Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017

Tämän vuoden ensimmäinen taloudellisuusajokilpailu ajettiin reilu viikko sitten Jämsässä ja sain siitä parhaimman tuloksen koskaan! Suuri kiitos kartturilleni Jaakolle, joka on kokenut tekijä, joten minun ei tarvinnut siis kuin keskittyä ajamaan. Suurimman osan aiemmista kisoistahan olen keskittynyt puoleksi myös huolehtimaan aikataulusta, kun olen tutustuttanut lajiin uusia ihmisiä.

Ecorun kauden 2017 uudet tuulet - hybrideille oma sarja

Kaikki ne kolme vuotta, mitä olen harrastanut ecorunia, ovat hybridit olleet jatkuvasti sekä bensaluokan että kokonaiskilpailun palkintosijoilla. Kun viime vuonna Toyota Prius -kuskit vaihtoivat vielä uudempiin Priuksiin, kasvoi kuilu perinteisiin autoihin yhä suuremmaksi.

Tämä luonnollisesti herätti närää pelkillä fossiilisilla polttoaineilla ajavien kisaaiien kesken, koska koettiin, että ei ole oikein järkeä edes kisata hybridejä vastaan, koska ne voittavat kuitenkin 100-0. Itsekin vertasin omia tuloksiani vain ei-hybrideihin, koska vain heidän kanssaan koin olevani samalla viivalla.

Tälle kaudelle sääntöjä muokattiin niin, että kaikki autot eivät olekaan enää samassa sarjassa, vaan hybridit kisaavat modernissa sarjassa ja muut autot fossiilisarjassa. Jälkimmäisessä on entiseen tapaan bensa- ja dieselluokat, ja sarjan autojen keskinäinen paremmuus lasketaan (myös entiseen tapaan) kulutetun energian perusteella. Tämä lasketaan kaavalla, jossa huomioidaan kulutetun polttoainemäärän lisäksi auton omamassa ja polttoaineen energiakerroin.

Ainut miinus tässä useamman sarjan ja luokan jaossa on se, että osallistujia ei ole missään kovin montaa. Pidän sitä kuitenkin pienempänä pahana kuin hybridien ylivoimaa. Tässä kisassa osallistujat jakautuivat kyllä varsin tasaisesti, sillä hybridejä oli neljä, bensafossiileja neljä ja dieselfossiileja viisi.

Perinteinen taukokuva.

Tankkauksen haasteet ja uudistukset - mikä meni vikaan viime vuonna?

Myös autojen tankkausta uudistettiin hieman tälle kaudelle, sillä viime vuonna tankkaukset olivat tosi epävarmoja. Se vie aika lailla pohjan lajilta, jos kulutetun polttoaineen määrä ei pystytä mittaamaan varmasti!

Aiemmin kuljettaja on suorittanut 1. ja 3. tankkaukset ja kilpailun järjestäjät ns. ravistelulenkkien jälkeiset 2. 4. tankkaukset. Nyt kilpailun järjestäjä suorittaa kaikki tankkaukset ja jälkimmäiset (2. ja 4.) tehdään aina tankin täyttöaukon puoleinen takarengas korokkeella. Aikaa käytetään jokaiseen viisi minuuttia. Aiemmin kilpailijat saivat valita, käytetäänkö koroketta ja lisäksi kilpailijoiden omiin tankkauksiin ei ollut pakko käyttää koko aikaa.

Viime vuoden ensimmäisessä kisassa Kuopiossa sain mahdollisesti liian pienen kulutuksen siksi, että ajattelemattomuuttani lopetin tankkaamisen jo ennen viiden minuutin täyttymistä, kun bensan pinta alkoi näkyä. "Kun se kuitenkin tankataan täyteen 4. tankkauksessa.”

Myöhemmin on käynyt selkeästi ilmi, että Leon tarvitsee tosi paljon aikaa, että tankki tulee oikeasti täyteen, sillä bensan pinta vajuu niin hitaasti. Ehkäpä 4. tankkauksen 5 minuuttia ei riittänyt, kun tilaa oli jäänyt 3. tankkauksessa. (Pysyikö muuten kukaan kärryillä?)

Viime vuoden toisessa kilpailussa Vihdissä Leonin kulutus oli puolestaan ihan liian paljon. Alkutankkauksen huoltoaseman mittarikenttä oli niin kuopalla, että edes suunnilleen tasaisen alustan saamiseksi polttoainemittarin toisen puolen autot tankattiin korokkeelta ja toisen ei. Kilpailun lopussa koroketta puolestaan käytettiin.

Tasamaatankkaus ei ilmiselvästi sopinut Leonille, sillä sen loppukulutus oli tyyliin litran enemmän kuin kilpakumppaneilla ja myöskin litran enemmän kuin mitä ajotietokone näytti. Leonin kahdessa ekassa Ecorunissa ajotietokone kuitenkin täytti tismalleen samaa kulutusta kuin tankattu, viime kauden viimeisessä kisassa desin enemmän ja tässä nyt ajetussa kisassa taas täsmälleen samaa.

Koroke, ammattitankkaajat ja riittävä aika tuntuvat takaavan varmimman tuloksen tankkauksessa ainakin minun autollani.

Ecorun-kilpailun 2. ja 4. tankkaukset tehdään vuoden 2017 sääntöjen mukaan aina korokkeelta.

Pihtaa minkä kehtaat!

Jos sitten keskityttäisiin tähän kilpailuun. Ensinnäkin oli mahtavaa ajaa kokeneen kartturin kanssa! Harjoittelimme kisaa varten ajamalla kolme vanhaa tiekirjaa ja hioimme samalla sekä minun ajamistani että Jaakon tapaa kertoa minulle seuraavat tapahtumat.

Jaakolla oli kisaa varten tabletissa taulukko, johon pystyi laittamaan jakson keston ja matkan ja se laski puolen kilometrin välein, missä kohtaa pitäisi olla milläkin minuutilla. Se ei tietenkään kerro koko totuutta, koska nopeudet vaihtelevat jakson aikana, mutta antavat kuitenkin suuntaa.

Toinen taulukko puolestaan kertoi, kuinka monta sekuntia edistetään tai jäädään aikataulusta, jos ajetaan x km/h yli tai alle pyydetyn keskinopeuden. Näiden avulla Jaakko sitten laski monta kertaa jakson aikana, että mitä nopeutta pitäisi ajaa ja ollaanko aikataulussa. Jollain pitkällä maantiesiirtymällä hän esimerkiksi ilmoitti, että “Ole hyvä, aja 92 km/h”.

Kisassa oli aika väljä aikataulu ja monesti Jaakko pystyikin sanomaan, että "pihtaa minkä kehtaat”. Tämän teemalauseen keksimme kun ajoimme viimeistä harjoitusta ja tulos oli kiinni siitä, kehtasinko ajaa harjoituksessa yleisen liikenteen seassa vähän alinopeutta. Kisaan mennessä tosin ehdin kyllästyä koko lauseeseen, mutta enivei kun ei ollut kiirettä, ajoin sellaista ajoa, mikä tuntui autolle taloudellisimmalta. Tämä tarkoitti monesti noin 70 km/h nopeutta, vaikka olisi ollut aikaa ajaa hitaamminkin.

Vauhdissa hiekkatiellä. Kuvakaappaus uudesta tuulilasikamerastani, josta tulee juttua blogiin kun ehtii. 

Kevään harjoituksissa Leonin renkaissa oli 2,5 barin paineet, ja Jaakko kehui auton pitoa ja alustaa todella hyväksi. Viime viikon harjoituksiin laitoin renkaisiin 2,8 barin paineet, mitkä ovat sääntöjen mukaiset maksimit. Ne olivat kuitenkin vähän liikaa, sillä Leon meinasi luistella soralla mutkissa vähän liikaa. Luistelu on pahasta, koska ajonvakautus jarruttaa menoa. Osan luistoista ehtii korjata vastaohjauksella, mutta kaikkia ei. Kisaan tiputimme paineet 2,7 bariin ja onnistuin muutenkin ajamaan mutkat niin, että ESP ei puuttunut peliin. 

Olen siitä harvinainen Ecorun-kuski, että ajan automaattivaihteisella autolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että antaisin auton aina valita vaihteen, vaan pakotan sen usein jollekin tietylle, jos tiedän etä auto kyllä pystyy sillä ajamaan tiettyä nopeutta. Useimmiten tämä tarkoittaa, että pidän ylämäessä kutosen silmässä, vaikka auto haluaisi jo vaihtaa vitoselle.

Kisan puolessa välissä tajusin, aika monessa paikkaa, missä auto valitsisi vaihteeksi kutosen, pystyn ajamaan myös seiskalla. Sitä en aiemmin ollut pakottanut, mutta miksi ei? Testailin seiskaa jonkun kerran ja kun hetkellisen kulutuksen näyttö näytti aina seiskalla pienempää, aloin käyttää sitä. Ehkä tämä kertoo myös, että tiet olivat hyväkuntoisia, kun pystyi ajamaan niin kovaa että seiska oli hyvä vaihde.

Ilma & Vesi. Se voitaisiin oikeastaan ottaa nimeksi meidän tiimille, millä toivottavasti kisataan pidempäänkin!

Taloudellisuusajo pilaa mun vanteet!

Pahin painajaiseni Ecorunissa on, että rikon autoni, kun ajan kovaa sorateillä. Tai en oikeastaan autoa, vaan sen vanteet. Viime kesän kilpailun jälkeen huomasin, että Leonin kaunit vanteet olivat täynnä kiveniskemiä. D: Koitin miettiä, miten saisin tähän kisaan suojattua vanteet; mielessä oli niin erillisten kisarenkaiden hankkiminen kuin kumimaalilla maalaaminenkin, mutta ajoin kuitenkin samoilla pyörillä kuin ennenkin.

Minulle on vähän naureskeltu kun olen surrut vanteitani, mutta hei, Leon on silmäteräni! Minusta taloudellisuusajon, joka on tavisautoilla ajettava laji, ei pitäisi olla sellaista, että se jättää kalustoon jäljet. Entä sitten ne lukuisat kilpailijat, jotka ajavat liikkeistä lainatuilla autoilla? Tykkäisivätkö liikkeet, että vanteet ovat täynnä kiveniskemiä?

Kisassa kävi kuitenkin ilmi, että muiden vanteet eivät ime kiviä puoleensa siten kuin omani. Leonin vanteiden puolat ovat vaakatasossa ja lisäksi hieman ulkonevat, joten lentävät kivet kopsahtelevat suoraan niihin. Katselin esimerkiksi monta kisaa ajetun Polon vanteita ja niissä ei ollut kuin muutama hassu kiveniskemä.

Muistuttelin itselleni kisassa mieheni sanoja, että vanteet ovat jo pilalla, että ei siitä tarvitse enää välittää niin kovasti jos pari kiveniskua tulee lisää. Mutta ei tässä kisassa niitä sitten tullutkaan juuri yhtään eli kaikki soratiet eivät ole yhtä pahoja. Nyt kun katsoin viime vuoden Jyväskylän kisan reitiltä ottamaani kuvakaappausta, niin on kyllä ihan selvää, missä vanteet pilasin. Se oli se 10 km pätkä, joka oli suunnilleen pelkkää irtosoraa, jossa autokaan ei meinannut pysyä hyppysissä!

Voi vanneparat! Etenkin takapään vanteet ovat kiveniskemiä täynnä. :(

Lopputulos

Leon meni tämän kisan melkein höyryillä, sillä niin pieni sen kulutus oli: 4,126 l/100 km! Uusi ennätys! Tämä on myös pyöristettynä sama, minkä Seat on määritellyt Leonin maantiekulutukseksi. Kaikki tankkaukset tehtiin samalta paikalta ja tankki oli jälkimmäisissä tankkauksissa piripinnassa paljon ennen viiden minuutin aikarajaa, joten tulosta voi pitää uskottavana.

Kun sitten näin kilpailun tulokset, en ollut uskoa silmiäni! Olimme Jaakon kanssa pihistelleet itsemme bensaluokan ykkössijalle ja fossiilisarjan kolmansiksi! Markku onnitteli minua iloisesti, että “Onneksi olkoon Jenni, sinusta on tullut fossiili!” :D

Voittopokaali ja kulutus, jolla se ansaittiin - hetkeksi...

Ei olisi kuitenkaan pitänyt uskoa, mitä näki. Seuraavana päivänä kävi nimittäin ilmi, että tulokset oli lajiteltu väärin (sarjan pisteiden mukaan, missä huomioidaan auton omamassa)  ja oikeasti olimme bensaluokan kakkosia. Fossiilisarjan yleiskilpailussa putosimme puolestaan sijalle neljä, koska yksi auto oli unohtunut tuloksista! Käsittämätöntä, ettei kukaan huomannut näitä virheitä kilpailun jälkeen, kun tulokset julkistettiin ilmoitustaululla! Mutta itsekin olin niin tohkeissani, etten tajunnut katsoa tuloksia tarkemmin.

Fossiilisarjan luokkatulokset.

Fossiilisarjan yleiskilpailutulokset.

Pohdintaa tulosten tarkkuudesta

Bensasarjan pienimmällä kulutuksella 4,095 l/100 km meni uusi yksilitrainen Seat Ibiza. Kolmanneksi kiri Opel Astra kulutuksella 4,142 l/100 km. Tankatut polttoainemäärät olivat 10,60 l, 10,68 l ja 10,72 l eli kolmen parhaan keskinäiset erot olivat ihan mitättömät.

Mieheni kommentoi tuloksia, että jos ne olisi annettu tällä tarkkuudella fysiikan opettajalle, ne olisivat tulleet bumerangina takaisin, sillä tuloksissa ei ole huomioitu virhemarginaalia. En tosin tiedä, miten virhemarginaali voitaisiin laskea, koska samaa tankkausta ei voida suorittaa moneen kertaan. Mutta on siinä silti pointtia.

Nimittäin jakeluasemien erilaiset kaltevuudet ja jopa asemien polttoainepumppujen mittarien epätarkkuus voivat vaikuttaa siihen, miten paljon polttoainetta tankkiin menee. Polttoainepumput ovat ilmeisesti tarkkoja vain yli viiden litran tankkauksille, mutta se ylitetään aniharvoin hötkytyslenkkien jälkeisissä tankkauksissa.

Kun Leonille tehtiin jälkimmäistä lopputankkausta, tankkaaja nosti pistoolin ilmaan 2,30 litran kohdalla, koska tankkiin ei mennyt enää yhtään enempää bensaa. Tankkausaikaa oli jäljellä vielä minuutti-puolitoista, minä aikana polttoainetta ei enää lisätty, mutta polttoainemittari jatkoi kuitenkin hitaasti tankatun määrän kasvattamista. Lopputuloksena maksoin 2,42 litrasta bensaa, mutta tankkauspöytäkirjaan merkittiin 2,30 l. Tankkaajat lienevät huolellisia, mutta mitä jos sitä ei olisi silti huomattu? Jos 2,42 litraa olisi päätynyt lopputuloksiin, olisin jäänyt kolmannelle sijalle.

Tankki täynnä! (Kuva viime vuodelta, mutta samalta se näytti nytkin paitsi ilman ylivuotoa.)

Mietin myös, miksi loppukulutus ilmoitetaan kolmen eikä kahden desimaalin tarkkuudella. Tämä johtuu siitä kerto- ja jakolaskujen säännöstä, että tulos annetaan yhtä monen merkitsevän numeron tarkkuudella kuin yhtälön epätarkin luku. Kun polttoainetta tankataan yli 10 litraa, merkitseviä lukuja on neljä (esim. 10,68 l). Kaikki kilpailun hybridit ja dieselit kulkivat alle kymmenellä litralla polttoainetta, joten merkitseviä lukuja onkin vain kolme. Tällä perusteella mielestäni kaikissa sarjoissa pitäisi näyttää tulos vain kolmen desimaalin tarkkuudella.

Skoda Economy Runissa mittaustekniikka rajoittaa tulokset yhteen desimaaliin ja sillä tarkkuudella meidänkin kisat pitäisi ehkä laskea, vaikka ykkössijaa jakaisikin sitten useampi auto. Sitä paitsi keskinäisen eron voisi silti laskea auton omamassan mukaan. Sen perusteella esimerkiksi 1263 kg painava Leon voitti 1122 kg painoisen Ibizan yleiskilpailutuloksissa.

Yhteenveto

Vaikka ykkössijaa ei lopulta tullutkaan, olen todella tyytyväinen kilpailun tulokseen. Sitä paitsi ei ole niin paljon paineita puolustaa voittoa seuraavassa kisassa! :D

Lopputulokset olivat niin lähellä toisiaan, että jäin miettimään olisinko voittanut bensaluokan, jos Leonissa olisi ollut hieman rullaavammat 16” renkaat nykyisten 17” sijaan. Hybridisarjan Priuksetkin sijoittuivat samassa järjestyksessä, kuin minkä kokoiset renkaat niissä olivat. Melkein sain jo tähän kisaan sponssirenkaat, mutta ei sitten kuitenkaan tärpännyt. Tätä kautta on enää yksi kisa jäljellä, mutta ensi kaudelle pitäisi kyllä yrittää saada erilliset kisarenkaat!  

Voittoisat Seatit: uusi Ibiza oli bensaluokan taloudellisin ja Leon toinen.