Sähköautomatka Tukholman kautta Tanskan Legolandiin

Tässä on matkatarinani kesän 2023 toisesta kesälomamatkasta. Tämä matka oli ensisijaisesti laatuaikaa ihanan kuopukseni kanssa. Ajoimme ID.4 Pro Performance 77 kWh MAX -sähköautolla, jossa on päivitettynä tuoreeltaan 3.2 softa. Autolla on ajettu noin 126 000 kilometriä ja akku on 94 % kuntoinen suhteessa uuteen. Matkustajien ja matkatavaroiden paino oli vähäinen ja varustimme auton mukavuuden vuoksi täysimittaisella 120 cm patjalla pienten matkaunien ottamisen varalle.

Tiivistelmä sähköautoilun näkökulmasta

Matkaa ajettiin Tampere - Turun Viking terminaali --> Tukholma Viking terminaali + Tukholman ympäristössä pyörimistä - Värnamo - Juutinraumansiltaa Tanskaa - Kööpenhaminassa pyörimistä - Kerteminde - Legoland - Kerteminde - Juurinrauman siltaa Ruotsiin - Öster Malman linna - Tukholma Viking terminaali --> Turku Viking terminaali - Tampere. Yhteensä matkaa kertyi 2297 km ja keskikulutus oli 19,7 kWh/100km. Keskinopeus ajotietokoneessa oli 76 km/h, mutta sitä laski todella paljon esimerkiksi satamissa yhteensä pari tuntia paikallaan käynnissä pidetty auto.

Auto toimi kaikilta osin kuten kuuluikin. Etelä-Ruotsin moottoriteiden 110 km/h ja 120 km/h rajoituksien alueilla ajettiin aina muun liikenteen mahdollistaessa erittäin reipasta tahtia ja kahden latauspysähdyksen välinen keskinopeus nousi jopa 115 km/h tasolle sisältäen alku- ja loppuhidastelut.

Ruotsissa sekä Tanskassa törmäsin vuonna 2015 alkaneen ja pitkästi yli 500 000 km matkaa kerryttäneen sähköautoilukokemuksen aikana ensimmäisen kerran todellisiin latauspaikkajonoihin. Käytännössä lähes jokaisella Ionity-latausasemalla oli vahvaa ruuhkaa ja suurimmassa osassa jouduin vähintään hetken odottamaan vuoroani. Pisimmillään jonotin noin 25 minuuttia laturille päästäkseni. Useammallakin latausasemalla oli järjestettynä latauspaikkajonolle paikka ja jopa opastaja oli paikanpäällä. Tiedän myös, että jonotin käytännössä turhaan. Useimmiten lähellä olisi ollut useitakin eri latausasemavaihtoehtoja ja niistä osassa olisi päässyt suoraan lataamaan hyvällä teholla. En kuitenkaan vaihtanut niihin muutamastakin eri syystä. Ensinnäkin olen tehnyt Ionitylle 14,99 e/kk vuosisopimuksen, eli maksan siitä joka tapauksessa noin 180 euroa, jotta saan lataukselle edullisemman kWh-hinnan. Toisekseen nyt liikuin tuntemattomilla alueilla ja jos siellä lähden siten vaihtamaan laturilta toiselle, voikin käydä niin että se vaihtaminen vie enemmän aikaa kuin jonossa hetken malttaminen. Kolmanneksi olin lomalla eikä meillä ollut mikään kiire, joten pelailimme 3.2 softan autoon suomia pelejä infotainmentin näytöllä tyttären kanssa.

Tarkkaa ladatun sähkön määrää en saanut tällä kertaa selville, koska matkan aikana tein kaksi maksutonta latausta enkä tullut kirjanneeksi ylös alku- ja loppuvaraustasoja akusta. Sen sijaan ladatun sähkön hinnan sain laskettua tarkkaan. Käytin latauksiin yhteensä 119,79 euroa rahaa, sisältäen kotona tapahtuneen loppulatauksen vastaavaan tasoon, millä liikkeelle lähtö tapahtui. Tämän lomamatkan liikenne-energian hinnaksi kertyi 5,22 euroa / 100 km. 

Onko tuo 5,22 e/100 km paljon vai vähän? Se on paljon verrattuna pelkällä kotilatauksen hinnalla Suomessa sähköautoiluun. Se on vähän verratuna ensimmäiseen tämän kesän lomamatkaan, mikä suuntautui via Balticaa Italiaan ja takaisin, koska sillä matkalla vastaava hinta oli 8,73 euroa/100km.

Tuo ei kuitenkaan mielestäni ole koko totuus matkan liikenne-energiakuluista, koska olen ottanut tämän kesän lomamatkoja varten Volkswagen Groupin Elli -sopimuksen 14,99 e/kk hintaan ja sitä pitää maksaa 12 kk ajalta, eli yhteensä 179,88 euroa. Jyvitin tuosta vuosimaksusta 2/3 kesän ensimmäiselle matkalle ja 1/3 jyvitän tälle matkalle, koska tämän matkan pituuskin oli suunnilleen samassa suhteessa lyhyempi. Tuo Ellin vuosimaksun osuus huomioituna tämän lomamatkan liikenne-energian kuluksi muodostui 7,83 euroa / 100 km. Onko tuo sitten paljon? Vastaavaan liikenne-energian kuluun olisi Ruotsin ja Tanskan bensiinin hinnalla päässyt noin 3,5 litraa sataselle kuluttavalla bensiiniautolla. Eli kyllä, se oli halpaa, osittain kiitos Ruotsin kruunun heikon kurssin.

Yksi asia jälleen kuitenkin vahvistui. Ruotsissa ja Tanskassa (sekä mm Norjassa) matkaillessa ei saa asiallista ruokaa lataukseen yhdistettyä kovinkaan helpolla. Paikallisissa Veijon-baareissa, niillä huoltoasemilla missä latureita on, saa oikeastaan vain niitä iänikuisia hodareita. Tyttäreni kun ei suostu niitä syömään lainkaan, oli etsittävä muitakin vaihtoehtoja. Käytännössä sitten ne olivat hampparipaikkoja. Muutaman sellaisen aterian jälkeen alkaa todella kaivata kunnon liikennemyymälän monipuolista ateriointivaihtoehtojen kirjoa. Kunnollisia liikennemyymälöitä ravintoloineen ja kauppavalikoimineen olen nähnyt käytännössä ainoastaan Suomessa ja Itävallassa. Toivon ja jossain määrin jopa uskon, että kun Ruotsissa ja Tanskassa sähköautojen osuus kasvaa korkeaksi, alkaa syntyä uutta markkinaa, jossa hyvillä ruokapaikoilla on kilpailuvalttina myös hyvä teho- tai jopa suurteholataus useilla latauspisteillä. Aika näyttää tämänkin kehityksen suunnan.

Autoon oli asennettu 3.2 softa juuri ennen matkaan lähtöä. Sen etu tuli kyllä ilmi pian matkan aikana suurteholatauksessa. Nimittäin noin 10 % tasolta aloitettu suurteholataus nosti lataustehon hetkeksi parhaimillaan peräti 175 kW:n tasolle. Silloin oli käytössä 374V-latausjännite ja 468A-latausvirta, eli 374 x 468 = 175 kW. Aiemmin ennen päivitystä korkein latausteho oli noin 135 kW:n tasolla. Samalla havaitsin, että MEB-autot, tai ainakin omani kykenee yli 150 kW:n lataustehoon ainoastaan 500A:n latauskaapelilla varustetuissa suurteholatauspisteissä. Suurin latausteho säilyi kuitenkin vain hetken noin 11 - 14 % välin ja sen jälkeen latausteho lähti aika nopeaan laskuun.

Lisäksi autossa toimi nyt Ionityn latausasemilla Plug&charge-toiminto, eli latauksen aloitukseen riitti aina vain kaapelin kiinnitys autoon. Kaikki muut aloitustoimet sujuivat automaattisesti laturin ja auton keskusteluna ja latauksen hintana perittiin oman sopimukseni mukainen hinta. Latauksen lopetuksen tein aina auton infotainmentista käskyttämällä. Olen muuten noteerannut, että Ionityissä on tärkeää laittaa latauskaapeli aina huolella takaisin oikealle paikalleen ja vielä tarkistaa näytöltä, että se toivottaa hyvää matkaa. Parikin kertaa olen mennyt latausasemalle siten, että siinä onkin vielä todellisuudessa edellisen lataajan jäljiltä istunto joltain osin kesken.

Matkatarina

Tähän alle kirjoitan sitten hieman tarkemmin matkatarinan.

17.7 kotoa laivalla Tukholmaan majoittumaan sekä vanhaankaupunkiin tutustuminen

Lähtö tapahtui kotoa Tampereelta 17.7.2023 kello 5.06 ehtiäksemme riittävällä marginaalilla kirjautumaan Turussa laivalle automme kanssa. Keli oli hyvä ja liikenne veti erinomaisesti, joten otimme aikataulun ruhtinaallisesti salliessa Auran ABC:lla matkalaisille biotauon. Päätin kuitenkin ladata vielä turvallista kotimaista sähköä tuon pienenkin paussin ajan, vaikkei sille mitään tarvetta ollut. Turun satamassa olimmekin hyvissä ajoin ja pysäköimme muiden paikalla laivaan kirjautumisen avautuimista odottelevien autojen perään. Aikaa olisi nyt tuhlattavaksi lähemmäs kaksi tuntia ennen kuin pääsisimme laivaan, joten päätimme hyödyntää ID:n 3.2 softapäivityksessä saaneita pelejä ajankuluksemme. Sähköauton mukavuus oli jälleen odotellessa, kun se pysyy tasaisen ilmastoituna vaikka kuinka pitkään.

Laivaan kirjautuminen sähköauton kanssa ei poikkea mitenkään muilla liikenne-energioilla kulkevista. Annoin passit luukulla ja sain taustapeiliin kiinnitettävän lapun sekä hyttikortit. Taustapeiliin kiinnitettävään lappuun oli niitattu lisälappu, mikä ilmentää kyseessä olevan sähköauton. Onko tuo myös lataushybrideissä vai ainoastaan sähköautoissa jäi minulta selvittämättä. En myöskään tiedä tarkalleen mikä on ko lapun merkitys, koska missään vaiheessa autoa ei kohdeltu millään tavoin muista autoista poikkeavalla tavalla.

Vikingline viesti joitain aikoja sitten Gracea sekä Gloryä koskien, että nissä olisi mahdollista ladata sähköautoja matkan aikana, mutta varmistin vielä Twitterillä, ettei sellaista mahdollisuutta ole kuitenkaan ole. Se ei itseä haitannut, en olisi latausta tarvinnut, enkä ottanutkaan laivalla, koska akussa oli vielä 60 % varaustaso.

Viking Glory ja Grace, joilla matkustimme ovat Vikingin linen tiedotteiden mukaan ympäristöystävällisempiä laivoja kuin aiemmat. Kulutuksen pienentämiseen on kiinnitetty huomiota ja laivojen koneet käyvät LNG:llä, eli nesteytetyllä kaasulla. Kaasu on löytämieni tietojen mukaan valitettavasti pääosin maakaasua, mutta sekoitteena ilmeisesti on jonkin verran myös biokaasua.

Tukholmassa laiva oli samana päivänä illalla ja majoituimme seuraavan yön majapaikkaamme Tukholman laitamilla noin kello 20.00 paikkeilla. Pikaisen kirjautumisen jälkeen halusimme ajaa Tukholman vanhaankaupunkiin, sitä ennen kuitenkin hoidin varmuuden vuoksi Tukholman ruuhkamaksujen varalta kirjautumisen Epass24-järjestelmään ja syötin sinne maksutietoni. Tämän matkan aikaa tuo oli turha varotoimenpide, koska ruuhkamaksut eivät olleet käytössä. Kannustan kuitenkin Tukholman matkaajia tuon tekemään, koska muutoin rekisteritunnistamisen perusteella tulee auton omistajalle tai haltijalle lasku. Tuo lasku on erittäin monilla jäänyt huomaamatta ja sen maksamisen myöhästymisestä menee automaattisesti suhtettoman suurelta tuntuva 50 euron lisämaksu. Kirjautumalla omalla rekisteritunnuksella sekä syöttämällä maksutiedot voi kuulemma välttyä näiltä jälki-ikävyyksiltä.

En ole vuosiin ajanut Tukholman keskustassa ja navigaattorillakin minulla meinasi olla haasteita päätyä vanhan kaupungin laitamille sopivaan pysäköintiin. Sitä etsiessä löysin mielenkiintoisen kadunvarsilatauksen ja päätin kokeilla sitä hetken. Latauspisteellä oli rullakelalta ulos vedettävä Type2-kaapeli ja lataus käynnistyi helpohkon oloisesti Apple Watchin ApplePaylla maksamalla. Lyhyen testin ajan sain 11 kW:n tehoista perustalatausta aivan kuten kuuluikin. Lopetin testin kuitenkin lyhyeen ja seuraavaksi pysäköimme kuninkaanlinnan läheisyyteen.

Vanhakaupunki oli hiljainen illalla ja kävimme haukkaamassa iltapalaksi pizzaa sekä katselimme idyllisiä katuja sekä taloja aikamme. Poispäin kävellessä halusin vielä testata automme pysäköintialueen laidalla olevia latauspaikkoja. Ne sain käynistettyä VW:n Elli-sovelluksella vaivatta omaa Type2-kaapelia käyttäen. Lopetin tämänkin testin lyhyeen koska en tarvinnut latausta. 

18.7 Tukholmassa shoppailua ja Värnamoon yöksi

Toisena matkapäivänä suuntasimme aamupalan jälkeen takaisin Tukholman keskustaan. Laitoin auton navigaattoriin kohteeksi sattumalta valikoituneen Continentalgaraget-pysäköintitalon, koska arvelin sen olevan keskellä haluttuja kohteita. Pysäköintitalon sisäänkäynnissä heti bongasin latauspaikat hallin peräseinällä ja niissä vapaita ruutuja. Erittäin ahtaaseen ruutuun ID.4:n sovitettuani oman Type2-kaapelin sovittamisen jälkeen totesin latauksen alkaneen ilman tunnistautumista ja se siis olisi vieläpä maksutonta.

Kiertelin kuopukseni kanssa Biblioteksgatanin Sephorat, Mood ostoskeskukset, Åhlens-tavaratalot sekä lukuisat muut kauppapaikat. Todellisuudessa niin, että istuin itse kadulla ja tytär kierteli kauppoja ja ilmoitti milloin pappa saa tulla ja betala. Tämä oli molemmille sopiva diili. Moods-keskuksessa kävimme lounastamassa itämaista ruokaa ja moktaileja nautimme jossain hemmetin kalliilla terassilla auringon lämmittäessä hieman muutoin viileää päivää. Jossain vaiheessa iltapäivän edetessä neiti antoi luvan jatkaa matkaa kohti etelän suuntaa.

Tukholmasta ajoimme yhden välilatauksen taktiikalla Värnamosta varaamaani hotel Apladalen -majoitukseen, mikä osoittautuikin erittäin idylliseksi ja todella hyvän palvelun majataloksi. Aamupalakin oli sopivan monipuolinen ja jopa sähköauton lataus onnistui maksutta ilman tunnistautumista käynnistyvästä Type2-rasiallisesta laitteesta. Vahva suositus sähköautomatkailijalle tälle Varnamon majapaikalle.

Iltakävelullä Värnamon kaduilla bongasin tyypillisiä ruotsalaisten nuorten suosimia EPA-traktoreita. Niitä näkyi olevan rakenneltu erityisesti vanhemmista takavetoisista Volvoista. Kuvassa on erittäin nätti toteutus. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nämä ovat aika voimakkaillakin moottoreilla varustettuja, joiden tekninen huippunopeus on rajoitettu ja taka-akseli on jäykkä. No, ei näillä mitään tekemistä ole sähköautojen kanssa, mutta mielenkiintoisena paikallisena ilmiönä vain noteerasin.

19.7 Värnamosta Juutinrauman sillan yli Kööpenhaminaan sekä Kertemindeen majoittumaan

Värnamon majoituksen maukkaan aamiaisen jälkeen matkamme kolmas päivä suuntautui kohti Tanskaa. Olin edellisenä iltana ostanut Juutinrauman sillalle menopaluulipun, minkä hintaa hieman kauhistelin. 127,98 euroa kahdesta sillan ylityksestä tuntui aika rajulta hinnalta. Jälkikäteen sain Facebookissa vinkin, että olisi jo kahdella ylityksellä ilmeisesti tullut edullisemmaksi maksaa vuosimaksu.

Värnamosta pääsimme lähtemään majapaikan latauksen ansiosta 100% varaustasolla, mutta otin silti Malmöstä Ionitystä suurteholatausta Ruotsin puolella, koska kruunun heikon kurssin ansiosta se oli 6 snt/kWh edullisempaa kuin Tanskan puolella.

Olin odottanut Juutinrauman siltaa nähtävyytenä, mutta oma kokemus oli hieman pettymys. Se nyt oli vain silta, jota pitkin ajoin ja sitten sukelsin tunneliin. Olisin odottanut opastusta esimerkiksi johonkin hienoon maisemapaikkaan, missä olisi saanut kuvattua siltaa. Sellainen varmasti olisi löytynytkin kun olisi etukäteen selvittänyt. Siltaa ajaessa ohitetaan myös hyvin kauniin näköinen majakkasaari, mutta sinne pääsemisen kielsivät liikennemerkit. No nyt on sekin maailman ihme koettu, Juurinrauman silta. Ei tarvitse varta vasten toista kertaa lähteä etenkään näillä ylitysmaksuilla, nimittäin maksoimme käytännössä saman hinnan kesäkuussa Eckerölinen laivan menopaluulipuista kahdelle aikuiselle, yhdelle koiralle sekä autolle Helsingistä Tallinnaan ja takaisin.

Tanskan puolella hintataso kaikessa pompsahti Ruotsia merkittävästi korkeammaksi. Ajoimme kuitenkin Kööpenhaminassa nähtävyyksien ytimeen ja pysäköin auton Nyhavnin varrelle. Aivan siis paraatipaikalle kadun varteen. 

Köpiksessä kiertelimme hetken nähtävyyksiä, söimme smörrebrödiä, crepesejä sekä kävimme jälleen moktaileilla.  Yllätin myös tyttäreni opastamalla hänet ennalta kertomatta paikalliseen Sephoraan. Tämä yllätys oli selkeästi jopa liikuttumisen arvoinen, koska Tukholmasta oli hänen tavoittelema tuoksu loppunut ja täältä sitä sai. Jälleen kiertelimme myös shoppailemassa kaupungin liikkeitä samalla taktiikalla, että minä istuksin jossain ulkosalla odottelemassa, koska inhoan kaupassa käyntiä suunnattomasti.

Köpiksesä ollessa piti tietenkin käydä vielä ikuistamassa Pieni merenneito -patsas. Siellä se istua nökötti edelleen kiven päällä meren rannalla.

Kööpenhaminaan tutustumisen jälkeen suuntasimme kahden seuraavan yön majapaikkaan Kertemindessä. 

Kööpenhamina sijaitsee Sjællandin saarella ja Legoland Jutlandin saarella. Välissä on Fyn-saari. Sjællandin ja Fyn välillä on toinen pitkä silta, johon jouduin maksamaan uuden siltamaksun. Tai vasta nyt jälkikäten tajusin epäillä, että olisinkohan päässyt sillä samalla netissä maksamallani maksulla, millä ylitin Juutinrauman sillan? No en tajunnut silloin ajaa vihreää linjaa rekisterinumerolla tunnistautumiseen vaan ajoin korttimaksuluukulle. Maksoin jälleen mojovan 37,14 euron siltamaksun. Hemmetin kallista tämä Tanskassa matkailu minulle!

Kertemindeen vievä tie kulkee pienen pätkän aivan meren rannassa. Perille saavuimme yhden lisälatauspysähdyksen taktiikalla. 

¨

Kerteminden hostelli tai ehkä jonkinlainen leirimajoitus oli hieman kulahtanut, mutta meille riittävä ja yllätyksekseni saimme maittavan aamupalankin.

20.7 Legoland Billund

Majapaikkamme aamiaisen jälkeen suuntasimme Legolandiin, johon oli matkaa vielä 130 km. Legolandissa käyntiä molemmin puolin olin varannut majoituksen eri saarelle, koska lähempänä Billundia olevat majoitukset alkoivat olla jo niin täynnä ja hintataso nousta korkealle. Kahden yön ja yhden Legolandissa vietetyn päivän taktiikalla tuo oli hyvä valinta. Olin ostanut edellisenä iltana netistä kaksi Legoland lippua ja pysäköinnin yhteensä 135 euron hinnalla.

Billundiin saavuimme noin kello 11.00 kieppeillä. Pysäköintialueiden lähestyessä jouduimme jonossa odottelemaan ja etenemään hitaasti noin 45 minuutin verran, joten olimme huvipuistossa puolen päivän aikaan. Kyllä täällä käyntiin kannattaa yksi päivä varata. Useimpiin laitteisiin on 20 - 45 minuutin jono, samoin ruokapaikkoihin kertyi jonoa merkittävästi. Huvipuistona arvioin Legolandin jonkin verran Särkänniemeä suuremmaksi. Itse pidin paikallisesta koskiseikkailusta sekä tukkijoesta erityisesti. Kuitenkin suurimman vaikutuksen tekivät pienoismallikaupungit ja rakennukset alueen keskivaiheilla. Noin kello 18.00 saakka jaksoimme kierrellä huvilaitteita ja ihmetellä alueella olevia legoista rakennettuja hienoja pienoismalleja. Illaksi ajoimme takaisin Kertemindeen.

21.7 siirtymäpäivä Kertemindestä Öster Malman linnaan

Seuraavan aamun valjetessa oli edessä tämän lomamatkan pisimmän siirtymäpäivän ajo. Reilut 810 km Kertemindestä Öster Malman linnaan Nyköpingin takana. Tämän siirtymän tarkoitus oli oikeastaan päästä lähemmäs Tukholmaa seuraavan päivän aamulaivalle ehtimisen varmistamiseksi.

Tälläkin matkalla olin varannut kaikki yöpymiset Booking-sovelluksen kautta. Minusta on oikeastaan hauskaa suorittaa tuollaista "bookin"-matkailua, koska siinä päätyy majoittumaan hyvin erilaisiin paikkoihin. Nyt en oikeastaan edes tiedä miten päädyin valitsemaan juuri Öster Malman linnan, mutta olipas hauska yllätys kun sinne saavuimme. Saimme tämän 1600 -luvulla rakennetun linnan koko itäsivien kahdestaan käyttöömme! Linnan tunnelma tuossa siivessä oli ehkä hieman jopa jännittävä. Aamiaista en ollut varannut, koska lähtisimme niin aikaisin aamulla.

22.7 Öster Malman linnasta Tukholmaan laivalle ja kotiin Tampereelle

Öster Malman linnasta on Tukholman Viking linen terminaaliin vielä matkaa noin 92 kilometriä joten lähdimme liikkeelle jo 4.30 aamulla. Minulla on tosiaan tapana aina varata erityisen runsas keli ja liikennehäiriövara ajomatkoihin. Koska olimme saaneet majapaikassa auton lataukseen, pääsimme liikkeelle 100 % varatulla akulla, mikä riitti jopa kotiin Tampereelle asti.

Satamaan saavuttuamme pysäköimme jälleen muiden sisäänkirjautumista odottelevien autojen perään. Tytär nukkui peräkontin pedissä mukavasti ja minä viihdytin itseäni pelaamalla auton pelejä. Odottelun jälkeen jälleen aivan normaali laivaan ajo. Tällä kertaa laivamatkasta kului aika iso osa molempien nukkuessa matkavasymystä parien päiväunien aikana hytissämme. Laivan saavuttua Turkuun matelimme ruuhkassa noin tunnin verran ennen kuin Tampereentie avautui. Totesin jälleen kerran, että Turku - Tampere -välillä ei saa ruokaa, ellei pysähdy jo Aurassa tai vasta ihan Tampereella, joten soitin ruokalähetin tuomaan meille kotiin ruoan odottamaan kotiin pääsyämme. Kello 22.00 olimme kotona. Auto latautumaan kotilataukseen, sisälle syömään, pesulle ja nukkumaan.

Yhteenveto Tukholman, Kööpenhaminan ja Legolandin sähköautomatkasta

Näin suoritettuna matkasta tuli melkoisen hintava, mutta tyttärelleni oli erityisen tärkeää myös saada valita mieleinen laiva. Tämä matka oli hänelle osoitettu ja itselle tärkeää aikaa tyttären kanssa. Siksi emme valinneet edullisempia lauttayhteyksiä, vaan käytimme reitin uusimpia laivoja. Samalla totesin, että tulimme valinneeksi ympäristöystävälliset laivat.

Kesällä 2023 Ruotsissa matkailu, majoittuminen, ruokailu ja ostosten tekeminen oli hyvin edullista. Esimerkiksi Tukholman laidalta Connect-hotel -ketjun majoitus maksoi meille kahdelle alle 40 euroa sisältäen auton pysäköinnin ja aamiaisen. Tukholman keskustan pysäkäintimaksu parkkitalossa oli jopa Tamperetta halvempaa. Myös auton lataaminen oli edullisempaa kuin Tanskassa tai missään muualla edellisellä tämän kesän Euroopan automatkallamme.

Meidän pääkohteemme kuitenkin oli Tanskassa Köpis sekä Legoland. Siellä kaikki oli tuntuvasti kalliimpaa. Seuraavaa kertaa varten pitää selvittää etukäteen huolella Tanskan siltamaksukäytännöt. Nyt maksoin niitä pelkästään yli 200 eurolla. Tämä teki Tanskasta koko kesän kalleimman matkakohteemme ja olemme nyt kesällä käyneet Suomen lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa, San Marinossa ja Tsekeissä sekä Ruotsissa ja Tanskassa. Silti koen että Kööpenhamina ja Legoland olivat käymisen arvoisia paikkoja. Etenkin Kööpenhaminaan täytyy mennä uudelleen.