Volkswagen ID.4 -sähköautomme on opettanut autoiluun uudenlaista resilienssiä

Olen sähköautoillut vuodesta 2015 alkaen ja ensimmäisen sähköauton noin 21 kWh nettokapasiteetin akku teki silloisessa lähes olemattomassa latausverkostossa matkailusta seikkailua, jossa tarvittiin välillä ennakointia, sopimista ja luovuutta, jotta sai lataukset onnistumaan. Sittemmin akkukoko autoissani kasvoi 38 kWh ja 45 kWh ja viimein 77 kWh nettokapasiteettiin. Samalla latausverkoston kattavuus ja lataustehot ovat kasvaneet valtavasti. Enää sähköautoilusta ei saa seikkailua yrittämälläkään. 

Kuitenkin rohkenen väittää, että tämä ID.4 -sähköautomme on opettanut autoiluun uudenlaista resilienssiä minulle enemmän kuin muu sähköautoiluhistoria yhteensä. Ei, kyseessä ei ole edes sähkövoimalinjan tai akuston saati toimintamatkan tai lataustehon ja onnistumisen asiat. 

ID.4 softan bugit ja jumit

Kyse on Volkswagen Groupin MEB-alustaisten sähköautojen softan bugeista ja jumeista. Niistä johtuen tämä on myös ensimmäinen autoni, jolla on jopa nimi. Se on Iitu. Iitu on persoonallinen ja toisinaan on huonompia päiviä, mutta niinä huonoimpinakin päivinä Iitu tekee sen, mitä sen kuuluukin, eli toimii paikasta A paikkaan B siirtymisen välineenä ihmisille sekä tavaroille.

Infontainment täysin pimeänä 8.8.2024

Torstaina 8.8.2024 lähdin jälleen tekemään päivän noin 400 kilometrin työkeikkaa varhain aamulla. Iitulla oli tällä kertaa normaalia huonoa päivää vielä huonompi päivä ja ajotietokoneen näyttö jäi käynnistymättä. Mittaristo onneksi toimi ratin takana ja kaikki ajamiseen liittyvät olennaiset asiat, joten matka alkoi. Ja matka jatku hiljaisuudessa, koska radiota ei saanut päälle, tai ainakaan siitä ei mitään kuulunut. Puheohjaus reagoi ratin painikkeeseen vilauttamalla sinistä IQ light -paneelissa tuulilasin alla, mutta mitään se ei toteuttanut, eikä vastannut komentoihini, eikä kertonut vitsejäkään.

Tein ajotietokoneelle todennäköisesti kaikkien MEB-auton omistajien tunteman 10 sekunnin bootin pitämällä näytän alla vasemmalla olevaa virtanappia pohjassa. Ei vaikutusta ajotietokoneen näyttöön, mutta bootti meni läpi, koska mittaristo ratin takana kävi hetken aikaa valkopohjaisena normaalin mustan pohjan sijaan.

Jatkoin matkaa hiljaisuudessa. Omaa lauluani en kestäisi kuunnella itsekään. No, se taitaa olla lähes varmasti tällä kertaa rikki oikeasti, mutta päätin kokeilla toisen ID-autoilijoiden tunteman kikan. Ajoin tienvarren ABC:lle ja laitoin auton latutumaan. Siinä auto nyt saisi aamupalan nauttimisen ajan saada latausta, vaikkei sille tarvetta ollutkaan. Sen sijaan olennaista oli pitää auto vähintään 30 minuuttia lukituna parkissa, koska sen pitäisi tehdä syvempi alustus auton ajotietokoneelle. Noin 37 minuutin päästä palasin autolle ja totesin, ettei mitään vaikutusta ollut ajotietokoneen näytölle.

Siinä vaiheessa otin sosiaalisen median viisauden avuksi ja kirjoitin mallikohtaiseen Facebook-ryhmään tilanteen ja kysyin, että olisiko jollain vielä jotain kikkakolmosta. Ei ollut, mutta sen sijaan sain Suomesta ja Euroopasta sekä jopa Amerikasta asti kauhutarinoita, miten ko oireilla autoa on yritetty korjailla jopa pitkään onnistuen siinä kehnosti tai ei ehkä lähes laisinkaan ja rahanmenokin alkoi näyttää tonnien tasoiselta urakalta.

Tai oli siellä oikeasti se kikka numero kolme, eli irroittaa 12 voltin akun miinuskaapeli vähintään viiden minuutin ajaksi. Siihen minulla ei nyt kuitenkaan ollut työvälineitä eikä aikaa enää jäljellä, että ehdin hoitaman päivän työtehtävät, joten matka jatkui jälleen ilman auton tarjoamaan viihdykettä.

Työkohteessa jätin auton latautumaan 11 kW:n latauspaikalle ja mielessä käväisi jälleen perhosparven lailla pois liitelevät satasen setelit ja toisaalta tervassa uimisen tuntuinen vian selvittelyn tulevaisuus.

Olin kohteessa tällä kertaa kolme tuntia, kunnes koitti matkan jatkumisen aika. Autoa kohti kävellessä Iitu tervehti minua tyypilliseen tapaan takavaloja vienosti nauhana sytytellen ja etuvaloilla sivuille vilkaisten sekä avaamalla taustapeilit ja ovien lukot lukitusasennoistaan. Auton akku ehtinyt latautua 92 % tasolle kun irrotin kaapelin autosta ja lataussatelliitista. Auton ilmastointi oli lähtenyt jäähdyttämään autoa jo heti avaimen taskussani havaittuani.

Vasta kun avasin kuljettajan oven, huomasin ilokseni, että ajotietokoneen näyttö oli herännyt henkiin! Tällä kertaa Iitu tartti tuon noin kolmen tunnin levon lukittuna, jolloin vasta jokin ohjelmistovirheen tekemä bittijumi oli kuittaantunut pois. Muistin vasta silloin, että itseasiassa sama on toistunut kerran aikaisemmin, jouluna 2021 Rukalla, kun auto oli vasta alle vuoden ikäinen ja noin 40 000 kilometriä ajettu. Kertaakaan tässä välissä ei kuitenkaan ollut tapahtunut ajotietokoneen jumiutumista, mikä ei olisi kuittaantunut 10 sekunnin virtanappibootilla.

Tästäkin tilanteesta siis lopulta selvittiin ilman korjaamoa, ilman sentinkään rahan menoa. Tarvittiin vain rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Tiedostan, että tuossa matkan varrella moni, myös minä nuoremapan, olisin jo hermoillut enemmänkin. Joku olisi saattanut tarjota kojelaudalle nyrkkiä sen verran reippaasti, että pahimmillaan olisi ärräpäiden lisäksi lentänyt säleet. Joku toinen olisi saattanut pysäköidä elokuun vielä piemään varhaisaamuun tienvarteen ja yrittänyt käydä auton sulakkeet läpi ja niitä plärätessä vielä hukannutkin jonkun niistä. Tunnistan itseni, olisin nuoremapana saattanut toimia äkkipikaisesti, kuten edelle kuvasin. Toisaalta on joskus käynyt niinkin, että pienemmästäkin ongelmasta auto on vaihtunut jo matkan aikana seuraavaan autoon. Iitu on opettanut olemaan autoilussa kärsivällinen ja luottamaan, että kyllä aika monta vaivaa korjaa. Niin tälläkin kertaa.

Muita vastaavia tilanteita noin 3,5 vuoden ja 185 000 kilometrin varrelta

Onhan näitä ID.4:llä ollut muitakin tilanteita, joissa hätäinen autoilija jo voi vetää herneet nenään, mutta turhaan.

Viime talvea vasten meidän Iitu kävi merkkihuollossa takaisinkutsukampanjassa, jossa siihen vaihdettiin uusi parempi 12 voltin akku. Paitsi että se ei ole parempi. Jo valmiiksi tiedän, että kun ensi talven pakkaset saapuvat, tulee ID.4 jälleen ilmoittamaan säännöllisesti 12 voltin akun matalasta varaustasosta ja ajamaan välittömästi korjaamolle. Koska kyseessä on Iitu, ei tuohon tietenkään kannata reagoida hötkyten. Viime talvi opetti, että tuo virheilmoitus ei estä mitenkään auton käyttöä ja poistuu kun ilma lämpiää tai Iitu saa hetken olla lämpimässä hallissa.

"Poks Poks" sanoo Volkswagen Groupin autot melko ponnekkaalla äänellä ja sävyllä toisinaan niillä ajaessa. Kertoman mukaan se on aivan sama millä liikenne-energialla uudehko konsernin auto liikuu, koska sama ilmiö tulee esille. Auto kertoo myös, että SOS-hälytysjärjestelmä ei toimi ja hetken kuluttua navigaattori hukkaa auton. Jälleen hätäisempi autoilija saattaisi readoida jotenkin, mutta ei kannata. Tuokin kuittaantuu joko hetken matkan jatkuttua tai viimeistään puolen tunnin levon jälkeen.

Pari kertaa auton mittaristo ratin takana on jäänyt pimeäksi. Silloin ei myöskään ole HUD toiminut, joten ajonopeutta ei ole nähnyt mistään. Tämä vaiva on molemmilla kerroilla poistunut lyhyen ajotaidon aikana.

Joitain muitakin vastaavia on varmsti matkan varrella ollut ja mennyt, mutta eivät nyt tulleet mieleen.

Onneksi nämä eivät ole olleet matkantekoa estäviä tai edes vakavasti haittaavia. Eikä niistä ole koitunut kuluja tai korjauttamisen vaivoja. Toki aika surullisen kuvan ne jättävät Volkswagen Groupin tietoteknisen osaamisen tasosta viime vuosina. Kokemukseni ja muiden kommentien mukaan kuitenkin nyt aivan uusimmat autot 5.0 softalla toimivat vakaammin. Totean vain, että ID.4 on aloitusotsikon mukaisesti kasvattanut autoiluuni aivan uudenlaista vikatilanteiden rauhallista sietokykyä ja matka autolla jatkuu tyytyväisenä edelleen.