1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan Ecoruniin ensimmäistä kertaa kotimaisemissa, kun Jyväskylän Suurajot Ry järjesti Ecorun Cupin kauden kolmannen osakilpailun. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut ajaa satojen kilometrien päähän kisaamaan, vaan sai aamulla lähteä kotoa ja palata kisan jälkeen kotiin takaisin! Myös kartturillani oli lyhyt kotimatka, sillä Nelivetoa-blogia kirjoittava Aki on myös täältä Jyväskylästä. 

Kisailijoita tauolla kaikissa RGB-värikartan väreissä. :)

Ei niin perinteiset Ecorun-reitit

Ajattelin, että kisassa olisi lähiseuduilta moottoripyöräillessä tutuksi tulleita teitä, mutta kaikkea muuta. Reitti oli laadittu vanhoja Jyväskylän Suurajojen perinteitä vaalien ja hieman yli puolet 271 km pitkästä reitistä ajettiinkin sorapinnalla. Ja minä kun niin rakastan Ecorunien soratiepätkiä - no en erityisesti! Ne ovat usein mutkaisia, liukkaita ja kapeita ja siksi niillä ahdistaa ajaa kisoissa.

Yleensä kerään taloudellisen ajon kisoissa keskinopeutta hieman varastoon, jotta hiekkateillä on varaa ajaa vähän hitaammin. Nyt etappien keskinopeudet olivat kovat ja hiekkateitä se reilu puolet matkasta, joten niillä ei voinutkaan hidastella. Kisa ei siis toden totta ollut mitään ajelua, vaan pelkkää ajamista ja kovaa! Toki nopeusrajoituksia noudattaen, mutta kun sorateiden rajoitukset olivat pääsääntöisesti 80 km/h, niin ihan riittävän kovaa tuli ajettua.

Suora tie, hanaa!

Aikatarkastuspisteitä tässä kisassa oli poikkeuksellisen vähän ja sen myötä matkat niiden välillä pitkiä. Pisin pätkä oli tauon jälkeen ajettu 83 km pituinen AT2B-AT3, jonka ajamiseen oli varattu 73 minuuttia eli keskinopeuden piti oli 68 km/h. Aika tavallinen keskinopeus kisoihin, joissa matkasta suurin osa on asfaltilla, mutta tällä kertaa asfalttia oli vain 30% ja soraa siten peräti 58 km! Satasen rajoituksia matkalla ei ollut, joten keskinopeutta ei varastoon hirveästi saanut kerättyä. Soralla nopeuteni oli suurimman osan ajasta 65 km/h paikkeilla ja kun sieltä päästiin pois 7 km ennen AT:tä, alkoi ajaminen kelloa vastaan - ja pitikö reitille sattua vielä parin kilsan pituinen 50 km/h rajoitusaluekin!

Kilometriä ennen AT:ta ajoin kiireessä vielä yhden risteyksen väärin; kartturini Aki luki sen kyllä oikein, mutta mulla oli enemmänkin Y:n mallisessa X-risteyksessä eri käsitys sitä, mikä on suoraan ja painoin oikeanpuoleiseen haaraan. :D Aki huomasi heti virheeni ja tein siinä sitten todella vauhdikkaan U-käännöksen! Onneksi tilaa oli eikä muuta liikennettä. Risteyksen jälkeen nopeusrajoitus muuttui 80 km/h:iin ja unohdin periaatteeni liikennesääntöjrn noudattamisesta ja kaahasin reilun 10 km/h ylinopeudella kohti AT:ta, myöhästyen siitä lopulta 15 sekuntia. Voi pahus! En usko että ilman uukkariakaan olisi ehditty siihen, sillä siihen tuhraantui vain muutama sekunti. Olisi vaan pitänyt ajaa hiekalla vielä kovempaa...

Y:n mallinen X-risteys. Eikö ole ihan selkeästi ilmaistu? :D

1000 Lakes Ecorunin kisareitille osui monia Jyväskylän rallien erikoiskokeiden paikkoja, mm. Mökkiperä ja Surkee sekä Urria, jossa Mikko Hirvonen ajoi hurjan näköisesti ulos vuoden 2010 Neste Rallyssa. En ollut aiemmin kuullut tämän nimisestä paikasta, koska en ole seurannut ralleja, mutta kilpakumppanit varoittelivat tauolla, että Urriassa nuottien "näkemäeste" on syytä ottaa tosissaan, tai auto hyppää. 60 km/h vauhdissa auto ei hypännyt, mutta olipahan kumpare! Todella jyrkkä lasku heti mäen päälle pääsyn jälkeen otti kyllä mahanpohjasta. 

Urrian hyppyri.

Tässä kisassa tuli kyllä selväksi, että minusta ei ikinä voisi tulla kartturia. Mutkaisilla ja mäkisillä hiekkateillä meinasi tulla muutamaan otteeseen matkapahoinvointia, vaikka olin kuljettaja! Kartanlukijana olisin varmaan ollut vihreänä, eikä se johtuisi kateudesta muita kilpailijoita kohtaan tai ulkonäön mätsäämisestä auton kanssa... Mulla ei vain pää kestä nykyisin mitään höykkyytystä; en pysty keinumaankaan puolta minuuttia pidempää. Aki ei onneksi ollut reippaasta menosta mutkikkailla teillä moksiskaan, vaan luki karttaa tyytyväisenä ja ehti välillä surffata netissäkin.  

Mutkaa ja mäkeä kilometri toisensa jälkeen.

Tulokset

Ennen tulosten julkistusta fiilikseni olivat lähinnä, että "tulipahan käytyä" ja olin varma, että olisin viimeinen. Myöhästyin nimittäin AT3:n lisäksi molemmilla tankkauslenkeillä, joten virhepisteitä oli tulossa ropisten. Papereita palauttaessa kilpailunjohtaja kysyi, että mistä olin oikein ajanut ekan tankkauslenkin, kun aikaa oli mennyt annetun 15 minuutin sijaan 18. Ööh ... ihan ohjeen mukaan, mutta emme ehtineet lähteä sinne annetulla minuutillamme. En tajunnut stressata ajasta, sillä olin saanut päähäni, että kelloa vastaan ajaminen alkaa vasta kun pihistelykin alkaa eli 2. tankkauksen jälkeen.

Lopputankkaus. Pikkuisen pääsi auto likaantumaan sateessa hiekkateillä ajetussa kisassa...

Reitillä oli pituutta 270,89 km ja Leonidas nieli siinä bensaa 13,65 l eli kulutus oli 5,039 l/100 km. Ajotietokone näytti muuten täsmälleen samaa lukemaa! Tankkauslenkin aikasakot annettiin kaikille anteeksi (muutkin myöhästelivät tiukan aikarajan, muun liikenteen ja liikennevalojen vuoksi), joten saimme sakkoa lopulta vain 2%. Leonin sakkoprosenteilla höystetty virallinen kilpailukulutus oli 5,140 l/100 km, mikä oikeutti bensasarjan sijaan 7/9 ja koko kilpailun sijaan 8/13.

Ajotietokoneen kulutus ja tankatusta polttoaineesta laskettu kulutus olivat täsmälleen samat 5,0 l/100 km.

Yleiskilpailussa auton paino vaikuttaa tuloksiin (laskukaava löytyy Ecorunin sääntösivulta), joten vaikka Leon hävisi bensakulutuksessa sekä Pololle että yksilitraiselle Opel Corsalle, niin yleiskilpailussa pisteissä se voitti ne, koska on painavampi. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota tähän sääntöön, mutta nyt se oli hauska kun sattui omalle kohdalle. :)

Olen ihan tyytyväinen tulokseeni, etenkin kun ottaa huomioon, että minulla ei oikeastaan ole mitään havaintoa, miten soralla voi ajaa parhaiten taloudellisesti. Toki koitin pitää tasaisen nopeuden ja rullata, mutta sitä tarkemmin en tiedä, miten hiekkatiellä ajoa voisi optimoida. Mutkaisilla teillä ajonvakautus puuttui peliin lukuisia kertoja, mikä vähän hidasti menoa, mutta parempi niin, ettei päädytty mihinkään ojaan.

Soratiet ja taloudellinen ajaminen

Ennen lähtöä joku sanoi minulle, että sorateillä ajoon kehittyy rytmi. En siinä vaiheessa vielä ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, mutta kilpailun jälkeen voin allekirjoittaa sen. Kun kilsoja soralla kertyy pitkälle toista sataa, ajaminen muuttuu väkisinkin luonnolliseksi. Viime keväänä Mazdalla ajetussa kilpailussa tämän kisan veroinen vauhti ei olisi tullut kuuloonkaan. Nyt olin rohkeampi ja käytin hyväkseni tien koko leveyden tarpeen tullen mutkia oikoen ja säikkymättä ajonvakautuksen rutinoita.

Mutkat suoriksi, toivottavasti ei tuu ketään vastaan... 

Palkintojen jaon jälkeen Petäjäveden urheiluautoilijoita edustavat dieselsarjan voittajat Kari ja Ahti tulivat jutustelemaan mulle siitä, miten kannattaa ajaa noilla hiekkateillä. :) Vauhtia pitäisi kuulemma olla enemmän, jotta ajo olisi ollut taloudellisempaa. Tämä ei oikein käynyt järkeeni, mutta kieltämättä huomasin muutaman kerran, että kulutus kasvoi kun vauhti tippui. Tämä liittyi auton vääntöön ja käytettyyn kierrosalueeseen.

Miesten mielestä menoa jarrutteleva ESP on vain haitaksi, sillä sivuluisussa auton vauhti ei hidastuisi. Kysyin sitten miehiltä, että kuinka kovaa he ajoivat - no 80 km/h, kun ei kovempaa voinut, ettei mene ylinopeutta. Okei! :D Selvisi sitten, että ovat taloudellisen ajon lisäksi myös ralliharrastajia, joten ei ihmekään että oli nuo hiekkatiet hallussa. Itse en vain uskalla ajaa noin kovaa enkä todellakaan ilman ajonvakautusta. Kari ja Ahti lupasivat opettaa mulle ajamista, heillä on kuulemma oma 15 km testilenkkikin Petäjävedellä. Tosi kivoja tyyppejä, suuntaan heidän oppiinsa ehdottomasti jossain vaiheessa kesää!

Yhteenvedon tapaista 

Kovat keskinopeudet ja hiekkatiet ovat kuulemma perinteisesti Jyväskylän kisojen piirre. Vaikka aikatarkastuspisteille ehti rajoitusten mukaisilla nopeuksilla periaatteessa hyvin, niin silti minusta taloudellisen ajon kisassa vauhti saisi olla pikkaisen rauhallisempaa sorapintaisilla teillä. Välillä kilpailu tuntui enemmän rallilta kuin Ecorunilta.

Ensikertalainen kartturini Aki oli myös hämmästynyt kilpailun rallifiiliksestä. Hänen mielestään taloudellisen ajon kisan ei pitäisi olla pikkuteillä kaahaamista äärimmäisen tiukan aikataulun alla, vaan nimenomaan harkittua kulutuksen pienentämistä. Aki oli odottanut, että kilpailussa olisi enemmän arkisia taloudellisen ajon tilanteita ja asfalttiteitä, mitä meillä oli, kun ajoimme testilenkkiä. Niin, sellaista minäkin odotin… Tämä kisa oli kyllä aikaisempiin nähden aikamoinen hardcore-ecorun eikä näyttänyt koko totuutta lajista.

Akin twiitti matkan varrelta.

Aki tykkäsi  kartanlukijan pestistä ja siitä, että pystyi myös antamaan vinkkejä minulle kuskina. Minustakin oli kivaa pystyä keskustelemaan, miten joitain kohtia kannatti ajaa. Aki tosin olisi toivonut vielä enemmän rullausta risteyksiä lähestyessä ja sitä toivetta olisin mielellään toteuttanutkin, mutta välillä aikataulu ei vain antanut myöten. Olisi taas tarvittu sitä kovempaa keskinopeutta reitiltä, jotta risteyksiin olisi voinut käyttää enemmän aikaa. Esimerkiksi AT2:a edeltävään liikenneympyrään olisi pystynyt rullaamaan tosi kaukaa, mutta kello tikitti ja vauhtia oli pidettävä pidempään yllä. Mutta tämä nopeudensäätely on niitä asioita, mitä pitää vain opetella. Jotkut kilpailijat laskevat reitille väliaikoja ja jotkut tietääkseni huomioivat jopa stop-merkkeihin ym. kuluvan ylimääräisen ajan. Ehkäpä joku voisi opettaa mulle niitäkin asioita jossain vaiheessa.

Tein tähän kisaan omaan työpisteeseeni merkittäviä parannuksia. Kirjoitin itselleni ylös etappien kestot ja keskinopeudet, jotta minun ei tarvinnut kysellä niitä jatkuvasti kartturilta. Lisäksi hankin Clas Ohlsonilta sekuntikellon, jonka tarrasin nanogrip-matolla vaihdekepin viereen. Siitä minä ja kartturini näimme koko ajan tarkan kilpailuajan eikä minun tarvinnut kysellä sitäkään. Leonin oman navigaattorin lisäksi minulla oli ikkunassa aiemminkin käyttämäni erillinen navi, josta näin todellisen nopeuden. Leonin oma navigaattori puolestaan oli oivallinen reitin seuraamisessa, sillä se näyttää tiet tarkemmin ja sitä saa zoomattua pyöritettävästä napista nopeasti ja helposti. 

Ecorun-kuskin tärkeimmät työkalut.

Olin Akin kanssa ajamani harjoituslenkin perusteella hyvin toiveikas, että Leon kuluttaisi kilpailussa vähemmän bensaa kuin Polo. Kisa oli kuitenkin niin erilainen kuin aiemmat ja koko päivän jatkunut vesisadekin vaikutti kulutukseen, joten en lähde arvioimaan oliko Leon taloudellisempi. Tarkastellaan siis Leonin toimivuutta taloudellisen ajon kilpailuun tarkemmin seuraavan kilpailun jälkeen, joka ajetaan Lahdessa elokuun viimeisenä viikonloppuna.