Sähköpyörä sopii hienosti sähköautoilijan harrastevälineeksi -esittelyssä Haibike Sduro Fullseven 5.0 2018

Olen nyt sähköautoilun lisäksi myös sähköpyöräillyt noin vuoden verran. Oma pyöräni on Haibike Sduro Fullseven 5.0, eli ei malliston parhaasta päästä, muttei aivan ns marketti-Pirkka -pyöräkään enää. Kirjoitan tähän hieman esittelyä pyörästä ja kerron omasta harrastekäytöstäni siinä sivussa.

Haibike

Haibike on vuonna 1995 Saksan Schweinfurt-kaupungissa perustettu firma. Vuonna 2010 se esitteli käsittääkseni ensimmäiset sähköpyöränsä. Haibikellä on tuotannossa sähköpyörien lisäksi myös pyöriä ilman sähköavustusta.

Haibike history

Pedelec

Pedelec on lyhenne englanninkielisistä sanoista pedal electric cycle ja tarkoittaa käytänössä polkupyörää, jossa on sähköavustus vain kun sitä poljetaan. Yamaha on esitellyt ensimmäisen Pedelec-moottorin vuonna 1994. Sähköavusteisia pyöriä löytyy myös käsikaasulla, mutta pedelecin hienous on ainakin itselle, että sitä voi ajaa kuin ilman sähköavustusta olevaa pyörää.

Haibike Sduro Fullseven 5.0 2018

Oma pyöräni on siis Haibiken valmistama ja mallia Sduro Fullseven 5.0 ja vuosimalli on 2018. Mallimerkinnässä Full tarkoittaa täysjousitettua, eli siinä on myös takana joustomekanismi. Seven tarkoittaa, että pyörässä on 27,5" kiekot, eli vanteet. Sduron runko on alumiinia, kun kalleimpien pyörien rungot ovat kevyempää hiilikuitua. Pyörää saa myös Hard-versioina, jolloin siinä ei ole takajousitusta, kuten myös nine-versiona, jolloin siinä on 29" kiekot, eli vanteet. 5.0 kertoo pyörän varustelusta.

Sduro taasen kertoo pyörän tyypistä, joka on tässä tapauksessa maastopyörä tai enduro. Luokkia on runsaasti ja ne ovat välillä niin lähellä toisiaan, että rajanveto tuntuu olevan vaikeaa. Lisäksi myyjät ja valmistajat näyttävät käyttävän hieman eri nimityksiä pyöristä. Tässä enduro- tai maastopyöräluokassa kuitenkin on yleistä se, että pyörät ovat vähintään etujousitettuja ja niiden kokoonpanoon ei kuulu vakiona lokasuojat, valaisimet tai tavaratelineet. Rengastus on maastoon erittäin hyvin soveltuva karkeakuvioinen ja korkeampiprofiilinen.

Pyörien luokitus on todella monitasoinen ja hiukan uudelle harrastajalle vaikeasti lähestyttäväkin. Kuvaan tähän ihan hiukan oman pyöräni sijoittumista luokituksessa.

• Kun tästä mennään kovemman maaston pyöriin, tulee hetken päästä vastaan DH, eli Downhillmountainbike, eli alamäkipyörät, jotka eroavat enduropyöristä pidemällä jousituksellaan ja usein loivemmalla keulakulmalla sekä tukevammalla rakenteellaan. DH-pyörissä ei useimmille ole järkevää käyttää sähköavustusta lisäämässä painoa, mutta esimerkiksi Haibikellä on erittäin hyvä sähköavusteinen DH-pyörä.
• Jos taasen mennään toiseen suuntaan, niin tullaan hybrid-pyöriin tai retkipyöriin. Niissä on yleisesti jo 28" kiekot ja niille asennettuna vähän hienovaraisemmin kuvioidut kapeammat ja matalampiprofiiliset kumit. Usein jousituksesta putoaa pituutta pois viitisen senttiä ja mukaan varusteluun tulevat lokasuojat ja usein tavaratelineet ja valaisimetkin.

Tämän hinta- ja laatuluokan pyörissä ei valmistajan merkillä ole enää kovin paljon merkitystä, koska pyörät ovat pääsääntöisesti osiensa summia. Niistä on tarjolla ostajalle aina eri runkokokoja. Omalle vartalolleni ja käyttööni sopivan kokoinen oli tämä 50 cm runko. Jos ajoni koostuisi vielä enemmän maantieajelusta tai siihen rinnastettavasta, niin runko olisi saanut olla numeroa suurempi. Myyjien sivustoilta löytyy hyvät apukeinot oikean runkokoon mitoittamiseen, jos ei ole mahdollisuutta päästä koeajolle.

Yamahan moottori, ohjainyksikkö, akku ja akkulaturi

Pyörässä on 250W:n tehoinen 70Nm vääntävä keskiöön sijoitettu Yamaha PW-SE sähkömoottori, joka on siis varustettu poljinvoiman tunnistuksella ja avustaa vain poljettaessa. Tuo 250 W on muuten suurin lain sallima polkupyörän avustavan moottorin teho. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuon PW-SE moottorin maksimiteho on 500W, joten se on ohjelmalla leikattu alemmalle tasolle. Poljinvoiman tunnistus ja sähköavustus ovat yleisimmin kuin oma mieli, eikä hetken ajettuaan oikeastaan kiinnitä huomiota sähköavustukseen muutoin, kuin ajamisen ilona.

On olemassa myös pyöriä, joissa sähkömoottori on taka- tai eturenkaan keskiössä. Itse olen ajanut esimerkiksi Bultaco-merkkistä sähköpyörää, joka on varustettu käsikaasulla ja sen sähkömoottori on takarenkaan keskiössä. Itse pidän enemmän tästä keskiömoottorisesta pedelecistä, koska se on enemmän polkupyörämäinen.

Sähköjärjestelmään kuuluu myös ohjaustangossa oleva ohjainyksikkö. Siitä voi valita ajoavustuksen voimakkuutta asetuksilla 0, Eco+, Eco, Strong tai High. High avustaa sitten jo niin, että pyörällä polkeminen haastavimmissakin ylämäissä on erittäin vaivatonta. Eco+ taasen auttaa jos haluaa käyttää enemmän omia voimia ja päästä sähköavustuksella pidemmälle. Huomaan itse käyttäväni yleisimmin kahta voimakkainta avustusta. Vaikeimmissa, lähes trial-kivikoissa komutessa en kuitenkaan käytä kuin Eco+ tai Eco-asetuksia, koska pyörä on silloin hieman helpommin hallittavissa nopeita reaktoita vaativissa paikoissa.

Tämä pyörä on varustettu runkoon kiinnitetyllä 400 Wh:n akulla, joka on uusimpiin pyöriin verrattuna hieman pieni energiasisällöltään. Sillä kuitenkin ajaa ajotyylistä, kelistä ja asetuksista riippuen jopa 100 km sähköavustuksella. Itse ajoin juuri eilen maastolenkin, jossa akku olisi riittänyt noin 90 kilometrin ajeluun. Pyörän mukana tulee 4A:n akkulaturi, jolla akku täyttyy täysin tyhjästä noin 3,5 tunnissa normaalista sähköpistorasiasta.

Itselleni on merkitystä akun helpolla irrotettavuudella sekä sillä, että akun irroittamalla pyörä paitsi kevenee, niin se myös kiinnittyy tukevasti Thulen parhaimpiin polkupyörän kuljetuskattotelineisiin autossa.

PW-SE -moottori on muutoin ollut täysin riittävä, mutta siinä kampien kiinnitys tapahtuu nelikantilla akseliin. Se on normaaliin polkuajeluun täysin riittävä, mutta meidän DH-mäessä hyppiminen sai vasemmalta puolelta nelikantin antautumaan ja kammet menivät vaihtoon. Yamahan PW-X -sarjan moottoreissa on isis-kiinnitys kammille ja se kestäisi jopa meidän käytön paremmin.

Täysjoustopyörä, eli täpäri

Omassa Haibikessäni on joustot siis edessä ja takana. Molemmat ovat 120mm pitkät. Etuhaarukka on SR Suntour XCR 120mm ja jousto on myös lukittavissa.  Takajousi on SR Suntour Unair. Molemmissa joustoissa on ilmalla tapahtuva jäykkyyden säätö ja lisäksi iskunvaimennuksen säätö. 

Näillä jousilla kelpaa ajella tietenkin kaupungissa, maanteillä ja poluilla. Ne toimivat myös juurakkoisilla poluilla ja kohtalaisen kivikkoisilla poluilla. Itse käyn säännöllisesti pyörällä laskemassa myös DH-mäkeä Sappeessa sekä muualla ja siihen tämä jousitus on riittämätön. (DH = Downhillmountainbiking, sangen rajua laskemista reiteillä ja hiihtohissillä ylös). 120mm joustot loppuvat kesken ja jousitukseen joutuu laittamaan paljon painetta, jotteivät ne pohjaa ja silloin ne ovat todella kovat. Meillä on myös pari DH-käyttöön tarkoitettua pyörää, joista toisessa on 26" kiekot ja yli 200mm joustot ja toisessa 29" kiekot ja 190 jousto edessä ja takana yli 200mm ja täytyy todeta, että kyllä on valtava ero pyörien jousituksissa kovassa käytössä.

Jousituksen osalta siis vakio-osilla tämä pyörä sopii hieman kevyempään maastoajoon hyvin. En tosin epäröi päivittää keulaa hieman pidempään Rockshox-haarukkaan paremmilla säädöillä ja taakse myös samaisen Rockarin jousitus. Joustomatkaa taakse ei kuitenkaan pysty pidentämään rungon ja takahäkin rakenteen vuoksi.

Sram NX voimansiirto päivittyi pian Sram X1-vaihteistoon

Pyörä on varustettu Sram NX -sarjan vaihteistolla ja siinä on 11-lehtinen takapakka on kiinni Shimano/Sram -yhteensopivalla vapaarattaalla, eli pyörässä on siis vain takana vaihtaja ja 11-nopeuksinen vaihteisto. Takarataspakassa on 11-42 hampaiset lehdet ja pakka on Sram PG1130. Ketjut ovat vakiona Sram PC1110. Oma kokemukseni tuosta NX-sarjan vaihteistosta on, että se on kovin heppoista tekoa. Varmasti riittää kaupungissa, kuntopoluilla ja helpossa sekä kevyessä maastossa poluilla.

Sähköpyörään mielestäni 11 vaihdettakin riittää erinomaisesti, koska sähköavustuksen ansiosta vaihteen kanssa ei tarvitse pelata likimainkaan niin paljoa kuin pelkällä lihasvoimalla polkiessa.

Itselläni alkuperäinen Sram NX -vaihteisto kuitenkin antautui heti ensimmäisen talven poluilla komutessa. Vaihteiston runko on käyttööni aivan liian heppoista peltiä ja se oli lähes jokaisen kovemman ajoreissun jälkeen enemmän tai vähemmän uudelleen korjailtava ja säädettävä. Maaantaina 26.8 vaihteisto sitten petti Kaarinanpolulla touhutessani lopullisesti. Korvake petti ja vaihteisto meni siitä sitten vauhdissa pinnojen väliin. Ostin pyörään Helsingistä Ebike Brothersilta uuden korvakkeen ja Hi5Bikesiltä Sramin X1-vaihtajan. Niiden kerrotaan kestävän kovassa käytössä ratkaisevasti paremmin. 

Polkimet

Tämän Haibiken toimituksen mukana tuli flättipolkimet. Esimerkiksi hiljattain ostamassamme pro-luokan DH-pyörässä ei polkimia toimiteta mukana lainkaan ja se on perusteltua. Nimittäin harrastuneemmat kuljettajat kuitenkin haluavat pyöräänsa oman makunsa mukaiset polkimet.

Tämä siis tuli ihan asiallisilla Haibiken omilla flättipolkimilla, mutta ne olivat niin pienet kooltaan, että halusin omille ajokengilleni paremmin sopivat suuremmat flättipolkimet pidemillä nastoilla lisätäkseni ajovarmuutta etenkin DH-mäissä. Nyt poljin istuu tukevasti koko jalkineen alla, eikä parempien nastojen takia lipsu enää lainkaan.

Tulen ostamaan ensi kesäksi lukkopolkimet ja lukkopoljinkengät. Lukkopolkimilla saa pidemmille maasto- tai katureiteille lisää voimaa, kun saa myös jalan nostosta apua ja polkemisesta tulee vielä enemmän pyörittävä liike. DH-mäessä lukkopolkimet auttavat varmistaman, että jalka ei lipsu polkimilta kovimmissakaan hypyissä.

Tektro HK-M285 hydrauliset levyjarrut vaihtuivat Magura M5:siin.

Jarruina pyärässä on alkuperäisesti Tektron HK-M285 kaksimäntäiset hydrauliset puristimet 180 mm levyille. Ennakkoasenteeni näihin jarruihin oli hieman kyseenalaistava, mutta ne yllättivät arkisessa ajossa positiivisesti. Jarrutuntuma oli uutena nopea ja välitön, mutta ei laisinkaan progressiivinen, kuten on DH-pyöriemme paremmissa jarruissa. Hidastuvuus oli kuitenkin helposti hallittavissa ja vähintään riittävä kevyelläkin yhden sormen otteella kunnes jarrut pehmenivät ilmeisesti DH-mäessä tehtyjen toistojen sulatettua tiivisteitä. Jarrut nimittäin jaksoivat erinomaisesti kaikilla polkureiteillä, mutta DH-mäessä ne alkaivat kuumentua niin paljon, että noin Sappeessa noin kymmenennen mäen laskun jälkeen piti pitää pieni tauko, jonka aikana ne ehtivät jäähtyä.

Lopputalvella 2020 Tektrot kuitenkin antautuivat jo niin pehmeiksi, että päivitin ne nettistä tilaamillani Maguran M5-jarruilla. Eteen tuli nelimäntäiset ja taakse kaksimäntäiset. Näillä jarruilla kelpaa laskea vaikka kuinka DH-mäkeäkin. 

Kiekot, eli keskiöt, vanteet ja renkaat

Omassa pyörässäni on Alexrims MD21 aluumiiniset 27,5" kiekot, jotka valitsin silloin 29" sijaan kuvitellen niiden olevan monikäyttöisemmät sekä etenkin ketterämmät, koska käyn pyörällä myös DH-mäessä. Nyt vuoden ajeltuani valitsisin pyörääni 29" kiekot. Molemmissa päissä on läpiakselit ja edessä se on kooltaan 15x100mm ja takana 12x124mm. Akseleiden on syytäkin olla perusmarkettipyörää järeämpää tekoa, kuten keskiöiden muuutoinkin, jotta ne kestävät röykkyisen menon. Tämän pyörän keskiöiden akselit ovat jo hieman alimittaiset kovempaan käyttöön ja boost-sanalla tunnistetaan jämäkämpiä akselistoja. Pinnat ovat 2,0 mm mustat ja niitä saa kiristellä muutaman kerran vuodessa. 

Ensiasennusrenkaina pyörään tuli Schwalbe Nobby NIC Performance 57-584 -kumit. Ne ovat oman kokemukseni mukaan monikäyttöiset ja hyvät kumit. Alkuperäisasennuksessa ne ovat sisäkumilliset, mutta tulen ensi kesäksi muuttamaan pyörän tubeless-renkaalliseksi. Teimme tuon muutoksen juuri DH-pyörän 29" kiekoille. Muuttamalla renkaat tubelesseiksi ja vaahdottamalla ne samalla, tulee niistä lähes puhkeamattomat verrattuna sisärenkaiden käyttämiseen. Etenkin DH-mäessä alkaa olla lähes päivittäistä vähintään yksi rengasrikko sisärenkaallisissa pyörissä. Lisäksi tubelessiksi muuttamalla pystyy ajamaan tuntuvasti alemmilla rengaspaineilla, joka taasen kasvattaa olennaisesti pitoa esimerkiksi juurakkoisilla polkutaipaleilla. Kovaan maastoajoon kannattaa laittaa rengasinsertti myös, kuten teimme DH-pyörällemmekin. Ne estävät vannerikot tehokkaasti renkaan puhjetessa vaikeammassa maastossa.

Talvella käytimme ja ensi talvena jatkamme Schwalben nastarenkailla. Sähköpyörässä takakumin nastojen pysyminen on kovin lyhytikäistä, mutta onneksi irtonastoja myydään pusseittain ja niiden takaisin painaminen on helppoa. Talvirenkaita en aio muuttaa tubelessiksi, koska viime talvena meillä ei ollut yhtään rengasrikkoa.

Maastopyöriä löytyy myös fatt-renkailla tai plussa-renkailla. Niistä fättipyörät voivat olla monelle parempi ratkaisu kuin takajousitus pyörään. Plussakoon rengas on jotain maastopyörän renkaan ja fättirenkaan väliltä leveydeltään sekä korkeudeltaan. Itse kaipasin viime talvena välillä fättipyörän leveiden renkaiden parempaa kantokyä lumipoluilla, kun Pirkanmaalla kerrankin oli lunta.

Satula ja satulatolppa

Satulan kerrotaan olevan Haibiken omia tuotteita ja se on yllättävän toimiva DH-mäestä aina pidemmällekin polulle. Satulatolppa on 31,6mm halkaisijalla ja vakiona kiinteä tolppa. Vielä en ole ehtinyt, mutta aion päivittää sen ensi kesäksi ilmanpaineella toimivaan hissitolppaan. Hissitolpasta on iloa etenkin vaihtelevassa maastoajossa, kun haastavammalle reittiosuudella voi vauhdissa pudottaa satulaa alemmas ja sitten kun reitti aukeaa ja voi päästellä tasaisemmalla kovempaa, niin pystyy samoilla vauhdeilla jatkaen nostamaan satulan ylemmäs.

Kaksi vuotta pyörällä tuli ajeltua vakio Haibike-jakkaralla, mutta keväällä 2020 kävin Sportaxissa Tampereella istumassa satulatesteriin ja ostin oman hanurini mitoille paremmin sopivan satulan ja eron kyllä tuntee. Asian merkitys korostuu pidemmillä maantiepyöräilylenkeillä tietenkin.

Polkupyöräksi painava

Painoa pyörällä on 23,2 kiloa ja se on pyöräksi paljon. Yamahan PW-SE moottori painaa 3,5 kiloa ja se kulkee käytännössä aina pyörän mukana lisäpainona. Akku painaa noin 2,9 kiloa, mutta sen saa helposti irroitettua ja on lukittu avaimella pyörään kiinni.

Suurempi paino ei kuitenkaan ajossa tunnu, kiitos sähköavustuksen ja hyvän painopisteen sekä alustan. Toki DH-mäessä pyörän raskaus on haittaava tekijä todellisiin alamäkeen tarkoitettuihin pyöriin verrattuna. Raskas pyörä, kuskin noin 86 kilon paino ja kova käyttö esimerkiksi hyppimällä ovat myös rasittaneet pyörää kovasti ja rikkoutumisia tästäkin johtuen on jo ilmennyt merkittävästi.

Polkupyörän sähköavustus enintään 25 km/h saakka

Polkupyörän sähköavustus saa avustaa enintään 25 km/h nopeuteen saakka. Tuo on harmillisen vähän ja sen tietää jokainen, joka on joskus kokeillut rajoittamatonta sähköavusteista pyörää. Näihin voikin ostaa rajoituksen poistajia, mutta silloin pyörästä tulee täysin katulaiton ja se pitäisi myös liikennevakuuttaa. Toivottavasti tuohon 25 km/h rajaan saataisiin josku pieni myönnytys. Nimittäin 35 km/h olisi jo huomattavasti miellyttävämpi raja, eikä vielä toisi mielestäni merkittävää liikenneturvallisuuden vaarantumista.

Nythän saa myös mopoksi rekisteröityjä pyöriä, joiden suurin sallittu huippunopeus on 45 km/h. Koska ne rekisteröidään mopoksi, on niissä myös vakuutuskilpi, valaistuslaitteet, lokasuojat ym lakisääteiset varusteet pakollisia. 

Kova käyttö on tuonut myös vikoja pyörään

Haibikessäni on ollut muutama vika. Ensin rispaantui rikki moottorilta taka-häkkiin menevä pyörittäjän magneetin tunnistajan johto. Tilasin siihen pidemmän kaapelin suosiolla, enkä jaksanut kysellä raskaasta käytöstämme johtuen pyörälle takuukorjauksia. Hintaa ei ollut kymppejä enempää muistaakseni.

Syyskuussa 2019 meni takavaihtajan korvake ja takavaihtaja tapaturmaisesti rikki. Tosin se takavaihtaja oli tuomiolla jo muutoinkin, koska se on liian heppoista tekoa omaan ajoooni.

Keväällä 2020 sitten pyörästä hajosi Yamahan ohjainlaite kun ohjaustangossa olevan näytön sisälle menevä sähköjohto katkesi muutamastakin ympäriajosta johtuen. Tämä vaiva korjaatui eBikebrothersin avulla noin 150 euron hinnalla.

Toukokuussa 2020 pyörästä antautui vasemmanpuoleinen polkimen kammen kiinnitys akseliinsa. Nelikanttikiinnitys on ihan ok kun pyörää käytetään sen tarkoituksenmukaisessa ajelussa teillä ja poluilla, mutta DH-mäen hypyt olivat olleet liikaa. Uudet kammet maksoivat hieman alle 40 euroa Ebikebrotherilta ostettuina.

Kesäkuussa 2020 taka-akselista alkoi kuulua huolestuttavaa ääntä. Lähempi tarkastelu paljasti keskiön sisällä olevan akseliputken katkenneen vapaarattaan kohdalta. Samalla kehien ja pinnojen tarkastelu johti siihen, että pyörään hankittiin kokonainen uusi DT Swiss M1900 -kiekkosetti. Vanhassa kiekkosetissä oli ollut jo usein heittoja ja rihtaamalla niitä oli oiottu useita kertoja. Nyt oli kuitenkin kiekko saanut sen verran voimakkaamman iskun, että paristakin pinnasta oli nippa korkannut kehän läpi. Nämä kiekot ovat siis jokseenkin kokonaisuudessaan roskitavaraa kovasta käytöstä johtuen enemmänkin kuin heikosta laadusta.

Muutoin pyörällä on vain ajettu ja nautittu.

Kuntoilua vai tekniikkahifistelyä?

Kovin usein kuulee sähköautoista ja myös yllättäen sähköpyöristä kovin omituisia ja vähätteleviä tai jopa torjuvia kommentteja ja kysymyksiä. sähköpyöristä saa vastailla kysymyksiin, joihin on ladattu odotusarvo, ettei se ole mitään oikeaa kuntoilua.

Olen lukenut tutkimuksen, jota nyt tähän hätään en löytänyt mistään, että sähköpyöräilijät kuluttaisivat jopa enemmän energiaa kuin ns luomupyöräilijät. Uskon tuon pitävän hyvin paikkaansa, kun puhutaan tällaisista kaltaisistani pyöräilyn taviksista. Minulle sähköpyörä tarjoaa usein houkutuksia lähteä pyörällä lenkille, jolle en todellakaan olisi tullut lähteneeksi ilman sähköpyörää. Sillä tulee ajettua huomattavasti pidempikestoisia lenkkejä ja toki matkaakin kertyy enemmän. Ainakin kaltaiseni semi-heikkokuntoinen mies jaksaa sähköpyörällä pitkiäkin lenkkejä tasaisella kulutuksella, koska sähköavustuksen ansiosta ne pari ensimmäistä ylämäkeä eivät vie lihaksia maitohapoille ja kuluta kaikkea käytettävissä olevaa energiaa. Näin tasaisella ja alamäessäkin tulee poljettua vielä kovempaa. 

Arvostan itse erittäin korkealle sähköpyörää juuri hyvänä kuntoiluvälineenä kaiken painoisille ja kokoisille sekä ikäisille ihmisille. Kannustan kokeilemaan.

Ympäristöystävällistä kuten sähköautoilu

Sähköpyöräily ja sähköautot sopivat hyvin samaan talouteen. Sähköautolla ajaminen on erittäin vähäpäästäistä, etenkin kun sen lataa 100% uusiutuvalla energialla kuten itse teen. Nytkin auto latautuu katollani olevista aurinkopaneeleista tai jos aurinkoenergia ei riitä, niin Fortumin 100% uusiutuvalla sähköllä.

Sähköpyörä vie ympäristöystävällisyyden vielä monta astetta pidemmälle. Se ei päästä ajaessa käytännössä juuri muuta kuin kuljettajan hengityksen mukana tulevaa. Sen kuluttama sähkö on niin vähäinen, että sillä nyt ei ole mitään merkitystä. Sähköpyörien yleistyminen poistaisi myös huomattavasti kaupunkien autoruuhkia ja sitä myötä myös polttomoottoriautoja päästämästä myrkyllisiä kaasuja lasten koulureiteille suoraan heidän keuhkojensa korkeudelle.

Blogini yleiseen kirjoitusmaailmaan nämä sähköpyörät liittyvät myös siten, että mielelläni aina selvitän mihin sähköautoihin saa kattotaakan tai vetomassan, jotta pyörää voi kuljettaa turvallisesti. Tällä hetkellä kattotaakan saa mm Teslan joihinkin malleihin, Konaan ja Leafiin. Konassa on suurin sallittu kattotaakka 80kg ja Leafissa vain 35 kg.

Yhteenvetoa ja käyttötapoja

Haibike Sduro Fullseven 5.0 pyörä oli noin 4000 euron hinnaltaan osiensa summa, kuten tämän luokan pyörillä näkyy onneksi olevan yleisestikin. Uusia tämän mallin pyöriä ei taida enää mistään löytää, koska 2019 malli on varustettu runkoon integroidulla akulla. Jälkiviisaana omaan käyttööni olisi kannattanut panostaa noin tuhat euroa enemmän, jolloin olisi saanut pidemmät ja paremmat joustot, jarrut sekä vaihteiston. Nyt jälkikäteen niiden päivittäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Toisaalta vaihtuvathan ne nyt näinkin, kun esimerkiksi vaihteisto pitää joka tapauksessa rikkoutumisen takia uudistaa.

Olen nyt pyöräillyt noin vuoden ajan tällä sähköpyörällä. Olen ajanut muutaman kymmenen kilometrin maantielenkkejä, parin kymmenen kilometrin maaseudun hiekkatie lenkkejä, parin kymmen kilometrin polkulenkkejä sekä yhden ainoa kerran vasta pidemmän noin 60 kilometrin päivälenkin poluilla. Minun käytössäni Sduro Fullseven 5.0 on joutunut taipumaan säännöllisesti myös DH-mäkiin. Kaikkiin muihin käyttöihin se on omille taidoilleni ja kunnollinen vähintään riittävä, paitsi DH-mäessä se maistuu siltä mitä onkin, eli kompromissilta. Pidän kuitenkin tämän pyörän monikäyttöisyydestä kovasti.

Tavoitteena on oman rakkaani ja hänen juuri tilaamansa Sduro Hardnine kanssa tehdä enemmänkin pitkiä päiväretkiäkin. Näillä sähköpyörillä pitäisi helposti pystyä 50 - 80 kilometrin päivälenkkiin, joka on ainakin minun kunnolleni vähintään riittävä. Sitten kun vain suunnittelee yöpymisen sähköistettyyn mökkiin, niin retki voi jatkua useammankin päivän sähköavusteisesti.

Tilasin pyörään myös Thulen Pack 'n Pedal -tavaratelineen kokeeksi päiväretkiä varten. Tuon pitäisi sopia myös täysjoustopyörään sekä eteen, että taaksekin. Siihen saa myös sivulaukkutelineet ja sivulaukut Thulelta. Jos teline sopii hyvin pyörään, niin varustan molemmat pyörät retkiä varten tuollaisilla, jotta ei tarvitse kantaa selässä päiväretkien tarvikkeita ja juomisia.

Lopuksi vielä pari kuvaa Lofoottien reissulta, jossa mukana oli vain DH- ja Dirt-pyörät, koska ostin sähkiksen vasta tuon reissun jälkeen.