Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa

Ensimmäiset muistoni MM-ralleista ovat peruskouluajalta 90-luvulta, jolloin kilpailu kulki vielä Suurajojen nimellä ja järjestettiin elokuun puolella. Kotipaikkakuntani Lievestuore sijaitsee lähellä Ruuhimäkeä ja pojat lintsasivat koulusta päästäkseen katsomaan ralleja. Monena vuonna ralliautot myös ajoivat taajaman läpi ja pysähtyivätkin siihen. Jonain vuonna seuratessamme huoltoa joku mekaanikko pyysi, että voisimmeko me lapset etsiä heille pari lautaa. Lähdimme tohkeissamme niitä etsimään, mutta emme löytäneet. Mikä pettymys sitten olikaan, kun palatessamme auto olikin jo lähtenyt pois.

Aikuisena rallit eivät kiinnostaneet ja Jyväskylän Ainolanrannassa asuessamme bongailimmekin rallien aikaan enemmän helikoptereita kuin autoja. Kunnes ... tadaa, alkoi kuulua huhuja että Volkswagen aikoo lähteä MM-sarjaan ja vielä Pololla! Service Parkia pidemmälle en kuitenkaan lähtenyt, sillä minua kiinnosti enemmän Volkkarin oheistoiminta ja ralli-Polojen näkeminen läheltä kuin autojen seuraaminen erikoiskokeilla.

Ääni muuttui kellossa, kun näin viime vuoden kisan jälkeen Suomen Volkswagenin Facebook-sivulla kuvia erikoiskokeelta, jonka varrella kymmenet Volkkarin liput liehuivat. Olisipa hienoa päästä mukaan kannustamaan tuohon porukkaan! Vähän ennen tämän vuoden ralleja kysäisinkin maahantuojalta, että olisiko VW-fanin blogaajan mahdollista päästä mukaan. Olihan se, eikä mennyt kuin päivä, kun posti jo kiikutti minulle rallipassin ja kutsun Volkswagenin vieraaksi Jukojärven erikoiskokeelle. 

Jäätyminen Harjulla

Koska minulla oli nyt kätösissäni - tai pikemminkin kaulassani - kaikille erikoiskokeille oikeuttava rallipassi, niin pitihän sitä hyödyntää. Lyöttäydyinkin torstaina mukaan työkaverini seurueeseen Jyväskylän keskustassa ajettavalle Harjun erikoiskokeelle. Katselupaikaksi pojat olivat valinneet ek:n loppupuolella olevaan hidastetöyssyyn rakennetun shikaanin, johon autot ensin hidastavat ja siten taas kaasu pohjaan ja kohti maalia. Paikalta näki myös hieman autoja, kun ne ajoivat Harjun rinnettä alas.

Suuntasimme Harjulle jo pari tuntia ennen ek:n alkua varmistaaksemme hyvät paikat. Hieman turhankin aikaisessa, sillä ainakaan tuolla alueella ei ollut vielä mitään yleisöryntäystä ja viiden maissa iski kunnon kaatosade, jota pidimme erään koivun ja sateenvarjojen alla. Työkaverini ehti kastua läpimäräksi kaivaessaan repustaan sadetakkia! Itse pysyin kuivana, mutta kun myöhemmin kaivoin repusta hupparin lämmikkeeksi, totesin sen osittain kastuneen, kun vesi oli valunut sateenvarjosta repun päälle. Niinpä ennen kuin ek:lla ehti ajaa ainuttakaan autoa, olin jo ehtinyt jäätyä totaalisesti ja loppusulaminen tapahtuikin vasta kotona kuumassa suihkussa.

Koitimme olla hieman sateen suojassa puun alla. Viereen muodostui kunnon joki...

Harjun ek ajettiin torstaina niin, että ensin liikenteeseen lähtivät alempien luokkien autot ja 1,5 h myöhemmin WRC-autot. Tässä lienee ideana, että katsojat eivät kaikkoa heti kärkinimien ajettua. Minusta oli kyllä ihan kiva katsoa ensin noita hitaampia autoja ja nähdä sitten pikkuhiljaa yhä kovempaa ja kovempaa ajoa. WRC-autojen kanssa kilpaa ajoi myös tv-kuvauskopteri, joka lensi niin matalalla, että sen ilmavirta varisti moneen otteeseen puista vettä katsojien päälle.

Joku ekoista autoista radalla.

Katselupaikkamme shikaanin jälkeen oli ihan jees, mutta varmaan parempiakin olisi voinut olla. Jossain vaiheessa enne WRC-autoja kävin kävelemässä (lue: sulattelemassa itseäni) Harjun alueella ja yksi kiinnostava katselupaikka olisi esimerkiksi ollut maalin paikkeilla. Harjun laellakin kävin, mutta siellä autot vai hujahtivat ohi, eikä varsinaista teknistä ajamista nähnyt. 

WRC-autojen ajettua lähdimme valumaan vähitellen kohti Service Parkia. Paluumatkalla bongasimme kivan katselupaikan, jossa autot ajavat harju alamäen jälkeen asfaltilta hiekalle. Siinä mutkassa oli menoa ja meininkiä.

Tämä olisi ollut hyvä katselupaikka!

Yhteenveto elämäni ensimmäisestä erikoiskokeesta: ihan siistiä, mutta hirveästi odottelua ja kylymä! Ensi kerralle siis mukaan penkki ja lisää vaatteita. Kaupunkierikoiskokeesta kylä tykkäsin, kun sitä varten ei tarvinnut ajaa mihinkään korpeen vaan käveli vain paikalle.

Perjantain huolto

Perjantain ralliohjelmana oli päättänyt seurata Volkkarien iltahuollon. Menin Paviljongin Service Parkiin tuntia ennen huollon alkua, jolloin paikalla oli vielä ihan hiljaista ja pääsin erinomaiselle katselupaikalle aidan viereen Latvalan pilttuun eteen. Ajoitukseni oli täydellinen, sillä ei tarvinnut kuitenkaan odottaa kuin kymmenisen minuuttia, niin porukkaa alkoi valua paikalle. :)

Ogier ja Latvala tekivät hienot sisääntulot pilttuisiinsa ja oli siistiä autot ihan eturivistä. Keskeyttämään joutuneen Mikkelsenin pilttuu oli suljettu tarkkaan pressulla. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä, mitä siellä tehtiin, sillä kovasti sieltä kuului kaikenlaisia askartelun ääniä.

Latvala saapuu huoltoon.

Minulle the juttu oli Latvalan auton huolto, vaikka yhtä hyvinhän olisin voinut seurata myös Ogierin huoltoa. Valitsemastani paikasta se vain näkyi vähän huonosti. Latvalan huoltoa sai odottaa hetken jos toisenkin, sillä Ogierin auto huollettiin ekana. Ja sitten kun Latvalan auton kimppuun käytiin, tärkeämmät rallivieraat kansoittivat ihan pilttuun edustan eikä tavallisten katsojien aidan takaa tahtonut nähdä mitään. Onneksi eivät olleet siinä koko aikaa, mutta loppujen lopuksi huollosta ei silti ottanut selvää. Tai sitten sometin liikaa... Kovasti miehet puuhasivat auton ympärillä ja minua huvitti, kun yksi vielä makasi auton alla, niin toinen jo moppasi lattiaa vierestä! :)

Oli kyllä aikamoinen tohina auton ympärillä huollossa. :)

Uusi pohjapanssari autoon. Viimeisessä kuvassa jo moppaillaan ja auton takana taitaa olla itse JML.

Kaiken kaikkiaan seisoin aidan vieressä kolme tuntia, mikä kuulostaa aika paljolta, mutta meni nopsaan. Koko illan seisoskelu kyllä kannatti, sillä huollon alkaessa Latvala tuli jakamaan nimmareita ja nyt mulla onkin työpaikan Volkswagen-seinällä Polo WRC:n kuva Jari-Matin nimmarilla varustettuna!

Ai niin, @volkswagensuomi instagram-kuvista voi muuten bongata jonkun hyvin keskittyneen punapään (1, 2). 

Nimmareita faneille.

Rallimuistot seinällä. :)

Jukojärven erikoiskoe

Kellon soidessa kuudelta lauantaiaamuna mietin onko tässä mitään järkeä: suunnata nyt koko päiväksi pellolle katsomaan kun autot kiitävät ohi. :D Ei muuta kuin Leonidaksen nokka kohti Keuruuta ja asiaa selvittämään.

Leonidas parkkiin pellolle. (Kuva otettu erikoiskokeiden välissä.)

Katsomon sisäänkäynti. (Kuva otettu erikoiskokeiden välissä.)

Rally the Worldin mainoskuvan mukaan elämä ennen ja jälkeen rallien on pelkkää odottelua. Jukojärvellä ei tarvinnut aamulla juurikaan odotella ja sain silti oivallisen paikan ihan aidan vierestä, josta tiukan vasemmalle kääntyvän mutkan ajamista oli kiva seurata lähietäisyydeltä. Autot hidastivat mutkaan kunnolla ja painoivat taas katsomon kohdalla kaasun pohjaan.

Lauantain ajojärjestyksessä Ogier ja Latvala olivat ihan alussa. Juontajamme kuulutti, että JM tulee kolmantena ja liputimme innoissamme … Citroenille. Voi ei, mihin oli Latvala jäänyt?! Onneksi sitten selvisi, että JM tuleekin vasta neljäntenä. Juontaja pahoitteli väärää tietoa ja pyysi, ettei häntä kivitettäisi siitä hyvästä - vain pehmeillä pullilla olisi saanut heittää. :D Noo, hyvää harjoitusta siinä saatiin ja seuraavana liput liehuivat ja torvet soivat Latvalalle, joka hujahti vauhdikkaasti ohi. Täytyy sanoa, että juontajamme oli mainio ja juttua riitti niin, että viereisellä Jarkko Nikaran VIP-alueella mietittiin varmaan, että hiljeneekö tuo koskaan. Mutta liputettiin me juontajan kehotuksesta Jarkko Nikarallekin! :D

Latvala selvittää mutkan tyylikkäästi. Ja minä tajusin, että tarvitse kameraani zoom-objektiivin...

Sinänsä on kyllä harmi, että WRC-autot ajavat ekana, sillä Volkswagen-fanit näkevät tallinsa autot heti ensimmäisenä ja sen jälkeen ei ole mitään jännitettävää. Tykkäsin enemmän torstain Harjun EK:n tavasta, jossa aloitettiin hitaammista ja edettiin yhä lähemmäs huippua. Molemmilla erikoiskokeilla viimeisinä ajoivat vetomiehet, joiden ajamista mutkaan oli itse asiassa varsin mielenkiintoista seurata, kun taso oli hyvin vaihtelevaa. Joku vetomies jopa kääntyi mutkassa väärään suuntaan ja ajoi siitä sitten vauhdikkaan uukkarin.

Volkswagen-katsomo oli muuten siitä hauska, että siellä olisi ollut melkein poikkeava jos oli päällä jotain muuta kuin VW-vaatteita. Fanituotepisteestä saatujen lippisten lisäksi takkeja, huppareita ja t-paitoja näkyi runsaasti. Itse harrastin torstain erikoiskokeesta viisastuneena kolmikerros-Volkkari-pukeutumista; t-paita, huppari ja takki; enkä tällä kertaa jäätynyt. Tosin siinä vaiheessa kun porukka alkoi olla pelkissä t-paidoissa, mä tarkenin juuri ottaa takin pois päältä. Tuli elävästi mieleen vaellusripari vuodelta 2000, jolloin olin koko ajan jäässä ja pukeutuneena suunnilleen kaikkiin mukana kantamiini vaatteisiin!

Aamun kärkiryhmien ajettua koittikin jo lounasaika. Ruuat olivat maistuvat ja annoksen kruunasi huippuhyvä loimulohi. Jälkkärikahvina tarjottiin ehtaa Jari-Mattia, jonka tosin skippasin, kun en ole kahvia koskaan oppinut juomaan. Mutta kahvila oli tosi hieno ja sen jättimäiset suklaakeksit namia.

JM-Coffee. Passion for rallying and coffee.

Viimeistenkin vetomiesten ajettua Jukojärvi 1 hiljeni ja monet Volkkarifanit lähtivät pois. Minä olin päättänyt katsoa molemmat EK:t, kun olin kerran paikan päälle tullut. Aikaa tappaakseni kävin hakemassa autosta läppärin ja aloitin tämän blogimerkinnän kirjoittamisen, tosin julkaisuajasta voitte päätellä, että runosuoni ei oikein sykkinyt. Myöhemmin pöytääni istahti pari miestä, jotka tulivat Volkkarikatsomoon vasta Jukojärvi 2 varten. Heidän kanssaan sekä aika että juttu lensivät.

Parikymmentä minuuttia ennen Jukojärvi 2 alkua taivas alkoi synketä uhkaavasti juuri ennen EK:n alkua vettä alkoi tulla kaatamalla. Suuri osa katsojista vetäytyi telttakatokseen, mutta kovimpia faneja edes kaatosade ei karkottanut parhaimmilta katsomopaikoilta aidan vierestä. Ei myöskään minua, vaan istuin sateenvarjon alla kuin tatti ja puristin tiukasti reppuani, jotta läppäri ei vain kastuisi. Kannustamisemme palkittiin: kun Latvala ajoi Volkswagen-katsomon ohi, hän ehti vielä kelistä ja vauhdista huolimatta vilkuttaa meille. Tai ehkä Se oli Miika, mutta kummiskin. :)

Sateenvarjomeri ja tiivis tunnelma katoksissa.

Näkymät sateenvarjon alta. Nolla-auto kiertämässä reittiä.

Tärkeimpien luokkien ajettua ajattelin lähteä kotiin, mutta niin olivat ajatelleet monet muutkin ja peltoparkista poistuminen oli ruuhkautunut. Pelto oli muuttunut sateen seurauksena mutavelliksi, johon etenkin asuntoautot jäivät kiinni. Monet henkilöautotkin tarvitsivat työntöapua, kun taas nelivedot ylittivät mutaesteen kadehdittavan helposti. Niinpä palasin suosiolla katsomaan erikoiskoetta.

Kiitos kun kävit! Paitsi että en lähtenytkään. (Kuva otettu erikoiskokeiden välissä.)

EK:n päätyttyä autoja oli jonottamassa pois pellolta ihan valtavasti ja joitain autoja taidettiin vetää sieltä irti traktorillakin. Osa porukasta oli ihan raivona ja pois ajamisessa ei ollut mitään logiikkaa, kun kaikki vain yrittivät tunkea samaan aikaan pois ja muutama mies (en tiedä olivatko järjestäjiä) koittivat edes vähän ohjata liikennettä. Käsitin että parin sadan metrin mittaisella poistumistiellä tapahtui peräänajokin, kun sinne piti ottaa vauhtia ja joku toinen oli tainnut jäädä sinne kiinni. Sivukorvalla kuulin manausta, kuinka järjestäjät keräävät vain rahat mutta poispääsemiseen ei liikene mitään apuja.

Aargh, mikä lieju!

Minä en jaksanut jonottaa pois, vaan istuin suosiolla autoon lukemaan kirjaa. Välillä kävin katsomassa tilannetta ja lopulta lähes 1,5 h ihan ekaa lähtöyritystäni myöhemmin pääsin starttaamaan. Suurin pelkoni oli, että Leonidas jää kiinni ja sitä joudutaan työntämään, jolloin se saattaisi naarmuuntua... Onneksi siihen mennessä poistumistielle oli keksitty pitävämpi reitti ja pääsin ajamaan turvallisesti pois, vaikkakin tiellä aikamoiset urat olikin. Olipahan kokemus!

Latvala voitti!

Sunnuntaina olisi ollut hauska mennä Paviljongille katsomaan Latvalan kruunaamista Suomen MM-rallin mestariksi, mutta sinne olisi pitänyt lähteä niin ajoissa etten ehtinyt. Tyydyin siis fiilistelemään ralliradiota kuunnellen ja uutissivuja lueskellen.

Yhteenveto

Tuliko volkkarifanista rallifani? No ei sen enempää kuin ennenkään. On siistiä kun rallisirkus tulee kaupunkiin, koska Volkswagen on mukana, mutta koko viikonlopun mittaiseen erikoiskokeiden kiertorupeamaan en usko lähteväni jatkossakaan. Vaikka ihan hauskaa olikin ja ajamista oli kiva seurata, niin en siltä näe itseäni kiirehtimässä erikoiskokeelta toiselle. Tai oikeasstaan se kyllä riippuu ihan seurasta! Yksinään ei, kaverien kanssa - miksipä ei. Ja vaikka en ralleja muuten aktiivisesti seuraakaan, niin esim. ralliradio oli kovaa kamaa sen jälkeen kun oli itse päässyt katsomaan menoa paikan päälle. 

Kiitokset Volkswagenille elämyksellisestä ralliviikonlopusta!