Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016

Talvi ja ecorun. Siinä kombo, jota en ole pitänyt kovin houkuttelevana. Asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella taloudellisen ajamisen olevan leppoista ajelua, mutta ainakin kisamielessä se on kyllä ihan täyttä ajamista. Nopeus ei passaisi tippua turhaan, sillä kaikki kiihdytykset kasvattavat polttoaineenkulutusta. Niinpä risteykset mennään vauhdikkaasti eikä pikkuteilläkään ole varaa körötellä, jotta pysytään aikataulussa. Entäs sitten talvella? Samaan pitäisi pystyä, mutta pitäisi myös pysyä tiellä... Jotenkin pelottava ajatus.

Viime vuonna skippasin talvikisan suosiolla, mutta tänä vuonna päätin rohkeasti lähteä kokeilemaan, miten taloudellinen talviajo luonnistuisi. Olihan majoituksenikin muuttanut Lahdesta Kuopioon viime kesänä. Kilpailuun osallistuminen meinasi tyssätä kartturin puutteeseen, mutta alle viikko ennen kisaa kysäisin vielä viimeisenä oljenkortena kartturia Twitteristä ja sieltähän lähtikin mukaan Volkkarifani blogaajakaimani Jenni! Mahtavaa!

Harjoittelin Kuopion kisaan enemmän kuin mihinkään aiempaan Ecoruniin. Vaikka ajotapani on aina taloudellinen, on tuo kisassa ajaminen silti vähän erilaista kuin kaupunkia halkova työmatkani ja ennen kaikkea nyt oli talvikeli. Jennin kanssa ajeltiin yksi ilta ja toisena iltana jatkoin vielä yksikseni. Isolahden lenkki oli taas hyvä harjoituspaikka, sillä siinä on sopivasti mutkia, mäkiä ja vauhtia. Sai hyvin tuntumaa jäiseen tiehen ja Leonin ajonvakautukseen ja ennen kaikkea luottoa omaan ajamiseen ja siihen, että kitkoillakin pysyy tiellä. Sitähän minä talvikisoissa olen eniten pelännyt.

Kisakertomus

Lähdin Savon Pihistykseen tosi rennolla asenteella. Koska olosuhteet olivat minulle uudet, en ottanut mitään paineita menestymisestä. Lähinnä ajatuksena oli, että ajetaan lumella ja jäällä niin hyvin kuin mahdollista, pysytään tiellä ja katsotaan lopuksi mihin se riitti.

Kisa-aamu valkeni Kuopiossa kirpeässä -13 °C pakkasessa. Minun makuuni hieman turhan kylmä keli, mutta eipä ainakaan pitäisi olla liukasta. Yöllä säpsähdin kolmesti hereille, kun Leon luisui jääpeitteisen tien kaarteessa ojaan. Pientä stressinpoikasta kuitenkin ilmassa?! Parempi kuitenkin luistella unissa kuin valveilla. :)

Seremoniallinen lähtö kilpailukeskuksesta kohti ensimmäistä tankkausta.

Kilpailun reitti oli jännä, sillä kaikki aikatarkastuspisteet sijaitsivat samalla huoltoasemalla Siilinjärven ja Nilsiän välimaastossa. Käytiin ajamassa aina joku 30-50 km lenkki ja palattiin sitten asemalle leimaamaan aikatarkastuskortti. Ekalla kertaa lähtiessä emme meinanneet millään tajuta, mihin mennä, sillä nuotit näyttivät U-käännöstä ja eihän sellaista voi tehdä huoltoaseman portilla. Tavasimme Jennin kanssa karttaa ja nuotteja huoltoaseman liittymässä varmaan minuutin, ennen kuin uskalsin lähteä ajamaan. Mutta parempi pysähtyä miettimään kuin ajaa harhaan! Nyt jälkeenpäin katsottuna nuoteissa ei tietenkään ole enää mitään epäselvää...

Itse kisassa emme tosiaan eksyneet kertakaan. Sen sijaan sekoilimme kisareitin ulkopuolella ajamalla saman risteysalueen väärin sekä ennen, että jälkeen kilpailun! :D Kilpailussa yksi risteys tuli mäen nyppylän takaa vähän yllättäen, kun en juuri sillä sekunnilla muistanut seurata trippiä. Tiukka jarrutus ei riittänyt pysäyttämään autoa ajoissa, mutta onneksi risteys oli niin kätevä, että toiselle tielle pystyi kääntymään molemmin puolin yhtä puuta; tiet yhtyivät ikään kuin kolmiona. Jäljistä päätellen joku muukin kilpailija oli tehnyt saman tempun.

Oho, tästähän piti kääntyä!

Onneksi risteykseen pääsi kahta tietä. :)

Kartanlukijan kannalta tämä oli kyllä melko tylsä kisa, koska nuo huoltoasemalta lähteneet lenkit olivat tosiaan lenkkejä, joihin ei kovin montaa käännöstä mahtunut. Muutama risteys ja nopeudenmuutos lähinnä. Onneksi eka ja viimeinen etappi olivat vähän jännittävämpiä. Hetkellistä jännitystä lumisilla metsäteillä saatiin kyllä siinä, kun yhdessä vaiheessa keskellä tietä tuli vastaan auto, jonka kuski ei katsonut eteenpäin ollenkaan. Näkyi vaan kun pää oli ihan alas painuneena, olikohan kiinnostavampaa sisältöä sylissä kuin tiellä? Onneksi sentään väisti vähän juuri ennen kuin oli kohdalla.

Ei tää näytä kuvassa ihan niin pahalta kuin mitä se oli videointihetkellä, eikä kuskin pään asennostakaan saa selvää...

Savon Pihistyksessä ei ollut kiire mihinkään, sillä keskinopeuspyynnit olivat vain vähän yli 60 km/h ja nopeusrajoitukset suurimmaksi osaksi 80 km/h. Jotkut sanoivat, että välillä meinasi tulla vähän kiire, mutta itse huolin lähinnä siitä, että olen liian nopea. Kari ja Ahti sanoivat viime kesänä Jyväskylän soratie-ecorunin jälkeen, että ajamalla hiekkatiet kovaa pääsee pienempään kulutukseen. En silloin vielä käsittänyt asiaa, mutta Kuopiossa Leonin ajotietokone osoitti väitteen todeksi: ajamalla muhkuraisilla teillä 60 km/h keskikulutus näytti suunnilleen 7 l/100 km, kun taas 80 km/h ajamalla keskikulutus olikin lähempänä 5 l/100 km.

Ecoruniin tuli tälle kaudelle uusi sääntö, jonka mukaan AT-alueelle saa tulla vasta omaa minuuttia edeltävällä minuutilla, tai muuten tulee sakkoa. Aiemmin AT:lle on saanut tulla niin ajoissa kuin haluaa ja vain aikakortti on pitänyt antaa omalla minuutilla (kuten nytkin). Tämä sääntö yhdistettynä tuohon tosiasiaan, että kovaa ajaminen on taloudellisempaa, pisti miettimään, että mihin käyttää kaikki ylimääräinen aika... Onko taloudellisempaa tehdä yksi ylimääräinen pysähdys ennen AT-aluetta vai mateleeko vain ne tiet, missä pysty hyvin rullaamaan.

AT-asema alkaa keltaisen merkin kohdalta ja sitä ei saa ohittaa aiemmin kuin minuuttia ennen omaa minuuttia. Aiemmin AT-asemalle (punainen merkki) sai ajaa suoraan ja riitti, että aikakortin antoi tarkastajalle omalla minuutilla.

Pari kertaa oltiin aikataulusta pari minuuttia etuajassa ja päädyin rullailemaan kuivalla 80 km/h asfaltilla 60 km/h niin, että takana ajavat varmaan ihmettelivät, että mitä oikein meinaa. Sori! Aina nolottaa häiritä liikennettä kisan vuoksi. Onneksi pääsivät ohi kun oli hyvää suoraa. Hiekkateillä (joiden hiekkaisuudella ei ollut mitään väliä talvikelissä) ei tätä jono-ongelmaa ole, vaan siellä ennemminkin tulee saavutettua hitaammin ajavat. Mietittiin kyllä Jennin kanssa, että jos jatkossa laittaisi Ecorunissa auton perään opetuskolmion, niin sitten muut tienkäyttäjät kuvittelisivat, että opettelen vasta ajamaan ja käyttäydyn siksi vähän oudosti. :P Tai sitten perässä pitäisi vain olla iso tarra, jossa lukisi "Ecorun taloudellisuusajokilpailu".

Vaikka tuossa mainitsinkin, että reitillä pystyi ajamaan varsin vauhdikkaasti, eivät kaikki tiet silti ihan priimassa kunnossa olleet. Jotkut täryttivät hirveästi ja jotkut olivat aurattu vähän liian kauan aikaa sitten. Oikeaa ajolinjaa sai siis välillä etsimällä etsiä kuoppien ja urien välistä, kun taas lumisemmilla teillä ajolinja oli ihan keskellä tietä.

Muutaman kerran auto riehaantui lumesta niin, että seilasi reunaan, vaikka ratti oli koko ajan suorassa. Normaalisti tällaisessa tilanteessa tulisi varmaankin jarrutettua, mutta kisassa koitin välttää jarruttamista viimeiseen saakka, joten päästin vain auton rullaamaan vapaalla (Leonin Eco-moodin coasting-ominaisuus) ja luotin, että ajonvakautus suoristaa menon. Käytännössä reunaan ajautuessa ajonvakautus korjasi menoa niin, että auto ajautui vielä toiseen reunaan ja vasta sitten palattiin takaisin keskelle tietä. 

Kaikki hyvin kunhan pysyy keskellä tietä...

Kaikki lumi ei suostunut pysymään tiellä, vaan auto keräsi sitä mukaan parhaansa mukaan. Takaikkuna muurautui niin tahdilla umpeen, että jossain vaiheessa oli turha enää koittaa pitää sitä auki pyyhkimellä. Lopussa useamman sentin kerros, vaikka osa siitä oli jo tipahtanut isona levynä matkalle.

Kiva lumikerros takaikkunassa.

Ikävintä kisassa oli lumen pakkautuminen vanteisiin. Se sai auton tärisemään välillä ja joltain AT:lta lähtiessä kävinkin kiertämässä auton ja toteamassa tilanteen, mutta näytti sen verran paksulta kerrokselta, ettei sen siivoamiseen olisi ollut aikaa. No siihen sitten tietysti sattui kuivaa maantietä alkuun, mikä ajettiin kovempaa ja meinasimmekin tikahtua nauruun, kun auto täristi niin, että puhuessa ääneen tuli kunnon säröefekti! xD

Viimeisen tankkauksen jälkeen suunnattiin kilpailukeskukseen Kuopion Autokaupalle motaria pitkin. Siinä vaiheessa lunta oli vanteissa jo niin tuhti satsi, etten pystynyt ajamaan motarilla kuin 60 km/h, koska auto täristi niin järkyttävästi! Olisi ollut fiksua puhdistaa vanteet sekä kisan tauolla että tankkausta odotellessa, mutta enhän minä muistanut, kun tulohetkellä vauhtia oli niin vähän, ettei tärinään kiinnittänyt huomiota. Jatkossa tiedän sitten tämänkin. Kuinkahan paljon lumikuorma muuten mahtoi vaikuttaa kulutukseen?

Ei ihme että vähän täristi! Penkanpuoleiset vanteet olivat kisan jälkeen todella täynnä lunta.

Tutkat

Välillä Ecoruneissa saa jännittää, että tulikohan ajettua tutkaan ylinopeutta. Sanktiota tulee, jos ylinopeus on vähintään 5,1 km/h. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaan ollut pelkoa, sillä ohitin molemmat tutkat navigaattorin mukaan varsin sivistynyttä vauhtia. Muistaakseni ekaa lähestyessä nopeus oli 60-62 km/h ja toisessa 38-40 km/h, kun rajoitukset olivat 60 ja 49 km/h.

Hämmästys olikin sitten suuri, kun kisan jälkeen viralliselta ilmoitustaululta löytyi taulukko, jonka mukaan olin ajanut molempien tutkien ohi ylinopeutta. Ekassa nopeus oli ollut 69 km/h ja toisessa 46 km/h, minkä seurauksena loppukulutukseen lisättiin 6 %. Mitä ihmettä? Juuri kun olin varma, että olin ajanut riittävän hitaasti!

Tutkapöytäkirja.

Omaan muistiin ei voi aina luottaa, mutta kyllähän nyt blogaaja-insinööriltä löytyy autosta laitteita, jotka tallentavat GPS-jäljen ja jotka tässä tapauksessa vahvistivat nopeusmielikuvani todeksi. Joulupukin tuoman Sonyn actionkameran mukaan nopeuteni oli tutkaa lähestyessä 57-62 km/h. Kameran GPS ei välttämättä ole tarkin mahdollinen (tuo 57 km/h oli outo pudotus), mutta en oikein usko, että se olisi näyttänyt 7 km/h liian vähän. Driveco-ajotavanseurantalaitteen kartalta oli hankalampi löytää tutkan tarkka sijainti, mutta ko. suoralla nopeus oli senkin mukaan ollut max 65 km/h. Jälkimmäisestä tutkakohdasta minulla ei ole videomateriaalia, koska kamerasta loppui akku muutamaa kilsaa aiemmin, mutta Drivecon mukaan ajoin tutkan alueella kuitenkin max. 39 km/h nopeudella.

Tutka risteyksessä vasemmalla, mun nopeus kameran mukaan 60,6 km/h. Ihan tutkan kohdalla kamera näytti nopeudeksi 62,1 km/h.

Toinen tutkapiste oli juuri ennen kuin tie kaartuu jyrkästi oikealle. Drivecon mukaan nopeus lähestyessä oli korkeimmillaan 39 km/h.

Tässä kisassa varsin moni jäi kiinni ylinopeudesta ja moni heistä myös kommentoi, ettei ollut mielestään ajanut ylinopeutta. Rohkenenkin hieman epäillä, että tutkan käytössä on tapahtunut jokin kämmi ja sen seurauksena useampi autokunta sai turhaan virheprosentteja. Tässä vaiheessa ei voi tehdä muuta kuin harmitella asiaa blogissa, sillä vastalause tulosluetteloa kohtaan olisi tehtävä viimeistään 15 minuuttia kisan tulosten julkistamisen jälkeen. Eipä minulla olisi ollut siinä vaiheessa edes pääsyä kameran dataan eikä Drivecon kartan tutkiminenkaan oikein onnistu puhelimella. Pitääköhän jatkossa alkaa raahata kisoihin mukaan läppäriä ja hankkia jokin vielä tarkempi GPS-loggeri? Vai ajaa vain hitaammin...?

Kulutus

Heti kun auto on kisan jälkeen saatu tankattua täyteen, alkaa kova keskikulutusten laskeminen ja vertailu. Paljonko meni ekalla; paljonko meni tokalla tankkauksella?

Leonidas oli ekassa tankkauksessa kovin vähäruokainen, sillä se huoli bensaa vain 8,36 l, vaikka ajotietokoneen lukemien perusteella odotin sen hörppäävän vähintään kymmenen litraa bensaa. Kisajärjestäjän suorittamassa jälkimmäisessä tankauksessa Leoniin menin vielä 1,95 l bensaa eli yhteensä sitä meni kisassa 10,31 l. Kisan 236 km pituisella reitillä tämä tarkoitti 4,37 l/100 km keskikulutusta, mikä oli aivan käsittämättömän vähän!

Tankkauskortti

Suoraan sanottuna tuli fiilis, että jonkin on täytynyt mennä tankkauksissa vikaan, sillä laskettu kulutus ei ollut ollenkaan linjassa ajotietokoneen lukeman kanssa. Unohdin nollata kokonaismatkamittarin ennen kisaa, mutta yksittäisten etappien kulutukset olivat luokkaa 5,1 l/100 km eli 7 dl enemmän kuin mitä kisakulutus. Viime kesänä Leonin ajotietokone ja Ecorunin tankkaukset täsmäsivät kuitenkin desilleen.

Olen tankannut Leonia Ecorun-tyylillä marraskuusta saakka lajipäällikön tankkauskampanjan innoittamana. Eli tankkaus piripintaan, 10-15 km hötkyttelylenkki ja tankkaus uudestaan piripintaan. Näistä tankkauksista laskettu kulutus on ollut järjestelmällisesti 4 dl enemmän, kuin mitä ajotietokone on näyttänyt. Sen perusteella Leonin kisakulutuksen olisi pitänyt olla jo 1,1 l/100 km enemmän kuin mitä se oli nyt eli laskennallisesti bensaa olisi pitänyt mahtua tankkiin 2,6 litraa enemmän.

Talven Ecorun-tyylisten tankkausten myötä olen huomannut, että Leonin tankki on tosi vaikea saada täyteen. Nesteen pinta vajuu lirutteluvaiheessa tuskastuttavan hitaasti ja tuntuukin, että tankki imisi bensaa loputtomasti, jos vain aikaraja ei tulisi vastaan. Polossa oli ilmausnappi, jota painamalla bensa oikein valahti tankkiin, mutta Leonissa sitä ei ole, vaan se on korvattu itsestään toimivalla venttiilillä. Tankkauksen loppuvaiheessa polttoainetta ei tietenkään mene enää mitään suuria määriä, mutta kun lirutusta ja odotusta toistaa  uudestaan ja uudestaan, niin kyllä siitä muutamia desejä menee.

Lirutellessani Leoniin bensaa kisan jälkeisessä ekassa tankkauksessa joku järjestäjä huomautti minulle, että ei sitä ole pakko sitä noin tarkkaan tehdä. Monet kuulemma tankkaavat vain polttoainepistoolin ekaan naksuun saakka, sillä tankataanhan auto kohta uudestaan. Niinpä lopetin tankkaamisen jo noin kolmen minuutin jälkeen. Tämä on saattanut vaikuttaa kulutukseen hieman, mutta ei todellakaan litroja. Sanoisin, että maksimissaan pari desiä. Missään tapauksessa autoon ei olisi mennyt yli kahta litraa! Järjestäjän tankkaajat olivat myös kokeneita, joten tuskin hekään tekivät mitään virhettä. Sitä paitsi viimeisessä tankkauksessa järjestäjä sai Leoniin mahtumaan 1,95 l bensaa, mikä on ihan linjassa sen kanssa, mitä olen itse tankkaillut. Yleensä sinne se pari litraa menee hötkytyslenkin jälkeen.

Lopputankkaus, jossa järjestäjät tankkaavat ja kisaajat seuraavat toimitusta kuka enemmän ja kuka vähemmän tarkasti.

Lopulliset tulokset ja fiilikset

Ylinopeudesta saadulla kuuden prosentin sakolla kisakulutukseni oli 4,63 l/100 km, mikä oikeutti neljänteen sijaan sekä luokassa että yleiskilpailussa. Ettei olisi ollut paras sijoitukseni tähän mennessä! Yhteensä kisaajia oli mukana 12, joista 9 bensaluokassa. Bensaluokan voittaja ajoi uudella litraisella Opel Astralla huikean hyvään 4,158 l/100 km kulutukseen. (Ilman ylinopeussakkoja 3,923 l/100 km, oli muuten täsmälleen samat ylitykset kuin mulla!)

Loppufiilis tulosten julkistamisen jälkeen oli ennen kaikkea hämmentynyt. Voinko olla näin hyvä? Onnistuiko tankkaus? Miten olen voinut jäädä kiinni ylinopeudesta kun en sitä ajanut?

Pohdittuani asiaa monena päivänä kisan jälkeen olen kyllä käynyt miettimään, että olisiko sittenkin mahdollista, että olen oikeasti osannut ajaa taloudellisesti ja ajotietokone on ollut ihan pihalla? Onko kyse sittenkin siitä, että minä en vain usko itseeni? Kaveri kommentoi, että olen kyllä parantanut tasaisesti ja toinen kaveri sanoi tulosten olevan ihan uskottavat, koska tämä oli keskimääräistä vauhdikkaampi kisa, joten hybridit eivät pärjänneet niin hyvin. Tämä siis oli eka kisa, jossa olen voittanut hybridin! 

Ilman ylinopeussakkoa sijoitukseni olisi ollut luokan kolmas. Neljäs sija olisi puolestaan säilynyt, vaikka olisinkin tankannut kisan jälkeen sen pari desiä enemmän. Mutta tämä on niin kovaa spekulointia, että parempi lopettaa tähän. Minä kisaan ensisijaisesti itseäni vastaan ja yritän oppia jokaisesta kilpailusta lisää.

Talvi-ecorunista täytyy sanoa sen verran, ettei se ollut yhtään niin kamalaa kuin pelkäsin. Meille sattui oivallinen keli, kun ei ollut liukasta. Tiet olisivat toki voineet olla paremminkin aurattuja, mutta en kokenut lumisuutta nytkään ongelmaksi, kun vastaantulijoita ei liiemmin ollut. Risteykset piti ajaa tosi hitaasti näkyvyyttä haittaavien korkeiden lumivallien vuoksi, mutta toisaalta se lisäsi myös turvallisuutta kun ei tullut liukasteltua. Jokainen talvikisa on varmasti erilainen, koska talvikelit voivat olla niin erilaisia, mutta kyllä mä tällä perusteella uskallan lähteä mukaan ensi vuonnakin.

Tauko komeassa auringonpaisteessa.