalous: vahva suositus ostaa sähköauto

ID.4 toimi yhtä ajoittaista vikaa lukuunotamatta täydelisesti koko matkan ajan. Se yksi vika on apukuljettajan penkin alla olevassa johtonipussa oleva ajoittainen kontaktihäiriö, joka aiheuttaa sen, että hetkittäin auto ei tunnista apukuskin turvavyön olevan kiinni. Vaiva korjaantui, kun johtonippua hieman työnsi sisään takaisin. Täytyy jossain vaiheessa käyttää autoa takuukorjauksessa tuon verran.

Matkan aikana tehdyt maksulliset lataukset taulukossa:

Pitkällä Suomen kierroksella löysimme kolme mieleenpainuvaa maisemapaikkaa, joihin palaamme. Kilpisjärvi, Nuorgam ja Punkaharju. Sen sijaan Tampere/Punkajarhu - Kilpisjärvi/Utsjoki -välillä on meidän mielestä paljon myös ajoittain puuduttavaa metsämaa-ajoa.