Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018

Huhtikuun tupla-ecorun-viikonloppu alkoi lauantaina AL Helsinki EcoRun -kilpailulla. Tiet olivat suurimmaksi osaksi 60 km/h rajoitettuja, joten en päässyt hirveän hyvin toteuttamaan kiihdytä-ja-rullaa ajotyyliä. Kilpailu sujui siitä huolimatta vallan mainiosti, sillä ajoin parhaan tulokseni ikinä!

Kilpailu

Olin ennakkoon ollut vähän huolestunut kilpailureitin teiden kunnosta, sillä yksi kisasta pois jäänyt tuttu sanoi ettei halua rikkoa siellä autoaan. Tiet ovat tosiaan olleet tänä keväänä luokattoman huonossa kunnossa aikakin täällä Jyväskylän seudulla. Juuri kisaa edeltävänä päivänä jouduin soittamaan Tien käyttäjän linjalle, kun Lohikoskentiessä oli niin iso monttu, että olisi varmaan rikonut auton, jos siihen olisi ajanut!  

Kilpailun järjestäjät olivat kuulleet huoleni ja ystävällisesti merkinneet tiekirjaan pahimmat montut. Yhdestä mäen harjanteelle merkitystä kuopasta Tero mainitsi, että katsotaan mitä sieltä löytyy ja sitten kuuluikin jo JYMPS!

Ajoin suoraan kuoppaan, koska en erottanut sitä ollenkaan tiestä. Kirkas auringonpaiste, reikäiset tiet ja puiden varjot eivät ole hyvä yhdistelmä! Kojelautakamera tulkitsi jysäyksen vaaratilanteeksi ja lukitsi videon. Onneksi jysäys ei se sentään ollut niin paha kuin viime talvena kotini läheisellä tietyöalueella, missä kuoppaan ajamisen jälkeen jouduin käyttämään auton pyöränkulmien tarkastuksessa…

Monttu, jota en osanut yhtään varoa varoituksesta huolimatta, koska en nähnyt sitä lainkaan.

Yhdessä kohtaa reitillä jouduin poliisin pysäyttämäksi. Ei, en sentään tutkaan, vaan kyseessä oli tavallinen puhallusratsia. Siinä me kilpailijat nätisti jonossa pysähdyttiin puhaltamaan ja sitten taas jatkettiin pihistelyä.

"Hyvää huomenta, puhalluskoe."

Dynaaminen Duo

Tero oli kartturina varsinainen monitoimimies, joka ei tyytynyt pelkkään kartanlukuun. Hän käski monesti rullaamaan ja kielsi jarruttamasta tilanteissa, joissa olisin ehkä itse jo vähän himmannut.

Päivän edetessä Tero ryhtyi myös automaattiseksi vaihteenvaihtajarobotikseni. Automaattiautolla? Jep, sillä siinäkin voi käskeä auton kulkemaan isommalla vaihteella kuin automaatti oletuksena valitsisi.

Monesti toimimme sanattomasti synkronoidusti niin, että samalla hetkellä kun mä päästin kaasusta irti, Tero vaihtoi ajatuksen voimalla vaihdelaatikon takaisin omaan päätäntävaltaansa, jolloin coasting eli vapaarullaus meni päälle. Kisan lopulla robottini oli välillä vähän turhankin virkaintoinen, mutta enivei oli aika hauskaa ajaa tälleen!

Tiimimme toimi koko kisan hyvin emmekä ajaneet kertaakaan harhaan. Tutkiinkaan emme ajaneet, koska niitä ei ollut. Muutoin olisi saattanut tulla dynamic duolle vähän sanktiota dynaamisesta ajosta, kun koitin parhaani mukaan ottaa alamäistä vauhteja ylämäkiin. Ja just näistä tilanteista meilä oli välillä vähän erimielisyyttä, että miten kovaa ajan. “Älä nyt koske jarruun” “Mutta liikaa ylinopeutta!”

Minusta on tosi siistiä seurata lentokoneita kun ajan nelostietä Helsinkiin, joten kun kisareitti meni ihan lentokentän vierestä, piti oikein keskittyä ajamaan, etten jää tuijottamaan taivaalle... Ikinä en ole nähnyt näin läheltä lentokonetta autoa ajaessa!

Tulokset

Kisan lopputulos oli paras, mitä olen Leonilla koskaan ajanut: 4,115 l/100 km! Tämä oli uskomatonta, koska kilpailu oli aika hidas ja testailujeni mukaan Leonidas toimii paremmin nopeilla reiteillä. Taitaakin olla oikeasti niin, että se toimii muihin nähden paremmin korkeilla nopeuksilla, koska tietenkin kulutus on isompi kovaa ajaessa.

Kilpailun pieni kulutus oli takuulla kitkarenkaiden ansiota! Mutta miten paljon na vaikuttivat - sitä en osaa sanoa. Renkaat antoivat lupaavia tuloksia jo kotoa Vantaalle ajaessa. Auton keskikulutus Heinolan moottoritien alkaessa 4,9 l/100 km, kun kesärenkailla se on ollut aina yli 5 l/100 km. Nyt ajettiin jo kesärajoituksilla enkä hidastellut matkalla turhia, joten tulokset ovat vertailukelpoisia.

Vaikka ajoin kilpailussa Leonilla sen kaikkien aikojen pienimmän kulutuksen, ei silllä hätyytelty ykkössijaa.

Erkki Tiirikaisen Seat Leon 1,0 TSI:n kulutus oli 3,821 l/100 km eli kolme desiä vähemmän kuin mulla. Ja peräti neljä desiä vähemmän, jos ei lasketa tiimin saamaa 3% sakkoa myöhästymisestä. Olinhan mä toki bensaluokan toinen, mutta sillä ei hirveästi kannata juhlia, sillä cup-kilpailussa oli kokonaista kaksi bensa-autoa... Lopputulos meidän kahden välillä oli kyllä ihan sitä mitä odotin, paitsi että litrainen moottori meni vieläkin pienemmällä. 

Myös dieseleitä oli kisassa vain kaksi. Modern Cup vetää kilpailijoita enemmän puoleensa, sillä itse lataavia hybridejä oli kisassa viisi ja latayshybridejä yksi. Tomi Salo voitti yleiskilpailun suvereenisti Toyota Prius PHEV -lataushybridillä, vaikka auton kulutuksessa huomioidaan ladattu energia. 

Uutena luokkana Cupin ulkopuolella oli sähköautot, joita olikin uskaltautunut mukaan neljä kappaletta: kolme Hyundai Ioniqia ja lisäksi autobloggaajakollegani Marko uudella Nissan Leafillaan. Sähköautojen kilpailun voitti Petri Munukka Moottori-lehden “Vuosi sähköllä” -juttusarjan Hyundai Ioniqilla. Marko jäi odotustensa mukaisesti Leafillaan viimeiseksi, koska Hyundai Ioniqit vain ovat yksinkertaisesti taloudellisempia. Mukavaa kuitenkin oli ollut. Markon jutun kilpailusta voit lukea täältä!

Uutta tässä kilpailusa oli myös harrastesarja, jonka tuloksia ei huomioida Cup-pisteissä. Harrastajien osallistumismaksu kilpailuun oli pienempi kuin cuppilaisilla, mikä voisi madaltaa osallistumiskynnystä. Nyt mukaan oli rohkaistunut yksi kilpailija diesel-Avensiksella. Toivottavasti sarja pysyy mukana jatkossakin ja houkuttelisi lajin pariin uusia kokeilijoita!